Päivityksiä

Blogin ylläpito on valitettavasti jäänyt nyt muiden kiireiden jalkoihin, mutta jos allekirjoittaneen viime aikojen tapahtumat kiinnostavat, niin tässä suht tuore podcast-visiitti (Lieskivi & Kautto: Viikon vieras). Käytiin poikien kanssa uraani läpi pidemmän kaavan kautta:

Spotify: https://open.spotify.com/episode/67Gjlioy8NUnrbzzhYcQfl?si=DuhNlpd2RJOAeLoMkh9zfg&fbclid=IwAR3tWbOv983EZ1jQSjhpEyg1JuHscgqd59kHxNONW_FyWIJS1Um7ye8zht4

Sponsorointisparrausta nuorille urheilijoille

Päivitetääs pitkästä aikaa blogiakin. Viime keväästä saakka olemme Branden kanssa tehneet todella mielenkiintoista projektia Kuopion alueen Urheiluakatemialle. Projekti koostuu useammasta osiosta, mutta kantava idea on auttaa nuoria urheilijoita sponsorointiin ja urheilumarkkinointiin liittyen. 

Ollaan kollegani, ex-maajoukkuetason hiihtäjä, Anne Mäkisen kanssa laitettu huolella käsiä saveen projektin aikana. Settiin on kuulunut mm. 4 sponsorointisparraus-sessiota urheilijoiden kanssa. Tyypillisesti homma on mennyt niin, että ensin Tohtori Kuuluvainen maalaa ison kuvan sponsoroinnin muutoksesta, urheilumarkkinoinnista ja benchmark-caseista meiltä ja maailmalta. Tämän jälkeen Anne kertoo kokemuksia ja käytännön esimerkkejä omalta uraltaan.

Kuva: Marika Makkonen

Vaikka kuulostaakin to-del-la kliseeltä, niin noissa työpajoissa tuntee aidosti tekevänsä työtä jolla on tarkoitus. Kun näitä nuoria urheilijoita hieman rohkaisee ja raaputtaa pintaa, saa hämmästyä miten vahvoja ja vaikuttavia tarinoita taustoilta löytyykään. Melkein meni roska silmään tällaisella karskimmallakin kaverilla. Ja mikä potentiaali näissä stooreissa onkaan myös sponsorien näkökulmasta. Ai että! 

Tallenne yhdestä sparrauksista löytyy täältä (kesto noin 1 h): https://kuopio.kurssi.tv/videos/arto-kuuluvainen/

Osana projektia on sparrattu myös Kuopion alueen Urheiluakatemian johtoryhmää uuden strategian tiiimoilta. 

Projekti huipentuu Sports Meets Business -seminaariin 1.10.2019 (Kuopion Saana; pieni introvideo yllä).

Ilmoittautuneita on jo yli 100 henkeä ja mukaan saadaan kivasti niin urheilun kuin liike-elämänkin edustajia. Allekirjoittanut juontaa seminaarin sekä vetää keynote-puheenvuoron modernista sponsoroinnista. Puhujakokoonpano on muutenkin loistava. Mukana on Brande-kollegani Anne Mäkinen & Lasse Riitesuo, CoPlaysin toimitusjohtaja Markus Kauppinen sekä Veikkauksen sponsoroinnista Johanna Kozul. Päivä huipentuu matchmaking-tapahtumaan, jossa nuoret urheilijat pääsevät tapaamaan yritysten edustajia.

Esittelimme projektiamme myös Olympiakomitean Huippuvaiheen Kaksoisura -seminaarissa (Otsikolla "Urheilijan brändäys ja työelämäyhteyksien luominen".) Jos kiinnostaa, niin preseemme pääset tutustumaan täältä: Urheilijan brändäys ja työelämäyhteydet, esitys

Kuva: Vicente Serra/ Kuopion kaupunki

Voin kertoa, että tästä projektista keskustelen enemmän kuin mielelläni. Ja tuntuuhan tuo myös kiinnostelevan ympäri Suomen. Jos haluat kuulla lisää, niin pistä viestiä tai soittele. Sparraillen & jaan kokemuksia enemmän kuin mielelläni. Sharing is Caring.

