Pieni väliaikapäivitys: Kohti mahtavaa syksyä!

Blogin päivitysväli on venähtänyt jo turhan pitkäksi. Pari aihetta on jo työstössä, mutta saa nähdä milloin nuo saa julkaistavaan kuntoon.

Mitä sitten olen puuhaillut urheilumarkkinoinnin saralla viime kuukausina? Tässäpä hieman tilannepäivitystä:

- Olen polkaissut käyntiin "Moderni urheilumarkkinointi"-työnimellä kulkevan kirjaprojektin, jonka kirjoittajajoukko tulee koostumaan eturivin suomalaisista urheilumarkkinoinnin asiantuntijoista. Homma etenee hiljakseen. Parhaassa tapauksessa valmista voisi tulla syksyllä 2016, mutta parempi etten lupaa mitään tiukkaa deadlinea. Kustantaja on vielä hakusessa, mutta en usko tuosta tulevan ongelmaa. Tilausta tuntuisi olevan.

- Olin Sports Business School Finlandin mainion Vili Nurmen sekä YLEn Jere Pehkosen kanssa keskustelemassa vajaat pari tuntia YLE Puheella suomalaisesta urheilumarkkinoinnista. Erittäin hyvä keskustelu, vaikka itse sanonkin. Keskustelun löydät täältä: http://areena.yle.fi/1-2941617

- Olen lupautunut puhumaan syksyn aikana muutamiin tilaisuuksiin. Parin Laurea ammattikorkeakoululla vedettävän luennon lisäksi annan Key note -henkisen puheenvuoron FC TPS:n jalkapalloseminaarissa Turun Logomossa marraskuussa 2015: http://fc.tps.fi/fi/uutiset/tervetuloa-tps-n-jalkapalloseminaariin-logomoon-2-11-2015

TPS:n futisseminaarin puhujakattaus on timanttinen

- Olen Turun ammattikorkeakoulun urheilujohtamisen lehtorin Jaakko Haltian kanssa lupautunut sparraamaan TPS Salibandya uuden strategian rakentamisessa. Lähdetään liikkeelle tutkimusperusteisesti ja tarkoitus on pilotoida strategiakonseptiamme nyt käytännössä. Tulee olemaan mielenkiintoinen oppimiskokemus: http://www.tpssalibandy.fi/uutiset.html?17954

- Olen liittynyt Urheilumyyntiin ja -markkinointiin erikoistuneen SK Motio Finland Oy:n taustoille. Toimin Motiossa projektikohtaisena asiantuntijana ja pyrin sparraamaan Motion osaajia parhaani mukaan: http://www.motiofinland.fi/

- Pistettiin Markkinointiliiton MARK Insight- ryhmän mestareiden kanssa pystyyn erittäin kovatasoinen brändiseminaari marraskuulle. Puhujalistaus on hengästyttävän kova. 130 paikkaa meni täyteen parissa vuorokaudessa: http://www.mark.fi/tapahtuma/mark-insight--tapahtuma/

Siinäpä tärkeimmät. Kuten jokainen tuosta osaakin päätellä, niin syksystä on tulossa hektinen, mutta ERITTÄIN mielenkiintoinen. Koska lisäksi pitää hoitaa päivätyöt M3 Researchissa, salibandyseura FBT Blue Flamesin asiat sekä tärkeimpänä tietysti siviilielämä, niin vapaat tunnit ovat kortilla. Näin ollen blogin päivittely on nyt hieman epäsäännöllistä. Lisää sisältöä on kuitenkin siis tulossa.

Digitalisoituvat pelaajamarkkinat

Urheilun pelaajamarkkinat ovat pitkään toimineet suhteellisen samalla kaavalla. On pelaajia, on seuroja ja on pelaaja-agentteja, joiden bisnes on yhdistää kysyntä ja tarve markkinoilla. Digitalisaatio tulee kuitenkin, ennemmin tai myöhemmin, ravistelemaan tätä luutunutta mallia.

Uskon vahvasti, että digitaaliset palvelut tulevat tietyllä tavalla demokratisoimaan pelaajamarkkinoita vähentämällä osaltaan pelaajasiirtojen suhdesidonnaisuutta ja välikäsien roolia neuvotteluprosesseissa. Askel läpinäkyvämpään suuntaan puolestaan lisää pelaajamarkkinoiden tehokkuutta ja hyödyttää erityisesti pelaajia ja seuroja. Mitä se tarkoittaa pelaaja-agenteille? Aika näyttää. 

