Sponsorointi- ja tapahtumamarkkinointi ry:n Kolmas Foorumi: Loistavaa sisältöä, vielä loistavampaa verkostoitumista

Allekirjoittaneelle tämä syksy on ollut yhtä seminaarien ja foorumien ilotulitusta. Ei kuitenkaan todellakaan mitään syytä valittaa, sillä toteutukset ovat olleet toinen toistaan mahtavampia.

Viime viikot ovat kuitenkin olleet seminaarihommissa omassa kastissaan. Ensin tykitettiin MARK Insight –veljien kanssa ilmoille syksyn todennäköisesti kovin markkinointiseminaari. ”Koukuttava brändikokemus” –tapahtumamme oli silkkaa magiaa alusta loppuun ja myös jälkilöylyt ovat olleet melkoisen vaikuttavat. Jos haluat lukea tästä tapahtumasta lisää, niin vieraile M3 Researchin yritysblogissa. Sieltä löydät parikin juttua kyseisestä tapahtumasta (& vähän videotakin): http://m3researchfinland.blogspot.fi/

Ja sitten tämänkertaiseen epistolaan, eli Sponsorointi- ja tapahtumamarkkinointi ry:n Kolmanteen Foorumiin. Tämä on siis tarina aiemmista ruotsinlaivakeikoistani merkittävästi poikenneesta tuoreimmasta risteilykokemuksestani:

Ruuhkavuosien oravanpyörässä spurttailevan tohtori Kuuluvaisen torstai-päivä avautui harmaan sateisena. En kuitenkaan antanut tämän masentaa. Posin kautta, kuten Lepistön Laurakin ”Arvoa Urheilusta”-hankkeen blogissa muistutteli. Tiesin nimittäin varsin hyvin, että edessä olisi pari oikein mielenkiintoista päivää.

Hasan & Partnersin loistava Eka Ruola on painottanut, että hyvään tarinaan kuuluu aina kamppailu. Tähän tarinaan kuului montakin kamppailua. Ensinnäkin, osallistumiseni Kolmanteen Foorumiin vaati maailmanluokan diplomatiaa kotiolosuhteissa sekä kohtalaisen radikaalia kalenterin uudelleenjärjestelyä. Elämme nimittäin markkinointitutkimusalan kuuminta sesonkia. Seuraava, vielä konkreettisempi, kamppailu käytiin, kun hyppäsin Onnibussin kyytiin Turun Aurakadulta. Yllätyksekseni bussi oli ladattu täyteen enemmän tai vähemmän juhlatunnelmissa olleita porilaisia. Äärirajoille mentiin siis heti alkureissusta, mutta lopulta turkulainenkin mahtui mukaan joukkoon iloiseen ja löysi oman lokeronsa tästä mielenkiintoisesta ekosysteemistä. 

Pehmeä lasku meri-ilmastoon varmistui kuitenkin viimeistään siinä vaiheessa, kun olin yhyttänyt laivan viinibaariosastolta jo ennen risteilyn starttia pitkän liudan tuttuja kasvoja. Kuulumisten vaihdon ohessa aika meni kuin siivillä ja pian olikin aika suunnata kohti yökerho-osastoa ja illan kohokohtaa, eli Vuoden Sponsorointiteon 2015 valintaa. 

Ennen tätä toki Sponsor Insightin Klaus Virkkunen julkisti viimeisimpiä tutkimustuloksia Suomen sponsorointimarkkinan kehityksestä.  

Sponsorimarkkinassa pientä kasvua

Virkkusen jälkeen saivat vuoron Suomen Koripalloliiton edustajat. Tästä puheenvuorosta jäi mieleen oikein mallikkaalta vaikuttava Pirkka Pikkusudet –projekti. Tämän yhteistyön puitteissa Pirkka ja Koripalloliitto ovat liikuttaneet jo tuhansia suomalaisia lapsia. Tässä projektissa yhdistyy kauniisti urheilu ja yritysten yhteiskuntavastuu. Tässä rajapinnassa lymyääkin todennäköisesti suurin potentiaali kasvattaa Suomen sponsorointimarkkinaa.

Korisliiton presiksen jälkeen eteen vyörytettiin hengästyttävällä tahdilla suomalaisen sponsorointiosaamisen timanttisimpia taidonnäytteitä. Lukuisia loistavia toteutuksia, joista parhaan valitseminen menee tietenkin makuasia-kategoriaan. Onhan esimerkiksi kulttuuri –ja urheilusponsoroinnin vertaileminen kliseisesti sama kuin vertailisi omenia ja appelsiineja. Jatkossa tähän on ilmeisesti tulossa muutosta omien kilpailukategorioiden muodossa.

Henkilökohtaisesti suurimmalla mielenkiinnolla olen nyt esitellyistä caseista seurannut Jokerien ja Huawein välistä –yhteistyötä. Kyseessä on jo nyt erittäin menestyksekäs toteutus, jonka ansioita näette ao. kuvasta. Ja ei siitäkään nyt varsinaisesti haittaa ollut, että tämän kandidaatin esittelyissä mainittiin M3 Researchin viime vuonna toteuttama tutkimus, jossa Jokerit osoittautui selvästi Suomen mielenkiintoisimmaksi jääkiekkoseuraksi urheilua aktiivisesti seuraavien kansalaisten joukossa.

Jokerit & Huawei -yhteistyö kerää tunnustusta

Tällä kertaa raati päätyi kuitenkin valitsemaan HIFK:n ja Sinebrychoffin perinteikkään liiton voittajaksi. Ei huono valinta missään nimessä. Jos jossain suomalaisessa sponsorointiyhteistyössä kohteen ja sponsorin brändit ovat löytäneet synergioita, niin tämä lienee lähes kaikille alaa vähääkään tunteville SE case, joka tulee ensimmäisenä mieleen.

Kun pystit oli saatu jaettua oli vuorossa illan tärkein osuus, nimittäin illallinen. Tärkein siinä mielessä, että suurin syy allekirjoittaneelle osallistua tällaisiin tapahtumiin on kuitenkin oman verkoston laajentaminen ja mikään ei ole parempi väylä tähän kuin jälkipelit. Tämä on tullut todettua lukuisia kertoja. Ja toki mentiin tälläkin kertaa vielä jatkoajalle ja spekuloinnit venyivät loppupeleissä pitkälle aamuyöhön.

Toinen päivä: Paljon uutta oppia

Toisen pelipäivän avasi Jokerien toimitusjohtaja Jukka Kohonen. Vaikka olen seurannut Jokereita jo parisen vuotta melko tarkasti, ja nähnyt useampia vastaavia presentaatioita organisaation edustajilta, tarttuu joka kerta mukaan jotain uutta tietoa.