HJS:n Laitamainoksesta Arvopohjaisuuteen-seminaari

Hämeenlinnan Jalkapalloseuran järjestämässä Laitamainoksesta Arvopohjaisuuteen -seminaarissa oli oikein pirteä meno. Puheenvuoroja nykyaikaisesta sponsoroinnista kuultiin allekirjoittaneen lisäksi Vili Nurmelta, Jussi Kankaanpäältä sekä Jukka Laamaselta. Palautteesta päätellen homma toimi ja saatiin aikaiseksi monipuolinen kattaus teemasta. Omassa puheenvuorossani esittelin tällä kertaa paljon esimerkkejä maailmalta. Osa hyvin tuoreitakin, sillä edellisviikolla tarttui some-virrastani matkaan parikin hyvää casea.

Kiitokset HJS:lle, Ville Dahlmanille sekä Otto Valavuolle järjestelyistä. Hienoa duunia!

"Moderni Sponsorointi ja Urheilumarkkinointi- perusteista konsepteihin" -slideni löydät täältä:
https://drive.google.com/open?id=1OefrsFKpDoj4YTWyVhJxrAgxdeeZXXow

Valitut mediaesiintymiset

Olen viime vuosina antanut eri medioille kymmeniä urheilubisnestä, sponsorointia ja urheilumarkkinointia koskevia haastatteluja. Blogini oikeasta reunasta löydät valtaosan näistä haastatteluista.

Jos siis urheiluliiketoiminta kiinnostelee, niin tsekkaas. Aika kattavasti on eri ilmiöitä tullut pyöriteltyä. Ja erityisesti noissa radiojutuissa päästään jo syvällekin urheilubisneksen maailmaan...

Tässä tuoretta kamaa Urheilulehdestä:

Urheilujohtaminen tarjoaa mahdollisuuksia moneen

Joskus kesällä 2018 Turun yliopiston oikeustieteilijöiden ELSA (the European Law Students' Association) -järjestö pyysi haastattelua jäsenlehtensä urheiluoikeutta käsittelevään teemanumeroon.

Olin jo kutakuinkin unohtanut koko homman, kunnes posti toi parisen viikkoa sitten kyseisen aviisin postiluukkuuni. Täytyy antaa opiskelijoille täysi tunnustus. Todella laadukasta tekemistä. Urheilujohtamisen - ja -markkinoinnin lisäksi lehdessä käsitellään mm. dopingia, urheilun etiikkaa, urheiluväkivaltaa ja esportsia. Juridisella painotuksella luonnollisesti.

Haastattelussani käydään hieman läpi omaa uraani, urheilumarkkinoinnin perusteita, urheilujohtamista urana sekä urheilujohtamisen trendejä.

Valitettavasti julkaisu on ainakin toistaiseksi tainnut hävitä bittiavaruuteen, mutta ilmestynee taas jossain vaiheessa ELSA Turun kotisivuille.

Skannattu versio löytyy joka tapauksessa täältä.
https://www.dropbox.com/s/1jphiegw4sh0c7t/Elsa%20News%20Arto%20Kuuluvainen.pdf?dl=0

Radio Rockin Korporaatio: Puolituntia puhetta urheilumarkkinoinnista ja Urheilutähtien sisäpiirissä -kirjasta

Vedettiin jälleen pirteä puolituntinen Radio Rockin Korporaatiossa. Sivuttuja teemoja olivat mm. urheilumarkkinointi, sponsorointi, urheilijabrändit sekä toki myös legendaarinen henkilöbrändi nimeltään Seppo Räty. 

Linkki podcastiin: http://www.radiorock.fi/#!/post/5a2e40a5afa44b040061d197

Löytyy myös mm. Suplasta.

Sports Marketing & Influencers

Viime kuukausina ei ole valitettavasti ehtinyt blogia päivitellä. Ehkä joku kaunis päivä taas...

Ohessa kuitenkin ajatuksiani (englanniksi) urheilumarkkinoinnista ja urheilijoista mielipidevaikuttajina. Haastattelun teki InsightsAtlas.

Viisi näkökulmaa sponsorointiin

Blogin päivitystiheys on ollut vuoden 2016 loppupuolella todella verkkaista. Suurin syy tähän on kirjaprojektimme, joka on vienyt todella paljon aikaa. Ja noita muitakin projekteja on päivätöiden lisäksi riittänyt enemmän kuin tarpeeksi. Turha kuitenkaan valittaa, kun mielenkiintoisia juttuja on tarjolla enemmän kuin pystyy tekemään. Voisi olla toisinkin päin. Nyt kirjan käsikirjoitus on kuitenkin toimitettu kustantajalle (Talentum), joten blogiakin voisi pyrkiä päivittelemään hieman useammin.

