Maaliskuussa 2016 puhelimeni soi. Soittaja oli ystäväni ja pitkäaikainen yhteistyökumppanini, Turun ammattikorkeakoulun urheilujohtamisen opinnoista vastaava, Jaakko Haltia. Jaakon korviin oli kantautunut huhu siitä, että vanha tuttavamme Tero Auvinen suunnittelee kirjaa suomalaisesta urheilujohtamisesta. Teron nimeen törmäsin ensimmäisen kerran hänen toimiessaan FC Hongan toimitusjohtajana. Sittemmin virittelimme pientä yhteistyötä Teron toimiessa Lentopalloliiton toimitusjohtajana.
Joka tapauksessa, olimme viritelleet melko suurella
kirjoittajajoukolla jo pidemmän aikaa omaa oppikirjaprojektiamme
urheilujohtamisesta. Matkalla oli eteen tullut muutama odottamaton muuttuja, ja
näiden johdosta homma oli jäänyt hieman piippuun. Haudattu tuota projektia ei
kuitenkaan missään nimessä edelleenkään ole. Olen itse asiassa tehnyt jokusen
haastattelunkin kyseistä kirjaa varten, mutta noiden työstäminen jää nyt
odottamaan hamaan tulevaisuuteen
Jaakko ja Tero sopivat pian palaverista kirjaprojektin
teemoilta. Pelasimme puolin ja toisin avoimin kortein, ja vaikka Teron kirjan
fokus erosikin jonkin verran meidän suunnitelmistamme, löysimme pian yhteisen
sävelen ja hyppäsimme mukaan uuteen kirjaprojektiin. Itse asiassa Teron proggis
oli jo niin pitkällä, että hän oli tehnyt kustannussopimuksen Talentumin
kanssa. Näin ollen aikataulukin oli lyöty heti lukkoon. Käytännössä sovimme
työnjaosta, jossa Tero haastattelisi lähes kaikki Suomen mielenkiintoisimmat
urheiluseurat läpi. Mukaan otettaisiin tarinoita niin huikeista onnistumisista
kuin karvaista epäonnistumisistakin. Ja keskittyisimme nyt nimenomaan seurojen
taloudellisiin onnistumisiin, ei niinkään urheilullisiin. Joskin on itsestään
selvää, että nämä kulkevat jossain määrin käsi kädessä. Seuratarinat tultaisiin
kertomaan juuri sellaisena kuin seurajohtajat ne esittäisivät. Lajikirjosta muodostui todella laaja.Mukana on seuroja mm. jääkiekosta, jalkapallosta, pesäpallosta, lentopallosta, koripallosta, salibandysta ja jopa golfista.
Minun ja Jaakon rooliksi tulisi täydentää kirja analyyttisemmalla ja teoreettisemmalla näkökulmalla. Allekirjoittaneen vastuulle sovittiin erityisesti seurabrändeihin ja markkinointiin liittyvät osiot.
Minun ja Jaakon rooliksi tulisi täydentää kirja analyyttisemmalla ja teoreettisemmalla näkökulmalla. Allekirjoittaneen vastuulle sovittiin erityisesti seurabrändeihin ja markkinointiin liittyvät osiot.
Mitä helvettiä sä kehität urheilua, jos sä et siinä rinnalla kehitä brändiä, markkinointia, yleisö- ja ottelutapahtumia? Jos se laahaa perässä, niin mennään perse edellä puuhun. (Pasi Peltola, Classic, Salibandy)
Aihepiiri oli hyvinkin tuttu jo
entuudestaan, joten ei muuta kuin homma tulille. Helppo homma?
No, ei todellakaan. Tämän mittakaavan projekteissa sitä aina
huomaa, ennemmin tai myöhemmin, uivansa melkoisen syvissä vesissä. Niin nytkin.
Kun arkielämän yhtälöön kuuluu päivätyöt, perhe, ns. ylimääräiset luento- ja
konsulttikeikat, lukuisia ideointivaiheessa olevia bisnesaihioita sekä yhden
salibandyseuran pyörittäminen, niin pian sitä huomaakin pohtivansa, että mistä
ihmeestä ne tunnit kirjahommalle nyt sitten kaivetaankaan? Nyt lukijakin voi jo
arvata mitä tein kesälomallani ja syksyisinä yön tunteina. Valitettavasti
Jaakko joutui vastaavista syistä luopumaan sittemmin projektista ja
loppupeleissä kirjoitimme kirjan Teron kanssa kahdestaan. Alkuperäisessä
kirjoittajatiimissä oli ollut vielä muutama muukin nimi.
