Urheilujohtamisen koulutus meillä ja maailmalla

Vuosien varrella olen saanut vastata lukuisiin tiedusteluihin siitä missä urheilujohtamista tai urheilumarkkinointia voi ja kannattaa opiskella. Tässä blogauksessani annan toivottavasti vastauksia näihin kysymyksiin.

Vuonna 2007, kun vedin ensimmäisen kerran urheilujohtamisen kurssini Turun kauppakorkeakoululla, tilanne oli erityisesti kotimaassa hyvin erilainen kuin nyt. Tuohon aikaan ei nimittäin Suomen yliopistoissa ollut tietääkseni oikeastaan yhtään urheilubisnestä seuratasolta katsovaa kurssia tarjolla. Jyväskylässä oli yhdessä paikallisen ammattikorkeakoulun kanssa järjestetty jonkinlainen urheilumarkkinointia sivuava kurssi, mutta tämäkään ei tainnut vielä tuolloin olla säännöllisesti tarjolla.

Miten sitten urheilujohtaminen ilmestyi Turun kauppakorkean opintotarjottimelle? Tämä blogaukseni kertoo tarinan Turun kauppakorkean urheilujohtamisen kursseista. Lisäksi esittelen muuta aihepiiriin liittyvää opintotarjontaa Suomessa ja ulkomailla.

Puhuttaessa urheilujohtamisesta tulee pitää mielessä se, että määritelmä on hyvin lavea. Itse katson termiä yleensä seuratason urheilubisneksen näkökulmasta. Joku muu käsittää sen liitto- ja järjestötason johtamisena. Joku kolmas taas mieltää urheilujohtamisen enemmän leadershipin kautta ja on kiinnostunut siitä miten esimerkiksi valmentaja johtaa joukkuettaan.

”Mistä opiskelijoita yrittäjyyden kursseille?”

Eletään vuotta 2006 ja osallistun silloisen työnantajani Turun kauppakorkeakoulun pk-instituutin (ehkä yksikön nimi tosiaan vielä tuolloin oli tämä, sittemmin se vaihtui niin monta kertaa, etten enää pysynyt perässä) strategiapäivään. Esimieheni Jarna Heinonen, josta sittemmin tuli yrittäjyyden professori ja väitöstilaisuuteni kustos, nosti keskusteluun yrittäjyyden opetuksen suurimman kipupisteen. Yrittäjyys ei tuohon herran aikaan kiinnostanut nimittäin opiskelijoita laisinkaan. Yrittäjyyden kursseille ilmoittautui vain muutamia opiskelijoita, joten niiden mielekäs vetäminen oli lähes mahdotonta. Lisäksi pääainevalinnoissa yrittäjyyden valitsivat pääaineekseen vain yksittäistapaukset. Elettiin siis aikaa ennen startup- buumia, eikä kukaan vielä edes haaveillut Boost Turun ja Aalto ES:n tapaisista yrittäjyysyhteisöistä. Nämähän syntyivätkin sitten opiskelijalähtöisesti, ei yliopistojen tarjoamina. Tuo on kuitenkin ihan oma tarinansa.

Takaisin strategiapäivään; uskaltauduin tuolloin avaamaan suuni ja tuomaan pöydälle kurssi-idean urheilujohtamiseen ja urheiluun liittyvästä yrittäjyys-/johtamiskurssista. Kollegat suhtautuivat ajatukseen positiivisesti ja sain luvan testata ideaani seuraavan lukuvuoden kurssitarjottimella. Kurssi-ilmoittautuminen aukesi ja mitä tapahtui? Boom. Parissa päivässä kurssin ylärajaksi asettamani 30 opiskelijaa oli täynnä ja lopulta tulijoita olisi ollut reilusti yli puolet enemmän. Aihe siis kiinnosti opiskelijoita. Se kiinnosti todella paljon.