Tällä kertaa bloggaukseni käsittelee erilaisia lähestymistapoja sponsorointiin. Ajatus tähän tekstiin syntyi lentomatkalla Kööpenhaminaan. Matkalukemiseksi olin varannut Toni Nikuselta lainaamani opuksen ”Sponsorship in marketing”. Kirjan on kirjoittanut Oregonin yliopiston markkinoinnin professori Bettina Cornwell, joka on jo vuosia ollut yksi akateemisen sponsorointikeskustelun kärkinimiä. Ja voin kertoa, että todellakin ehdin kirjaan syventyä, sillä jokainen tuon reissun lennoistani oli myöhässä ja toki tähän päälle vielä Arlanda-Turku lentoni peruttiin viime metreillä. Loppupeleissä tuli sitten vedettyä samoilla silmillä 23,5 tuntia ennen kuin mies pääsi kotiin. Huh huh. Itse kirja osoittautui kuitenkin oikein hyväksi paketiksi. Suosittelen!

Kirjassaan Cornwell esittelee Ryanin & Fahyn (2012) kirjallisuuskatsaukseen perustuvat luokittelun, joka tarkastelee sponsoroinnin historiallista kehitystä ideologisella tasolla. Mielestäni tällaiselle jaottelulle on paikkansa alan keskustelussa, sillä esimerkiksi Suomessa ihmiset voivat mieltää sponsoroinnin hyvinkin eri tavoin. Esimerkkinä voidaan käyttää iänikuista pyörittelyä siitä kuvaako modernia lähestymistapaa ilmiöön paremmin termi ”yhteistyö” kuin ”sponsorointi”. Todettakoon vain, että ymmärrän varsin hyvin jälkimmäisen termin mukanaan kantamaa temaattista taakkaa (vrt. hyväntekeväisyys). Kansainvälisessä kirjallisuudessa en ole kuitenkaan ”sponsorship”-termin ympäriltä vastaavaa arvolatausta tunnistanut. Tässä hengessä on paikallaan tutkailla mistä eri näkökulmista sponsorointia voi lähestyä. Kronologisesti tutkijat ovat keskittyneet pääosin 1980-luvulta 2010-luvulle.

Ryanin ja Fahyn jaottelu menee (vapaasti suomentaen) seuraavasti:

Hyväntekeväisyysnäkökulma

Ennen 1980-lukua sponsorointi miellettiin lähinnä lahjoituksena (”Sponsorship as a gift”) ja sen nähtiin tuovan yrityksille lähinnä PR-/Goodwill -arvoa. Sponsoroinnissa ei juurikaan ollut tunnistettavissa strategisia ulottuvuuksia valintakriteereineen, vaan sponsorointikohteet valikoituivat lähinnä ylimmän johdon mieltymysten mukaan. 

Markkinakeskeinen näkökulma

1980- ja 1990-luvuilla sponsorointi alettiin hiljalleen mieltää jo investoinniksi. Brändin tunnettuus oli vahvasti sponsoroinnin keskiössä ja yritykset odottivat saavansa sponsorointi-investoinneilleen myös vastiketta. Käytettyjä mittareita olivat usein sponsoroinnin kautta saavutettuun medianäkyvyyteen liittyvät tekijät.

Markkinakeskeinen lähestymistapa on edelleen vahvasti läsnä esimerkiksi suomalaisessa sponsoroinnissa. Huolimatta siitä, että saavutetun medianäkyvyyden roolia kuluttajien ostopäätösten taustalla on myös suhteellisen usein kyseenalaistetty. Toisaalta kohteiden näkökulmasta näkyvyyttä on helpoin myydä, ja sitä suomalaisetkin yritykset ovat tottuneet ostamaan. Kirjaa varten tekemissämme haastatteluissa kävi ilmi esimerkiksi se, että jokunen vuosi sitten erään keskisuuren Veikkausliigaseuran peliasun mainosten arvo oli 200 000- 250 000 euroa. Puhutaan siis suurista rahoista. Eikä kansainvälisestikään peliasumainosten arvo ole ainakaan laskussa. Olkoonkin, että urheiluvälinevalmistajille nämä peliasudiilit tuottavat rahaa suoraan. Toisin kuin esimerkiksi rahapeliyhtiöiden tai lentoyhtiöiden kohdalla voi olla. Kansainvälisten suurseurojen paitasponssien arvoja voit ihmetellä vaikkapa tästä linkistä: http://www.totalsportek.com/football/expensive-kit-contracts/