Jokerit- Suomalaisen urheilumarkkinoinnin lippulaiva

Jokerien analyysin mukaan Suomessa on noin 20 000 Hard Core- jääkiekkofania. Parhaimmillaan laji puolestaan houkuttaa television ääreen noin pari miljoonaa suomalaista. Toki Suomen mittakaavassa ihan vaikuttavia lukuja, mutta vertailun vuoksi NHL:n suosituimman seuran Toronto Maple Leafsin on kerrottu omaavan noin 5.5 miljoonaa fania pelkästään Ontariossa. Tästä voimme vetää johtopäätöksen, että lätkäbisneksen kasvattaminen Suomessa on tietyn rajan jälkeen käytännössä mahdotonta, jollet et pysty houkuttelemaan halliin ihmisiä perinteisen kiekkokansan ulkopuolelta. Tähän seikkaan Jokerit onkin panostanut koko KHL-taipaleensa ajan. Matsien teemoittelut, julkkiskatsojat sun muut operaatiot ovat konkreettisia esimerkkejä, joilla katsojakuntaa on pyritty laajentamaan. Ja jossain aiemmassa presentaatiossa Jokerien edustaja jo kertoikin, että esimerkiksi katsojaprofiili on nuorentunut selvästi verrattuna Liiga-vuosiin. 

Tästä on muuten helppo vetää aasinsilta ilmiöön, josta käsittääkseni ainakin Liiga on jo hyvin huolissaan. Teini-ikäisten jääkiekon seuraajien määrä on viime vuodet ollut jyrkässä laskussa. Miksi tämä on erityisen huolestuttavaa? Jos et käy hallilla nuorena, niin mikä on todennäköisyys sille, että ryhdyt jääkiekon seuraajaksi vaikkapa keski-ikäisenä? Niinpä.

No miten niitä nuoria sitten voisi houkutella halleille? Tähän tuskin kellään on yksiselitteistä vastausta. Pelillistäminen, show-elementit, virtuaalisten yhteisöjen integrointi urheilutapahtumaan fyysisesti osallistumisen kanssa, laajennettu todellisuus ja muut trendaavat termit/buzzwordit ovat suunta, josta ainakin itse lähtisin ratkomaan haastetta. Ja pienenä promootiona; jottei tätä tarvitsisi lähteä arvailemaan, niin kannattaa pyytää jeesiä tutkimusammattilaisilta. Aloittelemme parhaillaankin eräälle jääkiekkoseuralle projektia, jossa yksi ydinkysymyksistä tulee liittymään nimenomaisesti nuoriin katsojiin liittyviin haasteisiin. Esimerkiksi ostopolkututkimukselle ja palvelumuotoilulle on sijansa myös urheilutapahtumissa.

Jokerit luottaa viestinnässään paljon persooniin ja ansaittuun mediaan. Seurassa on myös oivallettu, että urheilubisneksen ytimessä on myydä tunteita. Rohkenen väittää, että tätä ei aidosti ole moni urheiluseura Suomessa edelleenkään ymmärtänyt. Kuten Jukka Kohonen siteerasi herraa nimeltä Walt Disney (tjsp.):

”When people smile, they will open their wallets”

Median murroksesta mahtaviin videototeutuksiin

Kohosen jälkeen puheenvuoron sai Risto Kuulasmaa. Hän avasi näkemyksiään siitä miten media tulee kehittymään lähitulevaisuudessa. Kuulasmaalla oli ihan mielenkiintoisia nostoja, aina TV:n kuolemasta 2nd screeniin ja vloggaajiin. Mediahistorian käänteentekeväksi momentumiksi Kuulasmaa muuten nosti Red Bullin toteuttaman Stratos-kampanjan. Kyseessä on siis päivä, jona Red Bull omisti Internetin, kuten yrityksen edustajat itse ovat vaatimattomasti todenneet (Jos haluat perehtyä Red Bulliin tarkemmin nimenomaan urheilumarkkinoinnin näkökulmasta, niin bloggasin aiheesta viime keväänä: http://kuuluvainen.blogspot.fi/2015/03/tarina-punaisesta-harasta-miten-red.html)

Seuraavasta puheenvuorosta vastasi Jeremy Edwards. Presiksen jujuna oli esitellä Cannes Lions –skabassa pärjänneitä videoita. Edwards oli luokitellut videot teemoittain ja esitti havainnollistavia esimerkkejä kustakin kategoriasta. Maailmanluokan toteutuksia, jotka saivat kylmät väreet pintaan. Ja saattoi siellä mieskyynelkin käväistä silmäkulmassa. Liekö johtunut pitkähköksi venähtäneen edellisillan mukanaan tuomasta mielentilasta? Enpä tiedä.Jos videoita katsotaan Edwardsin teemojen mukaisesti, niin tarinankerronta genrestä sytyin ehkäpä eniten Niken ”Ripple”- videoon, jossa kerrotaan Rory McIlroyn tarinaa suureen idoliinsa Tiger Woodsiin peilaten. Nämä kasvutarinat ovat jotenkin aina säväyttäneet minua.

Tuotekategoriasta pidin erittäin paljon Benjamin Moore –maalin ja MLB-seura Boston Red Soxin humoristisesta ”Green Monster”- kamppanjasta . Klipin taustaksi on hyvä tietää, muutama baseball- knoppi. Ensinnäkin Boston Red Sox ja New York Yankees ovat baseballissa pahimpia vihollisia. Toisekseen Boston voitti mestaruuden vuonna 2004 voitettuaan pudotuspeleissä New York Yankeesin kaikkien aikojen comebackiksi kutsutussa ottelusarjassa voitoin 4-3, oltuaan jo 0-3 tappiolla ottelusarjaa. Kolmanneksi, ”Green Monster” on Boston Red Soxin kotistadionin takaseinän lempinimi.

”Disruptive Participation”- kategoriassa (johon en äkkiseltään keksi fiksua suomennosta; häiritsevä osallistuminen lienee sinnepäin) erittäin kova oli Zlatanin ja YK:n nälänhätää vastaan taistellut ”805 Million Names” –kampanja. Erittäin hieno toteutus hyvän asian puolesta.