Kurssini pyörähti lopulta läpi yhteensä 7 kertaa. Tosin sisältö vaihteli hieman vuodesta toiseen ja viimeisin kerta vedettiin englanniksi syventävinä opintoina. Viimeisimmästä kerrasta jäi tosin fiilis, että kurssi kärsi jo hieman liiallisesta akateemisuudesta. Kevyempi versio osana aineopintoja toimi paremmin vapaamman keskustelun ja vierailevien luennoitsijoiden kautta.

Vuosien varrella asiantuntijavierainani kävi pitkä liuta mielenkiintoisia nimiä kertomasta käytännön esimerkkejä urheilubisneksestä. Näitä vierailijoita olivat mm. Antti Aine (ex-urheiluoikeuden professori), Mika Palmgren (ex-pelaaja-agentti), Valon ja OK:n liiketoimintayksikön tuore johtaja Samuli Vasala, Timo Kinnunen (TuTon ex-toimitusjohtaja), Jani Nieminen (Raision Loimun toiminnanjohtaja) ja Ville Lintunen (FBC Turun toiminnanjohtaja) muutamia mainitakseni.  

Valitettavasti tällä hetkellä ei Turun kauppakorkealla ole urheilujohtamisen kursseja tarjolla, mutta ehkä joku kaunis päivä kurssi tekee comebackin. You never know. Karu totuus näissäkin hommissa on se, että tällaiset valtavirrasta poikkeavat kurssit henkilöityvät vahvasti kehittäjiinsä ja vaihdettuani yksityiselle sektorille on ajan ottaminen kokonaisen kurssin vetämiseen käytännössä mahdotonta.

Sporttibisneksen koulutukselle on tilausta

Urheilujohtamisen koulutus Suomessa

Jos Turun kauppakorkea onkin tällä hetkellä urheilujohtamisen koulutuksen osalta hieman alamaissa, niin muualla on onneksi aktivoiduttu.

Itä-Suomen yliopisto on viime vuosina ottanut hienosti koppia urheilujohtamisen koulutuksesta. UEF onkin hiljattain startannut verkkokursseista koostuvan opintokokonaisuuden, joka mahdollistaa aiheen opiskelun maantieteellisestä sijainnista riippumatta. Myös allekirjoittanut on tehnyt yhteistyötä itäsuomalaisten kanssa ja verkkoon tulee keväällä ilmestymään luentoni urheilun sponsoroinnin historiasta ja nykytilasta. Vahva tunnustus opintokokonaisuuden rakentamisesta lähtee Juho Nenosella ja Sasu Tuomiselle. Good job. Jos kiinnostuit, niin tarkempaa tietoa löydät esimerkiksi tästä: http://www.uef.fi/fi/uef/-/urheilujohtamisen-opinnot-nyt-myos-verkossa

Jyväskylän yliopistossa on pyörinyt jo pitkään Liikuntatieteellisen järjestämänä erilaisia urheilujohtamista sivuavia opintokokonaisuuksia. Täytyy myöntää, että Jyväskylä on aina ollut minulle suuri tuntematon.  ”Sport Management and Health Promotion” –maisteriohjelma kuitenkin näyttää tarjoavan mielenkiintoisia teemoja opiskeltavaksi. Olen kuitenkin ollut käsityksessä, että Jyväskylässä keskitytään enemmän hallintoon kuin varsinaisesti seuratason urheilubisnekseen. Tosin mainio Kimmo J. Lipponen kertoi allekirjoittaneelle, että Jyväskylässä oli ollut sponsoroinnin opetusta jo 1990-luvun alussa.

Ammattikorkeatasolta löytyykin sitten myös Suomesta jo enemmän tarjontaa. Niin Haaga-Helian Sports Business School Finland kuin Turun ammattikorkeakoulun Centre for Sports Business tekevät hyvää työtä aiheen parissa. Toki resurssit ovat melko rajalliset, mutta ruoriin on löytynyt loistavia kavereita, kuten Vili Nurmi & Jaakko Haltia. Hyviä juttuja on jo tapahtunut ja varmasti tulee tapahtumaan vielä enemmän tulevaisuudessa. Myös urheilujohtamisen seminaarien määrä on kasvanut huomattavasti ja herran vuonna 2015 näitä tullaan näkemään ainakin Turussa, Joensuussa ja Pääkaupunkiseudulla.