Näkyvyysperusteinen sponsorointi jakaa mielipiteitä

Kuluttajakeskeinen näkökulma

1990-luvulla sponsorointiin hivuttautui myös merkityksellisyyden korostaminen. Nyt keskustelu alkoi siirtyä jo myös kuluttajakäyttäytymiseen. Mielenkiinto kohdistui siihen, miten kuluttajat kokevat sponsoroinnin. Tämä näkökulma heijastelee siis jo muutosta medianäkyvyyslähtöisestä ajattelutavasta kohti kuluttajien syvempää ymmärrystä. Pohdinnat alkoivat käsitellä jo mm. kohteen ja sponsorin sopivuutta ("fit"/"kongruenssi") sekä imagon siirtoa kohteelta sponsorille.

Kuluttajakeskeinen lähestymistapa sponsorointiin on edelleen hyvinkin pinnalla. Suomessa tähän näkökulmaan on itse asiassa heräilty todenteolla vasta aivan viime vuosina. Tähän kenttään olemme (=M3 Research) tuomassa itsekin uusia tutkimustyökaluja.

Strateginen näkökulma

1990-luvun loppupuolella sponsorointia alettiin tarkastella myös kilpailuedun lähteenä. Brändit heräsivät siihen, että pidemmällä tähtäimellä menestyksekäs sponsorointi vaati jotain uutta. Katseet alkoivat kääntyä brändien ja kohteiden aidon yhteistyön, co-creationin, suuntaan lisäarvon lähteenä. Tähän saakka tällainen näkökulma oli ollut hieman paitsiossa. Strateginen yhteistyö vaatii tietenkin jo pidempiaikaista suhdetta. Malliesimerkki Suomesta lienee HIFK:n ja Koffin klassinen yhteistyö, joka on jatkunut jo vuosikymmeniä. Tuossa tapauksessa nimenomaisesti yhteistyön pitkäjänteisyys on varmasti rakentanut molempien brändien arvoa.

Suhde- ja verkostonäkökulma

2000-luvulla sponsorointia alettiin tarkastella myös verkostojen ja osapuolten välisen kanssakäymisen/interaktion kautta. Tämä lähestymistapa sisältää itseasiassa kaksi eri tasoa. Ensimmäinen taso keskittyy sponsorin ja kohteen väliseen keskinäiseen suhteeseen (dyadiin). Jälkimmäinen puolestaan katsoo suurempia verkostoja. Näissä sponsorin ja kohteen välinen suhde on vain yksi lukuisista suhteista, jotka yhdessä punovat valtavan verkoston. Tämän ajatuksen ympärille rakentuvat monet B2B-sponsoroinnin konseptit. Tällöin urheilu nähdään verkostoitumisalustana, joka auttaa potentiaalisia bisneskumppaneita löytämään toisensa luontevalla tavalla. Aihetta on akateemisesti tutkittu mm. F1-maailmasta (kts. Cobbs 2011). Käytännössä sponsori lunastaa investoinnillaan pääsylipun verkostoon, jossa vaikuttavat muut yritykset se kokee liiketoiminnallisesta näkökulmasta mielenkiintoisiksi.

Lopuksi on syytä alleviivata, että luonnollisesti edellä esitellyt näkökulmat esiintyvät jatkuvasti päällekkäin. Vahvojen teoreettisen raja-aitojen rakentaminen olisi siis yksinkertaisesti järjetöntä. Esimerkiksi hiljattain tässäkin blogissa esittelemäni esimerkkicase FC Kööpenhaminan ja rahapeliyhtiö Unibetin välisestä yhteistyöstä sisälsi piirteitä useammasta luokasta. Luokittelu auttaa kuitenkin jäsentämään sponsorointia ilmiönä.

Mihin suuntaan sitten ollaan menossa? Artikkelissaan Ryan ja Fahy toteavat, että markkinakeskeinen näkökulma oli tuolloin (2012) hiipumassa. Hyväntekeväisyysnäkökulma puolestaan teki uutta tulemista. Tämä varmasti pitääkin paikkansa, sillä näkökulma kulkee käsikädessä yritysten yhteiskuntavastuun korostumisen kanssa.