Hommaa oli siis todella paljon, sillä jokainen
haastattelunauha kesti vähintäänkin noin tunnin. Ja yhden nauhan läpikäymiseen
tuli aina varata useampi tunti, koska tein samalla muistiinpanoja ja kelailin
nauhoja suuntaan ja toiseen. Oppimiskokemus oli kuitenkin huikea ja
mittaamattoman arvokas. Olen lähes koko elämäni ihmetellyt urheilujohtamisen
maailmaa. Välillä lähempää ja välillä kauempaa. Olen luennoinut aiheesta,
tutkinut, konsultoinut, sparrannut, viisastellut eri medioissa, myynyt ja
tuonut maahan urheiluvälineitä, sekaantunut hieman agenttibisnekseen,
kuunnellut varmasti satoja alan asiantuntijoiden puheenvuoroja ja tehnyt myös
paljon todellista ”kädet savessa” seurajohtamista alasarjatasoilla. Uunituore
hyppäykseni on liitto -ja järjestöpuoli, sillä minut valittiin juuri LiikU ry:n hallitukseen. Silti jokaisesta kuunnellusta haastattelusta
tarttui kuitenkin jotain uutta matkaan.
Jos harrastetaan pientä ”name
droppingia”, niin haastatteluja kirjaan antoivat mm. seuraavat henkilöt: Juha Junno, Raimo Sarajärvi, Riku Kallioniemi, Sami Kapanen,
Jukka Valtanen, Mika Eskola, Mikko Leinonen, Pasi Peltola, Teukka Ulander ja Juha Tanskanen.
Sekä lisäksi pitkä lista muita meritoituneita seurajohtajia.
Tero painoi siis duunia niska limassa ja kiersi käytännössä
koko Suomen haastatteluiden perässä. Ja bonuksena vielä vähän Espanjassakin,
josta mukaan tarttui mm. La Liga -jengi Malagan johdon haastattelu. Yhteensä
seuratarinoita saatiin kasaan kolmisenkymmentä. Ja millaisia tarinoita nauhalle
tarttuikaan! Huikeita onnistumisia, karmeita epäonnistumisia. Ja todella
rehellistä puhetta mukana olleilta seurajohtajilta. Ihan kaikkea tuskin voidaan
julkaista, mutta 99 % haastatteluiden mielenkiintoisimmasta annista tulee
päätymään kirjaan. Huomionarvoista on, että tasan yhden seuran johto kieltäytyi
haastattelusta. Tästäkin seurasta haastattelu saatiin kuitenkin pitkäaikaiselta
hallituksen jäseneltä. Hieman seurasta riippuen haastattelut tehtiin joko
operatiiviselle johdolle tai hallituksen puheenjohtajalle.
Millaisia aiheita kirja sitten tulee avaamaan lukijalle? No, muutamia esimerkkejä mainitakseni kirja sisältää vastauksia mm. seuraaviin kysymyksiin:
- Miksi Oulun Kärpät tekee huikeaa taloudellista tulosta vuodesta toiseen?
- Mitä todella tapahtui FC Hongalle?
- Miksi Loimaan Bisons, Mypa, KuPS Volley ja Espoon Blues syöksyivät taloudellisiin vaikeuksiin?
- Miten Lappeenrannan SaiPa nousi konkurssin partaalta menestyväksi Liigaseuraksi?
- Miten Jarkko Nieminen päätyi Salibandyliigaan?
- Mikä seura myi vain 19 pääsylippua eurocup-peliinsä?
- Mikä arvo sosiaalisella medialla on urheiluseuroille?
- Mistä urheiluseuran brändi rakentuu?
- Mitä voidaan pitää suomalaisen urheilubisneksen syöpänä?
- Mitä menestyvän seurajohtajan tulee ottaa huomioon?