Jos katsotaan aiheen koulutusta muulla kuin korkeakoulutasolla, niin katseet suuntautuvat luonnollisesti Vierumäen suuntaan. Mainitsemisen arvoinen kokonaisuus on mm. Urheilumanageroinnin koulutus.

Urheilujohtamisen koulutus maailmalla

Jos urheilujohtaminen ja urheilubisnes yleensäkin on suomalaisessa korkeakoulumaailmassa tuore ilmiö, niin maailmalta löytyy satoja yliopistoja, jotka tarjoavat urheilujohtamisen koulutusta eri muodoissaan. North American Society for Sports Management pitää yllä portaalia, josta löytyy suurin osa maailman urheilujohtamisen koulutusohjelmista. Lista ei ole täysin kattava, eikä aina myöskään ajan tasalla. Hyvä lähtöpiste se on kuitenkin niille, jotka haluavat lähteä syventämään osaamistaan maamme rajojen ulkopuolelle.

Erityisesti Yhdysvallat on urheilujohtamisen koulutuksessa edelläkävijä, mutta toki mm. Englannista, Saksasta ja Ranskasta löytyy myös useita aihepiiriä liippaavia koulutusohjelmia. Pohjoismaat ovat hieman paitsiossa, mutta Tanska on herännyt ensimmäisenä aiheeseen liittyvän koulutuksen suhteen.

Tutkimuksellisesti Euroopan kärkeä edustaa Coventryn yliopisto, jonka professori Simon Chadwick on niitä harvoja tutkijoita, joita voisi tituleerata aihepiirin guruksi. Jos alan uusin tutkimus kiinnostaa, niin Coventryn yliopiston sivuilta löytyy mm. mielenkiintoisia working papereita ajankohtaisista aiheista.

Joka tapauksessa, rohkaisen suuresti kaikkia kiinnostuneita hakemaansporttibisnesoppia ulkomailta. Jos ei kokonaisen tutkinnon muodossa, niin vaikkapa esimerkiksi Erasmus-vaihdon kautta. Tällä alalla osaaminen ei todellakaan asu Suomessa.

Tutkimuksellisesti lähes tajunnanräjäyttävät mahdollisuudet suomalaisen sporttibisneksen tutkimuksen kehittämiselle tarjoaa juuri starttaava Tekes-rahoitteinen "Arvoa urheilusta"- hanke. Turun ammattikorkeakoulun, Turun kauppakorkeakoulun ja Itä-Suomen yliopiston hankkeessa on mukana myös lukuisia lajiliittoja ja yrityksiä. Allekirjoittanut on parissakin roolissa mukana hankkeessa, joten projektin etenemisestä ja tuloksista tulen varmasti raportoimaan myös blogissani.

Top Management Forum 2014: Mihin menet suomalainen työelämä?

(Julkaistu alunperin M3 Researchin yritysblogissa 28.3.2014:
http://m3researchfinland.blogspot.fi/2014/03/top-management-forum-2014-mihin-menet.html)


Kevätauringossa kylpenyt Turku tarjosi jälleen ammatillisesti mielenkiintoisen tapahtuman, kun Turun kauppakorkeakoulun johtamiskoulutusyksikkö TSE exen perinteikäs Top Management Forum keräsi yhteen alueen yritysjohtoa. Tällä kertaa mentiin otsikolla "Mihin menet suomalainen työelämä?- Johtamisesta avaimet uuteen kasvuun" ja paikalle oli ilmoitautunut rapiat 200 aiheesta kiinnostunutta.