Tässä yhteydessä on kuitenkin painotettava, että esimerkiksi allekirjoittanut haluaisi jälleen kerran painottaa sitä, että yhteiskuntavastuu ja kaupallisuus eivät missään nimessä ole toisiaan poissulkevia jatkumon ääripäitä. Ennemminkin näkisin niin, että mikäli vain mahdollista, kannattaa yhteiskuntavastuu rakentaa sisään lähes kaikkeen sponsorointiin. Yksi hienoimmista esimerkeistä tällaisesta löytyy Oulusta. Kärppien pääomistajana toimiva Kärppä-Säätiö on perustettu tukemaan Pohjoissuomalaista juniorityötä. Näin ollen yhteiskuntavastuu on erittäin syvällä Kärppien DNA:ssa. Kärpät on myös siitä harvinainen seura, että se tekee lähes poikkeuksetta hienoa taloudellista tulosta. Merkittävä osa seuran osinkotuotoista jyvitetään edelleen pohjoissuomalaisille junioriseuroille esimerkiksi varustehankintoihin tai vähävaraisten perheiden tukemiseen. Tämä taas vahvistaa kuin mekaanisesti Kärppien brändin ytimessä vaikuttavaa arvoa, pohjoissuomalaisuutta. Nerokasta.

Ei ole sattumaa, että ”Social Impact” termi on noussut markkinoinnin ytimeen jo vuosia sitten. Yritys voi siis todellakin tavoitella taloudellista voittoa ja vaikuttaa samaan aikaan ympäröivään yhteiskuntaan positiivisesti, luoden näin merkityksiä olemassaololleen. Ja urheilu tarjoaa hienon alustan yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle. Jo pelkästään yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle reilusti päälle miljoona euroa. Kuinka monta tällaista nuorta urheilu voi pitää kiinni yhteiskunnassa ja millainen rooli yrityksillä voi tällaisissa yhteistyöaihioissa olla? Odotan mielenkiinnolla millaisia mahdollisuuksia seuroille aukeaakaan, kun sosiaalinen vaikuttavuus vaikuttavuusinvestointeineen todella lyö läpi yhteiskunnassamme.

Vaikkei nyt ihan suoraan tähän kenttään uppoakaan (koska yritystä ei ollut tässä casessa suoraan mukana), niin yksi viime kuukausien suosituimmista twiiteistäni koski Tampereen Ilveksen hyvää tekoa yksinäistä kannattajaansa kohtaan. Ihmiset todella tykkäävät jakaa hyviä asioita sosiaalisessa mediassa. Mikä voi olla seuran ja yrityksen yhteistyölle tehokkaampaa markkinoinnillista sisältöä kuin ympäröivän yhteisön sponsorointi seuran mahdollistaman alustan kautta?

Artikkelissaan Ryan ja Fahy myös toteavat, että verkostonäkökulma sponsorointiin on vielä kehittymätön. Tutkijat perustelevat tätä sillä, että sponsoroinnin ympärille syntyneet erilaiset välikädet (kuten managerit ja toimistot) ovat mutkistaneet entisestään toimintaympäristöä. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että Cornwell viittaa tässä yhteydessä ex-kollegani, Turun kauppakorkeakoulun markkinoinnin professori Aino Halisen ja legendaarisen Kristian Möllerin klassikoksi nousseeseen artikkeliin yritysverkostoista ja suhdemarkkinoinnista.  Kyseinen artikkeli toimiikin edelleen hyvänä lähtökohtana yritysverkostojen analyysille.

Kirjaprojektin aikana syntyi monia bloggausaihioita. Seuraava teksti näkeekin todennäköisesti päivänvalon jo piakkoin. Siihen asti pieni "Save the Date" -ilmoitus: 20.4.2017 (torstai) järjestämme kevään timanttisimman sporttibisnes-seminaarin. Tällä kertaa mennään Savoon. Luvassa jälleen loistavia esiintyjiä ja mahtava alusta verkostoitumiseen. Tarkempaa tietoa tapahtumasta tulee viimeistään tammikuussa.

Lähteet: 

Joe B. Cobbs, "The dynamics of relationship marketing in international sponsorship networks", Journal of Business & Industrial Marketing, (2011) Vol. 26 Iss: 8, pp.590 - 601

Cornwall, B. 2014 Sponsorship in Marketing: Effective Communication through Sports, Arts and Events.