Toki myös esimerkiksi Volvon ambush-henkinen, Twitteriin perustunut, Super Bowlin autokategorian ”kaappaus” oli kerrassaan nerokas: https://www.youtube.com/watch?v=xZe1rVgT0WE

Ideana tässä kampanjassa oli se, että Volvo pisti pystyyn kilpailun, jossa twiittaamalla häsärin #Volvocontest aina kun näki Super Bowlin yhteydessä minkä tahansa kilpailevan firman automainoksen, osallistui kilpailuun jossa arvottiin uusi Volvo. Samassa twiitissä tuli mainita kenelle uuden Volvon antaisi. Kampanja oli todella tehokas, ja #Volvocontest hashtag trendasi niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Tätä ei saavuttanut yhdenkään Super Bowlin virallisen autopartnerin kampanja. Kampanja toimi myynninkin näkökulmasta melkoisen rapsakasti, sillä Volvon XC 60- mallin myynti kasvoi seuraavan kuukauden aikana noin 70 %. 

Hetket -kategoriassa urheiluvaatevalmistaja Under Armourin huippumalli Gisele Bündschenia hyödyntänyt Will Beats Noise –kampanja toimi todella hyvin. UA halusi kamppiksen avulla uudelleen asemoida brändiään erittäin maskuliinisesta feminiinisempään suuntaan, jotta se olisi kiehtova vaihtoehto myös naisten urheilupukeutumisessa. Kampanja keräsi esimerkiksi ansaittua mediaa 15 miljoonan USD:n edestä. Under Armourin verkkokaupan liikenne kasvoi kampanjan aikana 42 % ja myynti 28 %.

Edwards joutui lopuksi aikapaineen takia hieman juoksemaan presiksensä loppuun, mutta yksi pikaisesti sivuttu teema jäi mieleeni. ”Data Value Exchange” on aihepiiri, jota olen pyöritellyt viimeiset puolisen vuotta päässäni lähes päivittäin. Ja luulenpa, että olen tähän löytänyt myös ratkaisuja erityisesti urheilun näkökulmasta tarkastellen. Palataan tähän kuitenkin joskus tulevaisuudessa tarkemmin.

Kriteerit sponsorointipäätösten taustalla, musiikkiyhteistyö ja e-urheilu

Seuraavasta esityksestä vastasi Vaconin Heikki Hiltunen. Lätkäkabineteista tuttu nimi avasi Vaconin sponsorointipolitiikkaa ja periaatteita sponsorointipäätösten taustalta. Vaconilla tuntui homma olevan strategisemmalla tasolla kuin valtaosalla muita suomalaisia yrityksiä.

Hiltusen jälkeen seurasi enemmän kulttuuripuolelta haettu esimerkki Ruotsissa suositun Melodifestivalenin ja kodinkoneliikeketju Elonin yhteistyöstä. Keskittymiseni ei ollut ihan huipussaan tämän presiksen aikana, mutta käsittääkseni kyse oli siitä miten kauppiaita oli motivoitu parempiin myyntituloksiin Melodifestivalenin tarjoamia mahdollisuuksia hyödyntämällä.

Vaconin kriteerit sponsorointikohteen valinnassa

Päivän päätteeksi käytiin vielä läpi esimerkiksi edistyneeseen kameratekniikkaan, sosiaaliseen mediaan ja tagauksiin perustuvaa Huggity (https://huggity.com/) innovaatiota. Hyvä esimerkki siitä mitä uutta kehittyvä teknologiaosaaminen tuo mukanaan sponsorointikentälle. 

Erittäin ajankohtainen oli myös Clutch Entertainmentin (http://www.clutch.se/) e-sportsia käsitellyt esitys. Kuten viime viikkoina on käynyt hyvin selväksi, niin e-urheilu on todella vauhdikkaasti kasvava laji. 

Mahtava sponsorointicase e-sportsin maailmasta oli Returpackin kanssa tehty yhteistyö:

Ruotsin palautuspullojärjestelmästä vastaava taho oli huomannut nuorten miesten olevan kaikista vaikein segmentti kierrätyksen näkökulmasta. He juovat paljon virvoitus- ja energiajuomia, mutta heidän tavoittamisensa on erittäin haastavaa, sillä nuoret miehet eivät esimerkiksi lue sanomalehtiä tai katso perinteistä TV:tä. Lisäksi he käyttävät paljon Adblockeja, joka tuo haasteita näiden tavoittamiselle esimerkiksi Twitchin kautta.

Clutchin avustuksella Ruotsissa lanseerattiiin kampanja, jossa suuren Counter Strike –kisan palkintopottia kasvatettiin pullopanteista saatavilla kruunuilla. Käytännössä tarjolla oli muutamia teemoitettuja palautuspisteitä, joihin e-sports harrastajia ohjattiin palauttamaan pullot, ja joiden tuotto sitten ohjattiin CS-kisan palkintopottiin. Ruotsissa e-urheiluyhteistyötä on hyödynnetty myös mm. oppilaitosten mainonnassa.

Ja jos joku miettii niitä e-urheilun palkkioita, niin suurimmissa kisoissa voittajatiimin jäsenet tienaavat yli miljoona taalaa per naama. Ja tähän päälle sitten sponssidiilit. Peleistä taas League of Legends on suosituin.

Yhteenveto

Kolmas Foorumi tarjosi paljon mielenkiintoista asiaa ja runsaasti uusia tuttavuuksia. Loppupeleissä kuitenkin opettavaisinta olivat tälläkin kertaa ruokapöytä- ja baaritiskikeskustelut eri urheilumarkkinoinnin teemoista.

Hauskaa oli myös se, että risteilyn aikana myös omaa ajatteluani haastettiin aidosti. Tämä, jos joku, on erittäin virkistävää ja kehittävää.

Näistä keskusteluista erityiskiitokset nyt ainakin seuraaville mestareille: Jaakko Haltia, Hasse Eranka, Jussi Harju, Toni Nikunen, Laura Lepistö, Sirpa Korkatti, Jukka Kunnas, Sponsor Insightin jampat, Jukka Kohonen, Lasse Saari, Heikki Pohjonen sekä Jarmo Räikkönen. Sekä tietty kaikki ne muut ketkä unohdin tässä yhteydessä mainita.

Ja loppuun ehkäpä tärkein oppi; kysy, niin sinulle vastataan. Poikkeuksetta lähes kaikki osallistujista olivat valmiita auttamaan ja jakamaan näkemyksiään ja kokemuksiaan jos sitä heiltä vain pyydetään. Tätä saa, ja pitää, meidän urheilumarkkinoinnista ja sponsoroinnista kiinnostuneiden hyödyntää vielä nykyistä enemmän. Jos joku tarvitsee siis apuani missä tahansa teemaan liittyvässä kuviossa, niin saa ottaa yhteyttä J

Ps. Muista tsekata myös Heikki Pohjosen bloggaus tapahtumasta: http://dingle.fi/2015/11/23/urheilumarkkinointia-freesilla-otteella-pelitapahtuman-disruptiivinen-sponsorointi/

Future of Sports Marketing 2015: Hienoja vieraita, hyvää oppia!