Keskityn tässä bloggauksessani nimenomaisesti pelaajamarkkinoiden digitalisoitumiseen ja jätän esimerkiksi Big Dataan nojaavan ”Moneyball”- ilmiön tarkastelun ulkopuolelle.  Jos aihe kiinnostaa, niin bloggaukseni Big Datasta aiheesta löytyy täältä: http://kuuluvainen.blogspot.fi/2014/11/mita-big-data-tuo-urheiluun.html

Pelaajamarkkinoiden muutos

Lähdetään liikkeelle tarkastelemalla sitä miten pelaajamarkkinat ovat muuttuneet viimeisen vuosikymmenen aikana. Otetaan esimerkki jääkiekosta ja omasta lähipiiristäni. Veljeni neuvotellessa kymmenisen vuotta sitten pelaajasopimuksesta erään ruotsalaisen seuran kanssa, pyysi seura DVD:tä jostain edelliskauden matsista katsottavakseen. Tällaista tallennetta ei kuitenkaan valmiiksi löytynyt ja sellaista metsästettiin sitten ympäri Kuopiota. Loppupeleissä DVD tilattiin suoraan Canal Digitalilta ja lähetettiin postitse Ruotsiin. Aikaa tähän säätöön meni toista viikkoa. Tuohon aikaan tällainen oli kuitenkin melko tavallinen toimintamalli suomalaisten pelaajien neuvotellessa ulkomaisten seurojen kanssa. 

Miten homma toimii nykyään? Tätä nykyä löydät YouTubesta parilla klikkauksella pätkää lähes jokaisesta ammattiurheilijasta. Sittemmin myös erilaiset palvelualustat ovat tarjonneet helpon tavan jakaa videoita esimerkiksi seurojen ja pelaaja-agenttien välillä. Tämä luonnollisesti kasvattaa myös skouttauksen kustannustehokkuutta. Jalkapallobisneksessä erityisesti italialainen Wyscout on suuri toimija tällä alalla. Palvelusta löytyy materiaalia yli 220 000 pelaajasta ja sitä hyödyntää yli 400 seuraa sekä yli 450 agenttia. Erityisesti palvelun käyttäjäystävällisyyttä on kehuttu ja yritys onkin panostanut paljon palvelumuotoiluun ja mobiiliin.

Agenttien rooli markkinoilla

Pelaajamarkkinat ovat perinteisesti nojanneet erittäin vahvasti henkilökohtaisiin suhteisiin. Tietyillä agenteilla on hyvät suhteet tiettyihin seuroihin ja valmentajiin ja tämä näkyy vahvasti siinä mihin näiden agenttien asiakkaat päätyvät. Useimmiten suomalaisilla agenteilla on kuitenkin ollut melkoisen rajallinen määrä suoria kontakteja ulkomaisiin seuroihin. Tätä haastetta agentit ovat blokanneet muodostamalla, enemmän tai vähemmän muodollisia, agenttiyhteisöjä. Käytännössä siis suomalainen agentti hoitaa näissä verkostoissa kontaktit suomalaisiin seuroihin, ruotsalainen agentti ruotsalaisiin seuroihin ja niin edelleen. Tulonjako menee sitten agenttien keskinäisen sopimuksen mukaisesti (esimerkiksi 50 % palkkiosta sille agentille, jonka pelaaja on kyseessä ja 50 % sille agentille, joka hoitaa kontaktit kyseisen maan seuraan ja kantaa päävastuun sopimusneuvotteluista).

Hyvän johdatuksen pelaaja-agenttitoimintaan (jalkapallon kontekstissa) tarjoaa muuten Jarkko Jokirannan Jyväskylän yliopistoon aiheesta tekemä gradu.

Digitalisaatio muuttaa pelaajamarkkinoita

 

Digitalisaation mahdollisuudet pelaajamarkkinoiden näkökulmasta

Miten digitalisaatio sitten muuttaa tätä perinteistä asetelmaa? Mahdollisesti paljonkin. 