Sinne siis suuntasi allekirjoittanutkin. Motiivina se, että puhujakaartiin oli kiinnitetty mielenkiintoisen monipuolisesti erilaisia näkökulmia teemaan ja vielä suurempana motiivina se, että ex-duunipaikassa on aina kiva vierailla päivittämässä kuulumisia. Ja ehdinpä samalla reissulla myös sparraamaan sielunveljeni Arto Ryömän kanssa urheilumarkkinointiin liittyviä juttuja. Tätä kenttää liippaa eräs syksyllä julkaistava äärimmäisen mielenkiintoinen tutkimusprojekti, jossa mukana on tiedonkeruusta ja koordinoinnista vastaavan M3 Researchin lisäksi järjestö-, yliopisto- ja ammattikorkeakoulusektoria. Tästä kuulette lisää loppuvuodesta.

Itse "Toppari" alkoi exen Kirsi Kostian tervetuliaissanoilla. Jo tässä vaiheessa tein huomion, joka vahvisti viime aikaisia havaintojani. TSE exe on vihdoin siirtynyt digiaikaan. Paikalle oli nimittäin hoidettu TweetWall ja osallistujia kehotettiin twiittamaan hashtagilla "toppari2014" ajatuksiaan. Ja ihan kivaan tahtiin seinällä twiittejä vilisikin. Loistavaa kehitystä exeltä ja tästä annoinkin tunnustusta useammalle ex-kollegalle päivän mittaan.

Kasvuyrityksiä ja uutta kulttuuria

Tästä saammekin kauniin aasinsillan päivän ensimmäiseen varsinaiseen puheenvuoroon, josta vastasi pääomasijoittaja & yrittäjä Inka Mero. Vakuuttavan CV:n (mm. Sonera, Digia, Nokia, StaffPoint) omaava Mero teemoitti puheenvuoronsa kasvuyritysten ja startupien ympärille. Jo heti esityksensä aluksi puhuja alleviivasi nimenomaisesti digitalisaation roolia tämän päivän yritysskenessä. Uuden konseptin lanseeraus jakelukanavineen on tänä päivänä kovin erilaista verrattuna vaikkapa 15 vuoden takaiseen. Digitaaliset jakelukanavat ovat mullistaneet esimerkiksi pelialan. Siinä missä itsekin tuli vielä teininä ostettua pelit kivijalkamyymälästä, niin nykyään nämä ladataan tietty netistä. Välitön mielleyhtymä tästä tuli ystäväni Kari Jakobssonin pelifirman Rumilus Designin liiketoimintamalliin. Toisaalta myös markkinointitutkimusala on digitalisaation myötä mullistunut totaalisesti. Erittäin pienessä marginaalissa ovat enää tänä päivänä postitse toimitettavat kyselyt ja toisaalta myös puhelinkenttänä toteutettavat tutkimukset ovat radikaalisti vähentyneet viime vuosina. Luonnollinen selitys on siinä, että M3 Researchin kaltaiset toimijat ja pääosin Internet-paneeleihin nojaavat metodit ovat todella paljon nopeampia ja halvempia ratkaisuja. Eikä edustavuuksissakaan tänä päivänä juuri eroja ole Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa jossa Internet-penetraatio on tilastojen mukaan päälle 90 %.

Luova tuho- aina ajankohtainen

Mero viittasi esityksessään myös erääseen suosikkikäsitteistäni eli "Luovaan tuhoon". Vanha kunnon Schumpeter sen todellakin tiesi jo 1940-luvulla; Jos et uudistu, niin kuihdut pois. Viitteitä luovasta tuhosta on tunnistettavissa myös markkinointitutkimusalalla, jossa eräät suurimmista pelureista ovat olleet enemmän tai vähemmän vaikeuksissa, koska digitalisaation mukanaan tuomat muutokset ovat mullistaneet toimialan logiikkaa nopeammin kuin eräät yritykset olivat varautuneetkaan.   