Sports Business School Finlandin Vili Nurmi & kumppanit järjestivät tänäkin vuonna loistavan tapahtuman. Tarkoitus oli alun perin osallistua koko settiin, mutta haaveeksihan tuo taas jäi. Marras-joulukuu on myös markkinointitutkimusalalla huippusesonkia, joten vähemmän yllättäen duunit puskivat päälle kesken semman. Vaikka osan puheenvuoroista missasinkin, niin ainakin näkemäni esiintyjät olivat timanttisia. Hyvä seminaari inspiroi ja herättää ajatuksia. Tässä muutamia nostoja seminaarin annista:

Määrittelyn tärkeys

Pelin avasi melko akateemisella lähestymistavalla Pedro Guedes Carvalho (UBI, Covilhã, Portugali). Sattuneesta syystä tämä esitys sisälsi allekirjoittaneelle paljon tuttua juttua, mutta eräs pohdinta jäi erityisesti mieleen. Kuten herra Carvalho korosti, markkinoida voi joko urheilua itsessään tai brändejä urheilun kautta. Molemmista käytetään usein samaa nimitystä: "urheilumarkkinointi". Suomessakin meidän pitäisi useammin määritellä urheilumarkkinointi-termi kontekstin mukaan. Turhan usein ohitamme tämänkaltaiset määrittelyt itsestäänselvyyksinä ja tämä taas johtaa väärinkäsityksiin. 

Paras, tai pahin, esimerkki tästä on termi ”urheilujohtaminen”. Itse käytän sitä mieluiten seurajohtamisen kontekstissa. Moni muu yhdistää termin kuitenkin liittotason johtamiseen. Joku puolestaan luulee, että keskustelemme nyt leadershipista urheilun kontekstissa. Eli pohdimme esimerkiksi valmentajan ja pelaajan välistä johtajuus-/valta-asetelmaa.

E-urheilu on tätä päivää 

Toisesta esityksestä vastasi e-urheilun asiantuntija Johan Järvinen. Kun puhutaan urheilujohtamisesta tai -markkinoinnista, niin pääsen enää harvoin tilanteeseen, jossa en tiedä teemasta käytännössä juuri yhtään mitään. Nyt tuli pitkästä aikaa tällainen tilanne eteen. 

Oma kokemus e-urheilusta on muutama hetken aikaa tsekattu Counter Strike- skaba YLEn kanavilta. Omat pelikokemuksetkin ovat jääneet lähes fanaattisen Championship Manager- hakkaamiseni jälkeen erittäin satunnaisiksi. E-urheilu on kuitenkin alkanut erityisesti ammatillisesta näkökulmasta kiinnostaa yhä enemmän ja siinäkin mielessä opin tästä presiksestä todennäköisesti enemmän kuin mistään muusta näkemästäni seminaariesityksestä. Aihe säväytti Twitterin perusteella montaa muutakin paikallaolijaa. Lopputulemana uskallan väittää, että useampi osallistuja jäi ainakin mielessään pohtimaan urheilun määrittelyä sekä tulevaisuutta. 

E-urheilu tarjoaa jo nyt mahdollisuuksia ammattilaisuuteen ja laji onkin omaksunut monia piirteitä perinteisemmiltäkin lajeilta. Esimerkkinä nyt vaikka sponsorointi ja vedonlyönti. Toki varjopuoliinkin on jo törmätty, sillä vedonlyöntimarkkinoilta on tunnistettu jo ensimmäiset e-urheilun vedonlyöntihuijaukset. Kukaan rahapelikenttää ja urheilun integriteettihaasteita vähänkään tunteva tuskin yllättyy siitä, että nämä ovat tapahtuneet nimenomaisesti Aasiassa. Erityisesti Aasiassa laji on jo hyvinkin mainstream-viihdettä, kuten Superdatan tilastot osoittavat.

e-urheilu kasvaa hurjaa vauhtia

 Eniten kuitenkin diggasin Järvisen esityksestä huokuneesta kohderyhmätuntemuksesta. Uskallan väittää, että hyvin harva suomalainen perinteisemmän urheilulajin liittoedustaja pystyy heittämään vastaavan tason kohderyhmämäärittelyjä kehiin.

Mikä e-urheilun urheilupoliittinen asema sitten tulee olemaan jatkossa? Urheilulajien suosio on jatkuvassa muutoksessa. Squash oli todella kova juttu 1980-luvulla. Nyt laji on henkitoreissaan. Lumilautailua ei vielä reilut kymmenen vuotta sitten pidetty edes urheiluna. Nyt lajin olympiamitaleita juhlitaan koko kansan voimin. Kuka oli edes kuullut Frisbee-golfista vielä kymmenen vuotta sitten? Voi hyvinkin olla, että kymmenen vuoden päästä e-urheilua pidetään sporttina, siinä missä montaa muutakin lajia.

Hauskan lisätwistin e-urheiluvauhkoiluni sai Twitterissä, kun paljastui että samana päivänä oli Lippupalvelun järjestämässä tapahtumassa kerrottu HIFK:n järjestäneen haastematsin, jossa FC Mihin suopotkupallojengissä samaan aikaan kanssani luutinut Juuso Puustinen kohtasi kannattajien edustajan. Tätä matsia oli seurannut Twitchin kautta toistasataa katsojaa. Ai mikä Twitch? No en tiennyt minäkään ennen tätä semmaa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Twitch

HIFK:lle tunnustusta siitä, että seura hakee uusia tapoja fanien osallistamiseen.

Tähdet, tähdet... 

Ikävä kyllä missasin seuraavat presikset ensimmäiseltä päivältä, vaikka erityisesti Sotkamon Jymy –case olisi kiinnostanut kovastikin. Seuraavana aamuna päällikkö Nurmi oli leiponut kasaan sellaisen pommin, että hattu nousee täällä edelleen korkealle. Itse tyydyin seuraamaan striimin kautta, kun mies marssitti lavalle ensin Petri Pasasen ja heti perään IMO Suomen kovimman urheilijan kautta aikain, vähintäänkin ajankohtaisen Jarkko Niemisen.