Ryan, A & Fahy, J 2012, 'Evolving priorities in sponsorship: from media management to network management' Journal of Marketing Management, vol 28, no. 9-10, pp. 1132-1158.

Yritystä Kehiin: Aamiaistapahtuman antia urheilumarkkinoijille

Parisen viikkoa sitten kävin pitämässä Turun Teknologiakiinteistöjen aamutapahtumassa pienen puheenvuoron siitä millaiseksi koen modernin urheilumarkkinoinnin. Allekirjoittaneen lisäksi tapahtumassa puhui urheilun monitoimimies Aleksi Valavuori, jonka puheenvuoroon tämä bloggaukseni pääosin keskittyykin.

Täysi tunnustus muuten Ravintola Maunon tapahtumajärjestelyille, jotka toimivat vähintäänkin erinomaisesti. Ja häkki oli tietenkin täynnä (noin 150 osallistujaa), kuten näin kiinnostavaa aihetta käsitelleessä tapahtumassa pitikin olla.

Allaolevasta videosta voit bongata monta urheilubisneksestä tuttua kasvoa.

Mitä on moderni urheilumarkkinointi? Laitamainoksista asiakasymmärrykseen.

Oman presikseni vedin tällä kertaa ylläolevalla otsikolla. Pyrin havainnollistamaan erityisesti kuluttajatiedon ja -kontaktien roolia urheilumarkkinoinnissa. Oma ideologiani perustuu paljolti ajatukseen, jossa urheiluseurojen arvokkainta pääomaa on toimia ihmisiä yhdistävänä alustana. Arvoa tämän alustan ympärille voi rakentaa yhdessä kumppaneiden kanssa joko puhtaasti kaupallisesti tai sitten yhteiskuntavastuullisuutta painottaen. Ja nämä kaksi eivät siis todellakaan ole toisensa poissulkevia näkökulmia. Päinvastoin.

Kiinnostuneet löytävät esitykseni Slidesharesta:

http://www.slideshare.net/artokuuluvainen/mit-on-moderni-urheilumarkkinointi-laitamainoksista-asiakasymmrrykseen

Voiko urheilu olla bisnestä?

Pienen verkostoitumistauon jälkeen Aleksi Valavuori alusti teemalla ”Voiko urheilu olla bisnestä?”. Aleksi nosti esiin muutamia mielenkiintoisia havaintoja, joita seuraavaksi pohdiskelen hieman tarkemmin:

·        Yleisseurat vs. erikoisseurat

Valavuoren mukaan yleisseurojen aika on edelleen. Muistelen nähneeni arvioita, joissa suomalaisten urheiluseurojen määrä on vaihdellut välillä 10 000- 15 000 seuraa. Tämä on Aleksin mielestä liikaa. Ja itse asiassa olen samaa mieltä.

Tehokkuusajattelun näkökulmasta olisi varmasti järkevää fuusioida pieniä, esimerkiksi yhden joukkueen, seuroja osaksi isompia seuroja. Toki olisi mustavalkoista väittää, että tähän olisi jokin yleispätevä sääntö. Ennemminkin tätä täytyy tarkastella tapauskohtaisesti. Kliseisesti sanottuna, jokainen seura on omanlaisensa.

Monet seuroista ovat kaveriporukoita, jotka haluavat vain pitää hauskaa urheilun parissa, ilman sen suurempaa tavoitteellisuutta. Jonkinlaisena varjopuolena voidaan nähdä se, että näiden seurojen eliniän odote on yleensä melko lyhyt.

Otetaan nyt esimerkiksi hyvin tuntemani salibandy, jossa monen seuran taru on loppunut jäsenistön vanhetessa ja puuhamiehen väsyessä. Jatkuvuutta ei siis ole, koska jäsenistön vaihtuvuus on pientä. Mikäli taustalla olisi junioriorganisaatio, tulisi sieltä esimerkiksi uutta pelaajistoa melko luonnollista kautta. Samoin silloin, jos seuran alla toimisi useampia eritasoisia aikuisjoukkueita.

Toisaalta, suuremmilla seuroilla on myös yleensä palkattua henkilöstöä, joka hoitaa pääosin liittoyhteydet, treenivuorot, kausimaksujen valvonnan sun muut taustahahmoja eniten kuormittavat tekijät. Kolikon toinen puoli on tietenkin se, että näistä palveluista joutuu maksamaan rahalla, kun taas pienemmissä seuroissa nämä hoituvat yleensä puhtaasti talkoopohjaisesti. Arvostuskysymyksiä siis.