Tuore suomalainen startup Pro Sport Job on hyvä esimerkki yrityksestä, joka lähtee haastamaan perinteistä pelaajamarkkinoiden liiketoimintamallia digitalisaation keinoin. Sähköiseksi työnhakutoimistoksi mediassa lanseerattu uusi palvelu tarjoaa urheilualan toimijoille virtuaalisen kohtaamispaikan. Ideana on siis törmäyttää esimerkiksi pelipaikkaa etsivät pelaajat seuroihin, jotka hakevat tietyntyyppistä pelaajaa riveihinsä. Myös esimerkiksi agentit ja valmentajat voivat hyödyntää palvelua vastaavanlaisesti. Käytännössä siis palvelu taklaa ns. tiedon epäsymmetriaan liittyviä haasteita. Seurojen on tämänkaltaisten alustojen kautta huomattavasti aiempaa vaivattomampaa viestiä tarpeistaan yhdellä kertaa suurelle joukolle alan toimijoita. Tähän saakka tieto avoimista pelipaikoista on ollut usein vain hyvin rajallisella määrällä pelaaja-agentteja. 

Kokonaan oma lukunsa on eettisesti arveluttava toimintatapa, jossa valmentajat sotkeutuvat pelaajasiirtoihin myös rahallisesti. Toisin sanoen, valmentaja voi saada tietyltä agentilta esimerkiksi rahallisen palkkion junaillessaan kyseisen agentin pelaajia joukkueeseensa. Suomessa tätä tuskin juurikaan esiintyy, mutta huhuja tällaista tapauksista on kuulunut mm. Itä- ja Keski-Euroopasta. Mitä läpinäkyvämmäksi homma tehdään kaikille osapuolille, sen vaikeammaksi tämänkaltaiset vedätykset jatkossa muuttuvat ja peli pysyy rehellisempänä.

Miten homma toimisi sitten ihannemaailmassa? Seuralle tulee tarve löytää tietyn profiilin omaava pelaaja, jonka palkkapyyntö menee seuran budjettiin. Parilla klikkauksella seura näkee vapailla markkinoilla olevat, tarpeitaan vastaavat, pelaajat ja saa näin helposti kontaktin potentiaalisiin vaihtoehtoihin.

Perinteisessä maailmassa homma toimisi puolestaan niin, että seura kontaktoi agentteja, jotka sitten tarjoavat asiakkaistaan mahdollisesti profiiliin sopivia vaihtoehtoja. Parhaimmillaan uusi palvelu siis säästää huomattavasti aikaa ja tuo prosessiin läpinäkyvyyttä.

Erityisesti ns. alemmissa ammattilais-/puoliammattilaissarjoissa tälle on tilausta. Koska olin jokunen vuosi sitten hetken mukana erään agenttitoimiston taustoilla, uskoisin olevani kohtalaisen hyvin kartalla siitä, millaisista palkoista puhutaan esimerkiksi jääkiekon osalta. Jos verrataan vaikka viiden vuoden takaiseen, niin useissa maissa pelaajapalkkiot ovat vieläpä olleet laskusuunnassa.

Jos jätetään suurimmat sarjat pois tarkastelusta, niin harvemmin puhutaan rahasummista, joista jää pelaajalle kauden jälkeen juurikaan mitään säästöön. Mikäli diili on tehty agentin kautta, niin tästä pienestä palkasta lähtee vielä se noin 4-5 % agenttipalkkiota. Uudet alustat voivat siis auttaa pelaajia säästämään tämän osuuden. 

Toisaalta digitalisoituminen on tarjonnut myös agenteille uusia mahdollisuuksia helpottaen mm. kontaktiverkoston rakentamista. Varjopuolena on tosin se, että esimerkiksi Facebookissa toimii lukuisia ”agentteja”, jotka pyörittävät bisnestään pääosin sosiaalisen median kautta. Pelaajille tähän väliin pieni varoituksen sana; älä koskaan maksa agentille etukäteen. Useampi hyvin epämääräinen toimija yrittää tällaisella niksillä viilata hyväuskoisia pelaajia linssiin esimerkiksi juuri Facebookissa ja Internetin keskustelupalstoilla.

Digitaaliset alustat

Olisi toki hienoa, jos vaikkapa juuri suomalainen Pro Sport Job breikkaisi ensimmäisenä alustana globaalisti. Kilpailu on kuitenkin jo kovaa.