Vähemmän yllättäen mestarit vetivät hyvin tyylikkään session. Molemmat nostivat esiin mm. sen, miten tärkeää urheilijalle on ymmärtää huomioida kannattajat. Urheilijan on syytä muistaa, että fanien ansiosta heillä ylipäänsä on duunia. Takavuosina, pyöriessäni nykyistä enemmän silloisten huippu-urheilijoiden kanssa samoissa piireissä, aistin välillä hieman ylimielistä suhtautumista kannattajiin. Toisaalta tuolloin seurojenkin asenne tuntui olevan se, että urheilijat urheilevat, eikä heidän tarvitse juurikaan osallistua seuran markkinointiin.

Toki ymmärrän varsin hyvin, että tälläkin kolikolla on kaksi puolta. Ylifanaattiset höyrypäät ovat epäilemättä välillä hyvinkin raskaita tapauksia hoitaa tyylikkäästi. Toisaalta, kuten Pasanen ja Nieminen korostivat, tulee urheilijalta aina löytyä se muutama minuutti valokuville ja nimikirjoituksille erityisesti pienimpien junioreiden kanssa. Mikä sitten on liian paljon ja mikä liian vähän? Tähän tuskin on universaalia vastausta. Riippunee pitkälti urheilijan luonteesta.

Loput esitykset menivät sitten valitettavasti työkiireiden takia enemmän tai vähemmän ohi.

Sisujengi-presis olisi kyllä kiinnostanut kovastikin, mutta myyntimiehen täytyy tietty välillä priorisoida itse myyntiä. Jokerit-casea ehdin sen sijaan seuraamaan hieman tarkemmin. Olen seurannut alusta asti erityisesti Jokerit-Huawei –yhteistyötä suurella mielenkiinnolla ja nähnyt jokusen Jokerit-presiksen aiemminkin, joten teema oli sinänsä jo tuttu. Pari uutta juttua jäi tästäkin presentaatiosta kuitenkin käteen.

Ensinnäkin oli mielenkiintoista kuulla, että Jokerien yleisö oli nuorentunut noin 10 % seuran vaihdettua Liigan KHL:ään. Ei tarvitse olla kummoinen meedio vetääkseen tässä syy-seuraus nuolia Jokerien loistavan ja täysin uudistuneen markkinoinnin & viestinnän ja katsojademografioiden muutosten välille.

Jokerien markkinointijohtaja Petri Ruohosen arvion mukaan Jokereilla on tällä hetkellä noin 25 % suurempi markkinointibudjetti kuin HIFK:llä. Jokerit on kuitenkin ollut todella paljon esillä mediassa (niin hyvässä kuin pahassakin) viimeisen parin vuoden aikana. Seura nojaa strategiassaan paljon ansaittuun mediaan. Hattua päästä siis myös seuran viestintää hoitavan Republic of Communications- viestintätoimiston suuntaan. Onhan esimerkiksi juuri mainitsemani Huawein ja Jokerien yhteiskampanjat mainioita esimerkkejä modernista urheilumarkkinoinnista tarinankerronnallisine elementteineen. Tsekkaa esimerkiksi 7 tarinaa rohkeudesta -kamppis, jos et muuten usko (https://www.youtube.com/watch?v=2cciRPsFblY).

Yhteenveto 

Todella kovan seminaarin oli Vili kumppaneinen saanut pystyyn. Järjestäjät ovat antaneet ymmärtää, että videotaltioinnit tulevat lähiaikoina yleiseen jakoon. Ainakin itse otan tuolloin katseluun vielä missaamaani presentaatiot. 

Isossa kuvassa täytyy taas nostaa esiin se, että suomalainen urheilumarkkinointi kehittyy parhaillaan hyvää vauhtia. Toki jokainen aiheen parissa duunia tekevä toivoisi, että kehitysvauhti olisi vielä ripeämpää, mutta suunta on selvästi oikea. 

Koulutus ja hyvien esimerkkien jakaminen ovat ensisijaisen tärkeitä tämän kehityksen kannalta. Vuoden sisällä olen nyt osallistunut ainakin kolmeen hyvään seminaariin/foorumiin urheilujohtamisen – ja urheilumarkkinoinnin kentällä. Tämä on enemmän kuin edellisellä vuosikymmenellä yhteensä.

Ja lisää on tulossa, sillä odotan jo vesi kielellä ensi viikolla starttaavaa Sponsorointi- ja Tapahtumamarkkinoinnin Foorumia. 

Tätä ennen olen mukana vielä Markkinointiliiton MARK Insight- ryhmämme järjestämässä (ja M3 Researchin sponssaamassa) Koukuttava Brändikokemus –seminaarissa: http://www.mark.fi/tapahtuma/mark-insight--tapahtuma/ 

Tuosta tulee muuten erittäin timanttinen aamupäivä. Twitteristä voit seurata keskustelua hashtagilla: #brändikokemus

Koppi: Urheilua sponsoroidaan Suomessa vääristä syistä

Minulla oli ilo ja kunnia osallistua Kauppalehden netti-TV:ssä esitettävään Koppi-sarjaan. Aiheena oli tällä kertaa urheilusponsorointi ja toisena keskustelijana Haltin toimitusjohtaja & Hiihtoliiton puheenjohtaja, markkinointivaikuttaja Jukka-Pekka Vuori. Kiitokset Jukka-Pekalla loistavasta keskustelusta, sekä tietenkin myös loistaville hosteille Emil Elo & Jani Niipola

Kauppalehden Koppi TV-sarjassa käsitellään urheilubisnesilmiöitä

Keskustelua pääset seuraamaan tästä:

http://www.kauppalehti.fi/uutiset/koppi-urheilua-sponsoroidaan-suomessa-vaarista-syista/DAtmjMxz?ref=twitter:4c95

Miesten Blogit: Urheiluseurojen 7 kuolemansyntiä

Uusi "Miesten Blogit" -lehti julkaisi pienen esittelyn blogistani. Painettuna lehti ilmestyi tänään kauppoihin ja kioskeihin, mutta jos nimenomaisesti tuo allekirjoittaneen juttu kiinnostaa, niin se löytyy oheisesta linkistä:

"Suomalaisten urheiluseurojen 7 kuolemansyntiä", Miesten Blogit 1/2015

Juttu perustuu vanhaan blogikirjoitukseeni, jossa aihetta käsiteltiin hieman monipuolisemmin.

Miesten Blogit 1/2015

Viisi vuotta urheiluvälinekauppaa: Mitä jäi käteen?

Eletään alkuvuotta 2010. Olemme ystäväni kanssa jo pitkään neuvotelleet erään pienen kotimaisen urheiluvälineverkkokaupan ostosta, mutta homma tuntuu olevan jumissa. Päätämme luopua koko projektista ja perustaa sen sijaan jääkiekkovarusteiden maahantuontiin ja verkkokauppaan erikoistuneen Hockey Tiger Oy:n. Kukapa urheilun parissa kasvanut pikku poika ei joskus olisi haaveillut omasta urheilukaupasta? Kokeilukulttuuri kuuluu sisäänrakennettuihin ominaisuuksiini, joten ei kun vain tuumasta toimeen. Tästä alkoi matka joka opetti paljon. Myös sen kuuluisan kantapään kautta.

