Mitä tulee mieleen espoolaisesta urheilusta? Lukematon määrä konkursseja ja totaalisia epäonnistumisia. Kyllä. Mutta myös loistavaa juniorityötä useissa lajeissa. Usein menestyvä edustustason urheilu kulkee vähintään jossain määrin käsi kädessä laadukkaan juniorityön kanssa. Espoossa näin ei kuitenkaan tunnu olevan. Miksi? Syitä löytyy varmasti useita.
Espoossa kaupunginosilla tuntuu olevan vahvemmat identiteetit kuin kaupungilla itsellään. Tämä juontanee juurensa siihen, että Espoo on kuitenkin nuorehko kaupunki, jonka asukkaiden juuret ovat usein muualla. Tämä vaikeuttaa yhteisöllisyyden syntyä, koska ei ole juurikaan yhteistä historiaa jota käyttää esimerkiksi viestinnällisenä tehokeinona. Kaikista merkittävin syy espoolaisen edustusurheilun heikolle jamalle löytyy kuitenkin pitkäjänteisyyden puutteesta.
Tutkitusti voidaan sanoa, että otollisin ikähaarukka lapsille kiinnittyä urheiluseuraan on siinä 7-8 vuoden tietämillä. Lisäksi on todettu, että yhden kannattajasukupolven kasvattaminen vie keskimäärin 10-15 vuotta. Hmmm. Katsotaanpas mitä Espoossa on tapahtunut vaikkapa parinkymmenen vuoden aikajanalla. Jääkiekossa oli Kiekko-Espoo, joka vaihtoi nimensä Bluesiksi, joka teki konkurssin. Tilalle tuli Espoo United, joka pyristeli pari vuotta ja ajautui konkurssiin.
Jalkapallossa? Pitkälti samanlainen stoori. Koripallossa? Sama juttu. Pointtinani on se, että miten ihmeessä yhteisöllistä kannattajakulttuuria edes voisi syntyä, jos seurojen nimet (ja itseasiassa myös koko seurat) vaihtuvat lajikohtaisestikin muutaman vuoden välein. Vastaus: Ei mitenkään. Samaan aikaan naapurissa on Helsinki, jonka seuroilla on erittäin vahvoja brändi-identiteettejä. Oletettavasti espoolaiset kannattavat paljon helsinkiläisiä seuroja, kuten HJK, HIFK ja Jokerit. Mutta kannattavatko helsinkiläiset espoolaisia seuroja? Eivät tietenkään.
Ja koska espoolaiseen lätkään järjettömät määrät omaa fyrkkaansa pumpannut Jussi Salonoja kritisoi espoolaisia yhteisöllisyyden puutteesta urheilun saralla, on espoolainen urheilu taas kerran ns. kuuma peruna. Tässä pari viime viikkoina medialle antamaani haastattelu asian tiimoilta:
Radio Helsinki (Espoo Talks)
Helsingin Sanomat
Jos tarinat espoolaisesta urheilusta kiinnostavat enemmänkin, niin suosittelen hankkimaan Urheiluseurojen Sisäpiirissä -kirjamme. Siinähän niitä seuratarinoita on avattu lukuisia ja monesta lajista.
Ja samasta aiheesta olen toki viisastellut Hesariin aiemminkin. Tästä linkki Tero Hakolan mainioon artikkeliin vuodelta 2017: https://www.hs.fi/urheilu/art-2000005190659.html