Käsittääkseni eräänlainen pioneeripalvelu oli jo 2000-luvun alkuvuosina lanseerattu saksalainen Sport Contract. Kyseinen palvelu on onnistunut saavuttamaan jo kohtuullisen kattavan käyttäjäkunnan, mikä on tällaisille alustoille tietenkin elintärkeää. Sport Contract sivuston mukaan heillä on esimerkiksi yli 7000 pelaajaa ja yli 400 seuraa mukaan palvelussaan. Myös Sport Contract on kehittänyt viime vuosina softaansa esimerkiksi video- ja tilasto-ominaisuuksien näkökulmasta. Olen keskustellut joskus kyseisestä alustasta agenttien ja seurajohtajien kanssa ja he ovat maininneet palveluun liittyvän pari haastetta. Ainakin jokunen vuosi sitten palvelun hinta oli vielä agenteille kohtalaisen korkea. Seuroille taas tulee palvelun kautta välillä paljon yhteydenottoja agenteilta, jotka edustavat pelaajia, joiden taso ei riitä millään esimerkiksi Suomen ylimpiin sarjoihin.

Muita viime vuosina vastaan tulleita verkostoitumisalustoja ovat olleet mm. ruotsalainen ProHockeyIQ, suomalainen Roster Zoom, ranskalainen Findsportjobs.com  sekä urheilun LinkedIniksi joskus mainostettu Network90. Myös Wyscout on lähtenyt laajentamaan palveluportfoliotaan skouttaustyökaluista verkostoitumisen suuntaan. 

Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, ettei monikaan näistä alustoista ole vielä saavuttanut mainittavampaa menestystä. Tekemistä onkin vielä ansaintalogiikoiden hiomisessa sekä ennen kaikkea uskottavuuden ja kriittisen massan kehittämisessä. Yleensä uskottavuutta luodaan referenssien kautta, mutta pikainen vilkaisu eri alustoille kertoo, ettei hyviä referenssejä vielä juurikaan löydy. Se, että joku yksittäinen urheilija tai seurapomo suosittelee palvelua, ei vielä kerro paljoakaan siitä toimiiko palvelu kohderyhmässään vaiko ei.

Siinä vaiheessa kun joku näistä palveluista onnistuu luomaan laajan käyttäjäyhteisön, joka vielä luottaa toisiinsa, alkaa tapahtua. Luottamus on muuten tutkimuksellisestikin erittäin mielenkiintoinen käsite. Hieman ihmettelin takavuosina, kun kollegani Turun kauppakorkealla halusivat tutkia luottamuksen roolia pankkisuhteissa. En ihmettele enää.

Nähtäväksi jää milloin pelaajamarkkinat kohtaavat todellisen kulttuurimuutoksen ja mitkä näistä palveluista breikkaavat laajemminkin. Diginatiivien kypsyessä seurajohtajiksi pelaajamarkkinoiden digitalisoituminen on joka tapauksessa enemmän kuin todennäköistä.  

Täydellisen urheilujohtajan 14 ominaisuutta

Millainen olisi täydellinen urheiluseuran johtaja? Kysymys hiipi pitkästä aikaa mieleeni, kun lueskelin hiljattain Satakunnan Kansassa julkaistua, urheilujohtamista eri kanteilta käsitellyttä, juttukokonaisuutta. Itsekin annoin toimittajalle juttukokonaisuuteen melko runsaasti materiaalia noin 10 minuuttisella saarnallani suomalaisen urheilujohtamisen ongelmista. Tämänkertainen pohdintani lähti kuitenkin liikkeelle kainalona olleesta jutusta ja erityisesti Joni Vesalaisen kommenteista urheilupuolen työnkuviin liittyen.

Tämä ei todellakaan ollut ensimmäinen kerta, kun pohdiskelin ideaalisen urheilujohtajan ominaisuuksia. Ja tälläkin kertaa tarkoitan urheilujohtajalla nimenomaisesti seurajohtajaa, en niinkään liittojen kabinettiosastoa.

Vuonna 2012 tein Turun kaupungin toimeksiannosta selvityksen urheilujohtamisen alueellisista mahdollisuuksista nimenomaisesti koulutuksen ja tutkimuksen näkökulmista.  Valitettavasti tämä selvitys ei ole julkinen, joten sitä en pysty nyt jakoon laittamaan. Joka tapauksessa, tuossa projektissa haastattelin mm. suomalaisia seurajohtajia urheilujohtamiseen liittyen. 