Mainitsemisen arvoisia nostoja Meron esityksessä oli mm. vastaus kritiikkiin, jota menestyksekkään exitin tekevät omistajat kotimaassa usein kohtaavat myydessään yrityksensä ulkomaille. Mero alleviivasi, että tällaiset yrittäjät usein tuovat jatkossakin suomalaisille startupeille osaamista ja resursseja esimerkiksi pääomasijoittajina eli bisnesenkeleinä. Mero myös korosti, että usein raha ei sinänsä ratkaise startupin menestystä, vaan ennemminkin kyky tuoda innovaatio nopeasti markkinoille. Tätä kokeilemisen kulttuuriahan mm. Aalto yliopiston MIND-ryhmä on saarnannut jo vuosikaudet. Myös slogan "Mieluummin A-tason tiimi ja B-tason idea kuin päinvastoin" jäi hyvin mieleen.

Pidin kyllä Meron esityksestä, jossa oli mukana sopivasti provokaatiota. Useampi old school -yrittäjä nimittäin ilmoitti käytäväkeskusteluissa olleensa vahvasti eri mieltä muutamista puhujan nostoista.

Futuricessa luotetaan pehmeisiin arvoihin

Seuravaksi puheenvuoron sai Futuricen Hanno Nevanlinna. Todella makean tittelin (Director of Culture) omaava Nevanlinna jakoi yrityksensä henkilöstöjohtamiseen liittyviä käytäntöjä. Näyttöjä Futuricelta toki HR-puolelta löytyy, sillä lafka on valittu pari kertaa Euroopan parhaaksi työpaikaksi Great Place to Work^® Instituutin pk-sarjassa.

Nevanlinna edusti näkemyksiltään äärimodenia liikkeenjohtoa, joka nojaa pitkälti avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen. Erityisesti sytyin miehen sloganista: Transparency brings sXXX loads of goods. Tämän kun suomalaiset organisaatiot esimerkiksi urheilun kentässä sisäistäisivät, niin pääsisivät paljon helpommalla. Futuricessa oli muutenkin hommat kieltämättä erittäin vakuuttavasti hallussa. Yritys esimerkiksi rajoittaa kasvunopeuttaan, jotta yrityskulttuuri ehtii seurata mukana. Omassa väitöskirjassani tuli vastaan useampia organisaatioita, jotka eivät tätä olleet sisäistäneet. Poikkeuksetta se johti ongelmiin.

Jos vedetään mutkia suoraksi ja kiteytetään Futuricen menestyksen kulmakivet muutamaan seikkaan, niin ne olisivat Nevanlinnan presiksen perusteella seuraavat:

• Vahva intohimo, joka puskee läpi organisaation
• Läpinäkyvyys ja suora vuorovaikutus ihmisten välillä
• Luottamus ja työntekijöiden rohkaiseminen itsenäisiin päätöksiin ja vastuunottamiseen

Vaikka Futuricea johdetaankin pehmeiden arvojen kautta, nojaa bisnes silti pitkälle tarkkaan mittaamiseen. Kuten Nevanlinna asian kiteytti, yrityksessä mitataan kaikkea mahdollista. Mielenkiintoista oli mm. se, että henkilöstön perheiltä kysytään sitä olisivatko he valmiit suosittelemaan Futuricea työnantajana. Väitän, että tämä on erittäin harvinaista, mutta toisaalta myös erittäin oleellista. On itsestään selvää, että jos himassa ei olla tyytyväisiä työpäivien pituuteen, niin tämä tulee jossain vaiheessa lyömään kasvoille työntekijää ja tätä kautta myös työnantajaa. Myös Futuricessa vallalla oleva heimoajattelu oli kiehtova. Mikäli sain kopin tästä, niin ideana on se, että henkilöstö on jaettu heimoihin, jotka saivat itse palkata johtajansa.