Miksi päätimme sitten keskittyä juuri jääkiekkoon? Järkeilimme, että lajin suuri suosio Suomessa tarkoittaa sitä, että markkinan on kovasta kilpailusta huolimatta oltava merkittävän kokoinen. Taustatutkimus paljasti myös, että alan digimarkkinoinnin osaaminen oli Suomessa lapsenkengissä. Olkoonkin, ettei meiltäkään tuota liiaksi vielä tuolloin löytynyt. Tukea päätöksellemme antoi se, että lätkäammattilaisena vuosikymmenen ajan leipänsä tienanneen veljeni, sekä muutamien korkealla tasolla aikanaan kiekkoilleiden kavereideni, kautta meillä oli jo hyvä verkosto kotimaisessa lätkäskenessä käden ulottuvilla. Houkuttelinkin bisnekseen mukaan muutamia jääkiekkopiireistä tuttuja kavereitani. Tosin loppupeleissä heidän roolinsa jäi melko pieneksi.  

Opetin myös samaan aikaan yrittäjyyttä Turun kauppakorkeakoululla ja tiesin, ettei pienestä lätkäkauppaprojektista olisi varmasti ainakaan haittaa yrittäjyysopetuksen ja –tutkimuksen näkökulmasta. Ja tottahan se oli. Kosketuspintaa yrittäjyyden käytännön haasteisiin maassamme tuli runsaasti. Joskus jopa liiankin runsaasti. Joka tapauksessa, uskon edelleen että tämäkin seikkailu teki minusta myös paremman opettajan.

Aloituspiste

Yritystoiminnan aloittamiseen liittyi muutamia merkittäviä haasteita, joista byrokratia oli kuitenkin pienimpiä. 

Ensinnäkin, meillä ei siis ollut käytännössä minkäänlaista verkkokauppaosaamista. Vaikka olin jo tuolloin kiinnostunut sosiaalisen median mahdollisuuksista liiketoiminnan näkökulmasta, oli käytännön kokemus somen hyödyntämisessä kuluttajabisneksessä käytännössä puhdas nolla. Itse asiassa, ainoat kokemukseni koko kuluttajabisneksestä olivat lukiovuosilta. Tuolloin nimittäin dominoimme kaverini kanssa Kuopion torin (a.k.a Mualiman Napa) jäätelömarkkinoita. Torin ainoat miespuoliset jäätelönmyyjät yhdistettynä taustalla non-stop pauhanneeseen 2Pacin kasettiin toivat meille tuolloin selkeän kilpailuedun, mutta se on jo toinen tarina se. 

B2B-kokemusta sen sijaan meiltä löytyi jo tuolloin suhteellisen runsaasti, mutta esimerkiksi koulutuspalveluiden myynnin tai mekaanisen puunjalostuksen viennin kokemuksista emme pystyneet kauheasti jääkiekkovarustebisnekseen ammentamaan.

Opiskelin siis omatoimisesti verkkokauppojen pyörittämisen alkeet ja aloin myös perehtyä digimarkkinointiin. Graafisen puolen ulkoistin vanhalle pelikaverilleni Pete Nivalalle (Nivala Design), jonka kanssa homma on toiminut aina hienosti toimialasta riippumatta. Lähdimme liikkeelle varovaisesti ja alkupääomaksi junailin reilun kymppitonnin. Käytännössä rahoituspaketti kasattiin omistajien pusseista ja pankkilainasta, jonka itse takasin.

Hakukoneoptimointiin saimme hupparipalkalla apua loistavalta Ilkka Kurkelalta. Ilen esimerkkiä seuraten pääsin itsekin nopeasti hajulle SEO:n perusteista. Sisältömarkkinointia teimme mm. blogin kautta jo alusta lähtien. Koska olen aina tykännyt kirjoittamisesta ja tarinankerronnasta, niin tämä lähtikin aika luonnostaan. Sisällöntuotannossa hyödynsimme myös työharjoittelijoita.

Varustebisneksen kannalta olennaista oli kuitenkin löytää kilpailukykyistä tavaraa myytäväksi. Tämä ei ollut mitenkään helppo rasti. Roikuin paljon mm. Ali Babassa yrittäen etsiä potentiaalisia tavarantoimittajia. Olihan itsestään selvää, että kaikki isot brändit olivat Suomessa jo edustettuina.

Lisäksi uuden toimijan olisi ollut hyvin haastavaa päästä, ainakaan millään tavalla fiksuun, yhteistyöhön kotimaisten tukkuliikkeiden kanssa. Vuosien varrella tuli toki oltua yhteyksissä joihinkin isommistakin pelureista. Yleensä neuvottelut tyssäsivät viimeistään siihen, ettei meillä ollut kivijalkamyymälää. Päätimme jo heti kättelyssä ettemme koskaan tulisi sellaista myöskään perustamaan.

Lopulta törmäsin ruotsalaiseen Rebellion Hockey -brändiin ja aloitimme saman tien neuvottelut tuotemerkin maahantuonnista. Brändi oli positioinut itsensä kapinallisella otteella värittyneeksi haastajaksi, josta pidin kovasti. Lisäksi Rebellionilla oli jo tallissaan muutamia kovaluisia NHL-pelaajia ja uskoimme tämän tuovan tietynlaisen uskottavuusbuustin myös Suomen markkinoilla toimittaessa. Tämän NHL-lisenssin saaminen tuotemerkille ei ole muuten mitään halpaa leikkiä. Neuvottelut Örebrossa johtivatkin pian yhteistyön aloittamiseen. Rebellionin kohdalla kustannustason radikaali nousu kuitenkin pakotti meidät pian harkitsemaan muita vaihtoehtoja.

Starttaillessani yhteistyötä Rebellionin kanssa sain myös ensimmäiset kontaktini itävaltalaisen Fischer Sportsin muutamaa vuotta aiemmin perustettuun lätkäosastoon. Suksijättinä paremmin tunnettu Fischer ei ollut tyytyväinen silloiseen partneriinsa Suomessa ja kävimmekin hyvässä hengessä yhteistyöneuvotteluja. Lopulta he päätyivät kuitenkin valitsemaan toisen suomalaisen kumppanin. Perimmäisenä syynä varmasti se, että tämä kilpaileva yritys pyöritti jo kivijalkamyymälää Helsingissä. Pian kyseinen yritys kuitenkin ajoi toimintansa alas. Niinpä meille aukesi tilaisuus ottaa myös Fischerin mailat valikoimiimme. Fischeristä muodostuikin vuosien saatossa meille selkeä ykkösbrändi. Hinta-/laatusuhde oli erittäin hyvä ja pystyimme myymään mailoja jo järkevällä katteellakin. Alkoi näyttää siltä, että Hockey Tigerista voisi tulla vielä kannattavakin bisnes.