 

Yhteensä haastatteluita oli kymmenkunta. Seurapuolelta mukana oli johtajia jalkapallosta, salibandysta, jääkiekosta ja yleisurheilusta. Osa haastatelluista vaikuttaa tällä hetkellä suomalaisen urheilun näköalapaikoilla, osa samassa seurassa kuin tuolloinkin, osa taas on jo jättänyt urheilujohtamisen kentät taakseen.

Jälkikäteen katsottuna selvityksen mielenkiintoisinta antia oli haastatteluiden perusteella koostamani yhteenveto siitä mitä ominaisuuksia haastatellut seurajohtajat kokivat tärkeäksi työssään. Jos en aivan väärin muista, niin tämä listaus huomioitiin mm. Turun ammattikorkeakoulun Urheilujohtamisen suuntautumisvaihtoehdon opintosisältöjä suunniteltaessa. Myös Itä-Suomen yliopiston kanssa näistä tuloksista taisi olla ainakin puhetta heidän miettiessään kurssisisältöjä sivuaineopinnoilleen.

Joni Vesalainen otti kantaa tärkeään asiaan

Täydellinen urheilujohtaja- Myyttinen sankarihahmo?

Mitä ominaisuuksia haastatteluista sitten nousi esiin? Seuraavassa listaus löydöksistä (aakkosjärjestyksessä):

1.      Ajanhallintaan, priorisointiin ja paineiden sietokykyyn liittyvä tietous/osaaminen

2.      Hallinnollinen osaaminen (kirjanpito, verotus, budjetointi jne.)

3.      Hallitustoiminnan tuntemus

4.      Henkilöstöjohtamisen osaaminen (erityisesti vapaaehtoistyövoiman johtaminen ja motivointi)

5.      Intohimo, kunnianhimo ja yrittäjämäinen asenne

6.      Juridinen osaaminen (yhdistyslaki, tietosuojalaki, työsuhdelainsäädäntö)

7.      Kyky hahmottaa kokonaisuuksia ja tehdä pidemmän tähtäimen strategista suunnittelua

8.      Markkinointiosaaminen (myös ”sissimarkkinointi”)

9.      Myyntiosaaminen

10.   Neuvottelu- ja esiintymistaidot

11.   Tapahtumajärjestämiseen liittyvät taidot (”hypen” luominen)

12.   Toimintaympäristön tuntemus (lajitausta, liike-elämä kontaktit jne.)

13.   Viestintäosaaminen

14.   Yhteiskunnallinen tuntemus (esim. tuki- ja avustusjärjestelmien tuntemus, seuran arvojen tunnistaminen)

No niin. Löytyykö jostain seurajohtaja, joka mestaroi kaikilla näillä osa-alueilla? En usko. Raadollista on se, että joskus seuroissa odotetaan sen ainoan palkatun työntekijän todellakin hallitsevan kutakuinkin kaikki nämä osa-alueet. 

Jokainen voi tahollaan miettiä, että jos meillä olisi kaveri, jonka takataskusta löytyisi esimerkiksi kauppatieteellinen, oikeustieteellinen ja valtiotieteellinen akateeminen loppututkinto ja tämän päälle palava into kehittää ja myydä urheiluseuraa (sekä harrastuksena tietysti mindfullnes), niin olisiko hän todellakin töissä suomalaisessa urheiluseurassa? Epäilenpä suuresti. On siis itsestäänselvää, että tehokasta vastuunjakoa useampien henkilöiden välillä todellakin tarvitaan.

  

Ideaaliseurajohtaja on myyttihahmo (kuva: Creative Commons)

Myyntitaidot kunniaan

Tämän bloggauksen puitteissa en edes pyri purkamaan kaikkia selvityksen löydöksiä yksityiskohtaisesti. Tuossa olisi helposti aihetta jo yhteen Pro Gradu -tutkielmaan. Sen sijaan otan käsittelyyn pari nostoa mielestäni hyvinkin olennaisista seurajohtajan ominaisuuksista.

Ensinnäkin myynti- ja markkinointitaidot korostuivat lähes kaikkien seurajohtajien haastatteluissa.