Ennen taukoa vielä Mikko Roberts Oy Roberts Ab:lta taustoitti hieman tauolla jaettujen marjajuomien taustaa ja oman yrityksensä viime aikojen käänteitä. Vähittäiskauppabisneksen koventuminen johti siihen, että Roberts joutui punnitsemaan liiketoimintamallinsa uusiksi ja tätä kautta avautui kokonaan uusi bisnes kansainvälisiltä elintarvikemarkkinoilta. Muutos on siis todellakin mahdollisuus.

Kansainvälistymistä ja uutta työtä

Tauon jälkeen lavalle asteli Vahterus Oy:n Mauri Kontu. Vahterus voi olla suurelle yleisölle tuntematon toimija, mutta kyseessä on siis Uudenkaupungin Kalannista operoiva konepaja, joka vaihtaa tällä hetkellä noin 30 miljoonaa euroa vuodessa. Mauriin olin törmännyt jo työurani alkutaipaleella kauppakorkean Kasvamo-hankkeessa. Vahteruksen tarina on hieno esimerkki siitä, että pieneltäkin paikkakunnalta voi löytyä todellisia menestystarinoita. Keskelle syvintä lamaa vuonna 1990 perustettu yritys toimii tänä päivänä globaalisti ja vie 97 % liikevaihdostaan ulkomaille. Jälleenmyyntiä Vahteruksella on yli 50 maassa.

Yrityskasvun taustatekijöitä Vahteruksessa olivat se, että yrittäjät tekevät sitä mistä todella pitävät, yrityksellä on selkeä tarkoitus (energiansäästö) ja sillä on hyvä porukka kasassa. Kontu korosti, että Vahterus toimii alalla, joka ei ole kovin innovatiivinen, mutta tarjoaa kuitenkin paljon kasvun mahdollisuuksia. Markkinan mittakaavasta kertoo se, että Vahteruksella on tällä hetkellä noin 0,2 %:n markkinaosuus.

Päivän päätti TSE:n yrittäjyyden professorin, suuresti kunnioittamani, Jarna Heinosen puheenvuoro. Sivuhuomautuksena, että Jarnalle kuuluu suurin kiitos siitä, että allekirjoittaneen tittelinä on tätä nykyä kauppatieteiden tohtori.

Jarnan puheenvuoro kulki otsikolla "Muuttuva työ- hyödyntämätön mahdollisuus". Esityksessä käytiin läpi mm. ammatteja, joiden voidaan olettaa pitkässä juoksussa häviävän. Yhteenvetona voidaan todeta, että palvelualat eivät niinkään ole vaarassa, mutta teollisuus taas on. Tämä ei sinänsä yllätä, sillä jo vuosiahan on puhuttu Suomen muuttuvan enemmän ja enemmän palveluyhteiskunnaksi. Ja taas voimme palata digitalisaatioon ja sen rooliin tässä kehityksessä. Pienenä knoppina todettakoon, että Jarnan mukaan hotellinjohtaja on ammatti, joka häviää viimeiseksi. Toki uusia ammattiryhmiä myös syntyy. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa Personal Trainerit. 

Työ muuttuu.

Henkilökohtaisesti Jarnan tuntevana yllätyin positiivisesti muutamasta urheilumetaforasta, joita hän oli esitykseensä ansiokkaasti ujuttanut. Selänne-Granlund parivaljakon menestys Olympiakisoissa todella on mainio esimerkki sukupolvien välisestä vuorovaikutuksesta ja tiedonsiirrosta mestarilta oppipojalle. Myös Jarnan esityksessä toistuivat luovuus, rohkeus ja kaavoista poikkeaminen menestystekijöinä. Esityksensä päätteeksi Jarna hakikin mainion esimerkin luovuudesta amerikkalaisen jalkapallon parista.

Yhteenvetona, hyvä tapahtuma joka herätti ajatuksia. Kannatti osallistua.

KTT Arto Kuuluvainen
Tutkimuspäällikkö
M3 Research A/S