- Miksi seura tekee päätöksiä, jotka saattavat kannattajan näkökulmasta olla järjettömiä?
Hyvän asian puolesta: Yhteistyö TPS Salibandyn ja Hope ry:n kanssa.
Kirjabisneshän ei ole ainakaan minun tapauksessani
todellakaan mikään kultakaivos. Päässäni on kuitenkin jo pidemmän aikaa kytenyt
ajatus siitä, miten voisin osaltani kantaa oman pienen korteni kekoon lasten ja
nuorten hyvinvoinnin parantamiseksi. Kuuntelin hiljattain lääkintöneuvos Sakari
Alhopuron esitelmän, jossa hän kertoi näkevänsä yrittäjyyskasvatuksen yhtenä
kanavana nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä. Ja näin varmasti onkin. Työ
tarjoaa merkittävää sisältöä elämään ja tulevaisuudessa työpaikat tulevat
syntymään yhä enemmän mikroyrityksiin. Alhopuron mukaan yksi syrjäytynyt maksaa
yhteiskunnalle noin 1.5 miljoonaa euroa. Syrjäytymisen hinta on siis todella
korkea.
Olen hiljattain keskustellut useammissa yhteyksissä
liikunnan ja urheilun tarjoamista mahdollisuuksista yritysten yhteiskuntavastuun
toteuttamiselle. Kiitokset näistä keskusteluista nyt esimerkiksi Jaakko
Haltialle, Jaska Kuneliukselle, Harri Piriselle, Kimmo J. Lipposelle ja Vesa Karjalaiselle.
Näissä samoissa keskusteluissa olemme pohtineet mm. sitä, miten seurakenttä
voisi ottaa suurempaa roolia yhteiskunnallisessa keskustelussa ja tätä myöten
myös pönkittää omaa yhteiskunnallista asemaansa. Tämä tulisi pitkässä pelissä
näkymään myös monellakin tapaa paremmin voivina seuroina. Toivon todella, että
esimerkiksi Liikkuva koulu -hankkeet tuovat uusia tuulia tähän kenttään ja,
että seurat myös osaavat ja uskaltavat tarttua syntyviin mahdollisuuksiin.
Olen käytännössä koko ikäni harrastanut joukkueurheilua.
Koenkin, että urheilu, ja erityisesti salibandy, on antanut minulle todella paljon. Nyt on aika antaa edes
hieman takaisin. Olen sopinut TPS Salibandyn toiminnanjohtajan Juha Kiviniemen
kanssa, että lahjoitan jokaisesta ennakkoon myydystä kirjasta 5 euroa TPS
Salibandyn ja Hope ry:n projektiin, jossa tarjotaan mahdollisuus vaikeammista
lähtökohdista tuleville lapsille aloittaa salibandyn harrastaminen. Arvioimme
Juhan kanssa, että mikäli saan verkkokauppani myytyä parisataa kirjaa
ennakkoon, mahdollistamme tällä kahdeksalle lapselle salibandyharrastuksen
vuodeksi TPS Salibandyn salibandykerhoissa. Jos tätä kautta saadaan ehkäistyä
yhdenkin lapsen syrjäytyminen, niin olemme oikealla tiellä.
Mistä sitä kirjaa nyt sitten saa?
Lienee syytä alleviivata, että TPS:n ja Hope ry:n kanssa
toteutettava kampanja on voimassa vain oman verkkokauppani kautta tehtyjen
ennakkotilausten osalta. Muut kirjaa myyvät kanavat eivät ole minun
hallinnassani. Kirjan hinta on 39 euroa (ALV 10%) ja päälle tulee 4,90 euroa posti- ja pakkauskuluja. Jos haluat tilata isomman määrän kerrallaan, niin voit olla yhteyksissä sähköpostitse jo etukäteen, niin katsotaan mahdollisia määräalennuksia.
Huom! Kirjan ilmestymispäivä tulee olemaan maaliskuun
puolessavälissä. Tulen postittamaan ennakkotilaukset heti, kun kirja vain
saapuu varastoon.
Jos haluatte tietää jotain muuta kirjaprojektista, niin
allekirjoittaneen tavoittaa helpoiten osoitteesta:arto.kuuluvainen@gmail.com