Varainkeruu ja sponsorointi ovat edelleen merkittäviä haasteita urheiluseuroille. Jokainen tietää, ettei urheiluseuraa pyöritetä ilman merkittävää rahoitusta. 

Mikä sitten on tyypillinen ja seuran näkökulmasta helpoin rahan lähde? Juniorit (=heidän vanhempansa) tietenkin. Ongelma on se, ettei tätä lehmää voi lypsää loputtomiin. Jo nyt käydään tasaisin väliajoin yhteiskunnallista keskustelua lasten harrastamisen karanneista kustannuksista. Jos seurassa on totuttu rahoittamaan myös edustusjoukkueen toimintaa erilaisin junioreilta kerättävin jäsenmaksuin, johtaa tämä ennemmin tai myöhemmin melkoiseen protestivyöryyn maksavien vanhempien taholta. 

Pääomia toiminnan pyörittämiseen on siis kerättävä myös muista lähteistä. Jos jätetään yhä pienempään rooliin jäävät talkoot pois laskuista, niin jäljelle jää käytännössä yritysyhteistyöstä kerättävä sponsorirahoitus sekä yhteiskunnan seuratoimintaan kohdistamat avustukset.

Jälkimmäisen ongelma on siinä, että nykyisessä taloustilanteessa erilaisia tukia ja avustuksia leikataan helposti ja tätä myöten näiden varaan perustuva toiminta on pitkässä juoksussa hyvin epävarmalla pohjalla.

Selvästi potentiaalisimman rahoituslähteen seuroille tarjoavat siis yritykset. Yritysten yhteiskuntavastuun korostuminen tarjoaa loistavia mahdollisuuksia myös urheiluseuroille edellyttäen, että ne osaavat konseptoida ja myydä kumppanuuksia yrityksille. Lisäksi seurojen on erittäin oleellista tunnistaa, että sponsoroinnin trendit ovat menossa kohti vastikkeellisuutta. Yhä useammin yritykset siis todella odottavat ainakin jonkinlaista lisäarvoa sponsorointi-investointiensa vastapainoksi. Käytännössä pienemmätkin seurat voisivat helposti tarjota vaikkapa sisältöä yritysten viestintäkanaviin. Jo tämä olisi selvä askel eteenpäin verrattuna perinteiseen, hyväntekeväisyyttä lähentelevään, malliin jossa myydään pelipaitamainos ja ollaan seuraavan kerran yhteydessä vuoden päästä.

Saman hengenvetoon on todettava, että valitettavan harva suomalainen urheiluseura on pystynyt reagoimaan toimintaympäristönsä muutoksiin ja pyrkii yhä pyristelemään vanhoilla konsteilla. Toki laitamainoksilla ja lippupaketeilla pystyy edelleenkin keräämään rahaa, mutta innovatiivisemmille ratkaisuille olisi todella tilausta. 

Väitän kuitenkin, että valtaosalla seuroista on edelleen valtavia haasteita niin konseptoinnissa kuin myynnissäkin. Eikä mikään ihme, sillä monesti lajin sisäpiiristä ponnistavilta seurajohtajilta puuttuu sekä koulutusta että kokemusta myynnistä ja markkinoinnista. Karu totuus kuitenkin on, ettei tänä päivänä urheiluseuraa johdeta kovinkaan menestyksekkäästi pelkällä urheiluosaamisella. Tähän väliin on hyvä jälleen muistuttaa, että koulutusta urheilujohtamiseen tarjoaa tätä nykyä Suomessakin useampi oppilaitos (mm. Turun ammattikorkeakoulu, Itä-Suomen yliopisto sekä Sports Business School Finland/Haaga-Helia). 

Lisäksi SK MOTIO Finland Oy tarjoaa erityisesti urheiluseurojen tarpeisiin räätälöityä myynnin- ja markkinoinnin koulutusta ja konsultointia. MOTION referenssilista kasvaa kovaa vauhtia ja teen itsekin läheistä yhteistyötä kyseisen yrityksen kanssa. Yrityksen verkkosivut löydät tästä: http://www.motiofinland.fi/

Tarvitaanko lajitaustaa?