Vuosien varrella edustimme hetken aikaa myös virolaista Frontier Hockeya. Kontakti Frontieriin syntyi Bratislavan MM-finaalin erätauolla Slovakiassa. Frontier osasi erityisesti maalivahdinmailabisneksen hyvin, mutta emme oikein löytäneet heille sopivaa paikkaa tuoteportfoliossamme. Ja toisaalta myyntivolyymimmekin olivat luonnollisesti pienet, mikä taas tuskin tyydytti heitä pitkässä juoksussa.

Miten sitten yhteistyö eri tavarantoimittajien kanssa toimi? Vaihtelevasti. Suurimmat väännöt tulivat laatuongelmista, viivästyksistä ja reklamaatioiden käsittelystä. Käytännössä kuitenkin pystyttiin hoitamaan hommat lähes aina hyvin rakentavassa hengessä.

Liikevaihto stabiloitui nopeasti

Seuradiilien sietämätön vaikeus

Parhaalla tilikaudella liikevaihtomme nousi 36 000 euroon, mikä on mielestäni ihan asiallinen luku sivutoimiselle mailabisnekselle. Mitä sitten olisi vaadittu bisneksen kasvattamiseksi seuraavalle tasolle? 

Tiesimme heti alusta asti, että seuradiilit ovat tässä bisneksessä avainasemassa. Lukuisista neuvotteluista huolimatta saimme näitä kotiin ihan liian harvoin. Ja ne harvatkin olivat yleensä sellaisia, että kertatilausmäärät olivat pieniä. Tämä taas toi suhteessa lisää logistisia kustannuksia ja toisaalta aiheutti lisää työtä tilausten koordinointeineen.

Useamman kerran törmäsimme siihen, että seurojen varustesopimusten taustalta löytyy erilaisia henkilökohtaisia suhteita ja paikallisia kytkyjä. Eikä siinä mitään. Bisnestähän tehdään ihmiseltä ihmiselle ja tämä tietysti korostuu etenkin pienillä paikkakunnilla. Jokainen voi kuitenkin miettiä, että miten eettistä se loppupeleissä on, että edustusjoukkue saa mailat hyvin halvalla, koska junnut pakotetaan pelaamaan samaisella merkillä? 

Virallisestihan kukaan ei tätä myönnä, mutta käytännössä tätä tapahtuu usein. Usein siis juniorit maksavat tavallaan osan edustusjoukkueen mailalaskusta. Törmäsimme myös tapaukseen, jossa olisimme maksaneet seuralle myyntiin sidottuna sponssina noin kolminkertaisen summan verrattuna siihen mitä paikallinen urheilukauppa teki. Tästä huolimatta emme koskaan saaneet yhteistyösopimusta maaliin saakka. 

Suurin syy kasvun rajoitteille löytyy kuitenkin peilistä. Emme yksinkertaisesti tehneet tarpeeksi myyntityötä. Sivutoiminen yrittäjyys tarkoitti meidän tapauksessamme minimaalisia resursseja. Käytännössä myynti oli lähes täysin allekirjoittaneen ja loistavan Matias Pulkkisen varassa. Ja kummallakin oli siis tämän bisneksen lisäksi myös päivätyöt hoidettavana.

Mittari punaiselle

Keväällä 2015 mittani tuli täyteen. Vuosien varrella perhe oli kasvanut, päivätyöt vaihtuneet vastuullisemmiksi ja muutama uusi bisnesidea tullut vastaan. Kynttilä alkoi palaa siihen malliin molemmista päistä, että kun jälleen kerran lähettelin eräänä arki-iltana klo 23.30 kuitteja kirjanpitäjälleni, sinetöityi pitkään hautunut päätös jääkiekkobisneksen lopettamisesta. Bensa oli lopussa ja motivaatio oli kadoksissa, sillä olin saanut sen opin mitä tästä yrityksestä hain.

Kohtalon johdatusta, tai sitten vain hakemalla haettua fatalismia, mutta  seuraavana aamuna avatessani Twitterin pomppasi silmieni eteen seuraava twiitti bisnesmalliguru Alex Osterwalderilta:

Hockey Tiger Oy oli minun peruskouluni kuluttajabisnekseen. Sain valtavasti käytännön oppia esimerkiksi digitaalisesta markkinoinnista, logistiikasta, maahantuonnista, myynnin organisoimisesta sekä asiakaspalvelusta yleensäkin. Taloudellisesta näkökulmasta Hockey Tiger Oy on tänä päivänä täysin velaton osakeyhtiö, joskaan mitään merkittäviä voittoja emme tällä bisneksellä todellakaan onnistuneet takomaan.

Viisi opetusta urheiluvälinebisneksestä

Note to myself; jos vielä joskus lähden mukaan urheiluvälinebisneksiin, niin nämä asiat on syytä miettiä jo etukäteen.

• Panosta sisältöön ja hakukoneoptimointiin

Opettelin siis digitaalista markkinointia todellakin kantapään kautta. Parhaimmillaan Hockey Tiger Oy löytyi kuitenkin esimerkiksi ”jääkiekkovarusteet” haulla Googlen TOP 3:sta. SEO oli siis tehty hyvin. Viimeisinä kuukausina sijoitus alkoi pudota, koska emme enää tehneet verkkokaupalle mobiilioptimointia. 

Lisäksi ylläpidimme blogia (http://hockeytiger.blogspot.fi/), joka keräsi aika ajoin oikein hyviä lukijamääriä ja loimme verkkokauppaan kuluttajia hyödyttävää sisältöä. Esimerkiksi artikkeli siitä mitä kannattaa huomioida jääkiekkomailaa valittaessa, toi kauppaamme paljon liikennettä. Wikipediaan syöttämällämme linkkauksella toki oli tässä oma roolinsa...