Yleisseurojen vahvuuksiin kuuluu eittämättä myös se, että ne edesauttavat suurempien seurayhteisöjen rakentumista. Paras kotimainen esimerkki tästä lienee HIFK, jonka kannattaminen tuntuu usein ylittävän lajirajat. Tämä puolestaan on Suomessa melko harvinaista jo siitäkin syystä, ettei meillä ole enää montaa monilajiseuraa. Tai ainakaan sellaista monilajiseuraa, jolla olisi useita menestyviä tukijalkalajeja. Turussa TPS on hieman vastaavassa asemassa, mutta seuran kannatus ei ainakaan minun silmiini näyttäydy yhtä intensiivisenä kuin mitä HIFK:n kannatus näyttäytyy.

Maailmalta esimerkkejä menestyksekkäistä yleisseuroista löytyy runsaasti. Hieno esimerkki näistä on tukholmalainen AIK, joka vetää parhaillaan jalkapallon lisäksi huikeita yleisömääriä myös jääkiekossa Allsvenskanissa (toiseksi korkein sarjataso) ja koripallossa (kolmanneksi korkein sarjataso).

Muita esimerkkejä yleisseuroista tarjoavat esimerkiksi Barcelona, Galatasaray tai SL Benfica.

·        Ilmaisliput

Aleksi nosti myös esiin suomalaisen urheilun syöpäläiseksikin kutsutun ilmiön; vapaaliput. Nyt täytyy myöntää, että en ole ihan varma tämän ilmiön globaalista laajuudesta. Itselläni on mielikuva, ettei juuri missään muussa maassa ole niin syvään juurtunutta kulttuuria vapaalippujen suhteen kuin Suomessa. 

Valavuori käytti mielestäni oivallista metaforaa; kuinka moni pyrkii pummaamaan Finnkinolta ilmaiset leffaliput suunnatessaan katsomaan uutta elokuvaa? Urheilussahan tämä on maan tapa. Ja käsi nousee pystyyn myös täältä. Jos mietin kuinka moneen kotimaiseen urheilutapahtumaan olen maksanut sisään viimeisen kymmenen vuoden aikana, niin tuo osuus jää prosentuaalisesti varmasti reilusti alle viidenkymmenen. Tämä ilmaislippujen suuri määrä unohtuu usein, kun esimerkiksi sosiaalisessa mediassa/keskustelupalstoilla vertaillaan seurojen yleisömääriä ja lasketaan lipputuloja mustavalkoisesti kaavalla ”keskihinta x katsojamäärä”. Ei se näin todellisuudessa useinkaan mene. Varsinkin, kun seurojen (ja sarjojen) tavoissa laskea yleisömääriä tuntuu olevan vaihtelua. 

Kivulias tapa korjata tämä virhe on karsia rankalla kädellä vapaalippujen määrää. Tällä ei varmasti saa uusia ystäviä, mutta seuran talouden korjaamisessa tämä on usein välttämätön toimenpide. Toimenpide mikä oli käsittääkseni yksi ensimmäisiä operaatioita Oulun Kärppien lähtiessä aikanaan rakentamaan uutta nousua aladivareista.

Kun seura tälle tielle lähtee, niin erittäin tärkeätä on pitää tiukasti kiinni sovitusta lippupolitiikasta. Kuten tällaisen operaation joskus lentopallon puolella toteuttanut Turun ammattikorkean urheilujohtamisen lehtori Jaakko Haltia on allekirjoittaneelle joskus todennut, on helppo perustella päätös lippua kärttäville silloin, kun edes pelaajat eivät saa yhtä vapaalippua enempää käyttöönsä.

Toki näiden kahden pointin lisäksi aamiaistapahtumassa sivuttiin montaa muutakin urheilumarkkinointiin liittyvää ilmiötä, mutta jääköön noiden käsittely johonkin toiseen kertaan.

Tämän lyhyen bloggauksen loppukaneetiksi sopii hyvin Mr. Valavuoren toteamus ”Urheilu voi olla bisnestä, koska se yhdistää ihmiset”. Aamen!

 Kuvia tapahtumasta löydät mm. Facebookista: https://www.facebook.com/media/set/?set=a.944815362234720.1073741853.281570478559215&type=3&pnref=story