Jos myyntitaitojen merkityksestä vallitsi haastatelluiden seurajohtajien keskuudessa lähes liikuttavan harmoninen konsensus, niin lajitaustan merkitys sen sijaan jakoi mielipiteitä yllättävänkin paljon. Useampi haastatelluista seurajohtajista oli tullut tehtäväänsä kokonaan lajipiirien ulkopuolelta. Kaupallista koulutusta ei muuten löytynyt monenkaan haastatellun seurajohtajan taustalta, vaan mukana oli esimerkiksi oikeus-, kasvatus- ja valtiotieteellisen sekä ravintola-alan koulutuksen saaneita henkilöitä. 

Lajitaustan rooli korostuu luonnollisesti silloin, jos seurajohtajan odotetaan kontribuoivan myös urheilulliseen puoleen. Varsinaisia urheilutoimenjohtajia, kun ei kovinkaan monesta seurasta tahdo löytyä. Toisin sanoen, esimerkiksi edustusjoukkueen kokoaminen ilman minkäänlaista lajitoimijoiden verkostoa (kuten pelaaja-agentit, juniorivalmentajat jne.) on epäilemättä haastavaa. Käytännössä tietenkin valmennus ottaa suurta roolia tällä saralla. Tässä on puolestaan taloudellisesta näkökulmasta katsottuna riskinsä. Valmentaja luonnollisesti katsoo esimerkiksi pelaajahankintoja omasta näkökulmastaan, eli tavoitellen mahdollisimman hyvää urheilullista menestystä ja samalla omaa meritoitumistaan valmentajana. Seurajohdon tehtävänä puolestaan on rakentaa realistinen budjetti ja tarkkailla, ettei seura elä yli varojensa. Usein tämä johtaa siihen, että seurajohto joutuu esimerkiksi kannattajien epäsuosioon. Keskustelufoorumeilla Caps Lock –pohjassa mesoavien höyrypäiden kun on mahdotonta käsittää, ettei valmentajan erottaminen tai uuden, maaliahneeksi tiedetyn, hyökkääjän hankkiminen nyt vain yksinkertaisesti ole useinkaan taloudellisesti järkevää. Olisi nimittäin suotavaa, että seura olisi pystyssä vielä parinkin vuoden päästä.

Kuulostaako tämä kaikki itsestäänselvyydeltä? Katso esimerkiksi Liigan, Veikkausliigan tai Korisliigan seurojen viimeisimmät tilinpäätökset ja huomaat, että taloudellisesti terveet seurat ovat tänä päivänä erittäin harvinaisia. 

No onko sillä lajitaustalla sitten merkitystä vai ei? Yksiselitteistä vastausta tuskin löytyy. Seurat ovat erilaisia ja niillä on erilaisia tavoitteita. Voitaneen kuitenkin todeta, että ainakin niissä seuroissa, joissa urheilulliset ja taloudelliset osa-alueet on jaettu eri henkilöiden vastuulle, voi homma toimia hyvinkin ilman toimitus-/toiminnanjohtajan lajitaustaa. Tämä kuitenkin edellyttää, että hänellä on apunaan ihmisiä, jotka tuntevat kyseisen lajin verkostot ja lainalaisuudet.

Tämän bloggauksen lopuksi on todettava, että seurojen hallitukset näyttelevät erittäin suurta roolia seurojen menestyksen taustalla. Usein hallitus esimerkiksi käytännössä vastaa sponsorirahoituksen kokoamisesta lähes kokonaan. Usein hallituksiin valikoituu ihmisiä, jotka ovat myös työelämässä vastuullisissa rooleissa ja omaavat tätä kautta kattavia kontaktiverkostoja. Heillä onkin erittäin tärkeä rooli auttaa myös seuroihin palkattua henkilöstöä avaamalla heille ovia potentiaalisten yrityspartnereiden suuntaan. Toki tämän kolikon toinen puoli on se, että näiltä ihmisiltä vaaditaan intohimoa seuraa kohtaan, jotta he jaksavat venyä päätyönsä ohella kehittämään myös seuratoimintaa pro bono- henkisesti.

Lisäksi hallituksen olisi hyvä pohtia sitä miten palkatun henkilöstön osaamiskapeikkoja voidaan kaventaa ja miten heille voidaan tarjota lisäresursseja, jotta he voivat keskittyä enemmän työnkuvansa ydintoimintoihin. Tätä kautta saisimme todennäköisesti myös seuratoimijoiden keskuudessa valitettavan yleisiä loppuun palamisia paremmin ennaltaehkäistyä.