Google Analyticsia käytin kävijäliikenteen seuraamiseen heti toiminnan alusta saakka. Verkkokaupassamme vieraili vuoden 2014 aikana 25 518 yksilöityä kävijää. Ikävä kyllä konversioprosentti jäi säälittävän pieneksi. Osittain tämä oli tarkoituksellistakin, sillä laitoimme tarkoituksella hintatason verkkokauppaan sellaiseksi, että meille jäi tätä kautta myydyistä tuotteista fiksu kate. Verkkokauppa toimikin lähinnä markkinointitarkoituksessa. Merkittävin myynti tuli omilla verkostoilla, viidakkorummulla ja seurakaupasta.

 

Verkkokauppa keräsi kävijöitä

• Etsi hyvä perintätoimistokumppani

Sinisilmäisyyteni karisi heti kättelyssä, kun ensimmäisenä toimintavuonna parikin vedättäjää pääsi viilaamaan allekirjoittanutta huolella linssiin. Yli tuhannen euron luottotappiot herättivät huomaamaan kuinka raadollisesta bisneksestä on kyse.  

Ensin yritimme hoitaa perintäprosessia itse, mikä oli jälkikäteen ajatellen lähes idioottimaista. Tästä seurasi vain älytön määrä työtä ilman tuloksia. Onneksi ymmärsin pian ulkoistaa perinnän. Ensimmäisen partnerin kautta perintä ei vielä toiminut, mutta toisen kohdalla homma alkoi pelittää. Vaihdoimme laskutuksen Anders Manageriin ja saimme perintätoimistokumppaniksemme Pappila & Penkkala Groupin. Tämän jälkeen luottotappiot putosivat radikaalisti. Hyvä perintäkumppani on erittäin tärkeä myös seurakaupassa. Ne kerrat kun sain urheiluseuroilta rahani ajoissa, olivat nimittäin laskettavissa yhden käden sormilla. Yleensä tähän tarvittiin vähintään uhkaus perintätoimien aloittamisesta.

• Varaudu yllätyksiin

Lähes aina yrittäessämme puskea isompia tilauksia läpi kireällä aikataululla homma meni enemmän tai vähemmän vihkoon. Tyypillisesti logistiikkafirma hävitti paketit jonnekin tai paketeista paljastui vääriä tuotteita. Pyrimme optimoimaan logistisia kustannuksia ja toimitimme yleensä tuotteet suoraan tehtaalta tai valmistajan keskusvarastolta asiakkaalle. Tämä oli fiksua siinäkin mielessä, että mailapaketin lähettäminen Itävallasta Turkuun oli halvempaa kuin sen lähettäminen Kuopiosta Turkuun. Siitä vähän mittakaavaa Postin hinnoittelusta, vaikka toki meilläkin oli jonkinlaiset sopimushinnat. Allekirjoitan täysin sen, että logistiikan korkea hinta on erittäin suuri haaste kotimaisille verkkokaupoille.

• Varaudu reklamaatioihin

Reklamaatiot, nuo ainaiset murheenkryynini. Niitä nimittäin riitti ja niiden käsittely vei paljon aikaa ja energiaa. Matkan varrelle sattui muutamia mailamalleja, joissa reklamaatioon päätyi vähintään puolet myydyistä mailoista. Kun havahduimme tähän, niin poistimme toki kyseiset mallit valikoimistamme. Usein reklamaatiot olivat aiheellisia, mutta vähintään yhtä usein joku koitti vain kepillä jäätä.

Reklamaatioihin liittyvissä toimintatavoissa oli merkittäviä eroja eri valmistajien välillä. Joku suhtautui reklamaatioihin suhteellisen ymmärtäväisesti, toinen taas yritti venkoilla pois vastuustaan lähes joka kerta. Tämä nostatti omaakin stressitasoa sillä olinhan ikävässä välikädessä mailavalmistajan ja kuluttaja-asiakkaan välissä. Välillä valmistajien selitykset laatuongelmiin lähentelivät jo komiikkaa ja jouduin hieman suodattamaan viestiä kuluttajien suuntaan, jotta homma ei lähtisi täysin käsistä. 

• Kulttuurierot

Kansainvälisestä liiketoiminnasta väitelleenä en voi sanoa, että kulttuurierot olisivat varsinaisesti päässeet yllättämään. Toki pieniä eroja toimintatavoissa oli riippuen siitä toimittiinko ruotsalaisten, virolaisten vai itävaltalaisten kanssa. Itse mailatehtaat kuitenkin sijaitsivat esimerkiksi Kiinassa ja Ukrainassa. Jälkimmäisen kohdalla oli viimeisinä vuosina poliittista riskiä, mutta Ukrainan sotatoimet sijoittuivat toiselle puolelle maata, eivätkä näin ollen vaikuttaneet meihin käytännössä lainkaan. Myös jenkkifirmat olivat meihin aina silloin tällöin yhteyksissä, mutta päätin hyvissä ajoin välttää EU:n ulkopuolisen bisneksen mukanaan tuomaa tulli- & ALV-rumbaa.

Toki tehtaiden kanssa oli vääntöä aika usein. Tavarantoimitukset tulivat usein myöhässä, pelaajakohtaisesti räätälöityjen PM-mailojen lapamuotit menivät sekaisin, tehtailta luvattiin liikoja ja niin edelleen. Ylivoimaisesti helpointa bisneksen teko oli Fischerin kanssa, mutta tähän luultavasti vaikutti se, että konserni on jo vuosikymmeniä toiminut globaalisti. Joka tapauksessa, kannattaa varautua siihen että prosessit eivät yleensä toimi yhtä sujuvasti kuin suomalainen voisi olettaa.

Mitä seuraavaksi?

Seuraava askel on realisoida vielä loputkin Hockey Tigerin mailavarastosta. Rapiat 50 mailaa löytyy vielä varastosta, joten jos kiinnostaa saada laatukeppejä todella edullisesti, niin voi vaikka nakata sähköpostilla. Hockey Tiger Oy:tä ei tulla varsinaisesti hautaamaan, vaan toiminta jatkuu muilla liiketoiminta-alueilla. Käytännössä yrityksen kautta tullaan laskuttamaan mm. konsultointikeikkojamme sekä yhteistyöprojektejamme SK Motio Finlandin kanssa. Siinä määrin mitä nyt päivätyöltäni M3 Researchin palveluksessa jää aikaa. Toisaalta yritystä ei viitsi lopettaa siitäkään syystä, että suomalainen byrokratia osakeyhtiön lopettamisessa on lievästi sanottuna raskasta. Ja onhan meillä vielä perinnässä saataviakin jokusen etelänloman verran…

Summasummarum, matka oli opettavainen mutta nyt on aika jatkaa kohti uusia haasteita. Hockey Tiger Oy murisee siis viimeisen kiitoksensa kaikille asianosaisille ja vaeltaa kohti auringonlaskua. Kiitos.