Urheilujohtamisen tulevaisuus –foorumia
rakennettiin suurella rakkaudella, joten olin enemmän kuin täpinöissäni
tapahtumapäivän vihdoin koittaessa. Sää oli juuri sellainen kuin
tapahtumaennakossa lupailinkin, eli loistava.
Parisen tuntia ennen h-hetkeä aloitin moottorimarssini Kaarinan residenssistäni kohti Kupittaan puistomaista liikuntaparatiisia. Ensimmäiseksi kohteekseni valikoitui
juna-asema, johon M3 Researchin maajohtaja Auma-ahon oli määrä saapua. Tällä
kertaa VR oli vain maltillisesti myöhässä, joten tapahtumalogistiikka tuntui
lähtevän liikkeelle oikein hyvin. Asemalta bongasin tietty muitakin tuttuja,
joten ei muuta kuin matkaopas Kuuluvaisen johdolla suunta kohti Turun ammattikorkeakoulua. Täytyy myöntää, että reittivalintani ei välttämättä ollut
täysin optimoitu, mutta hyvässä seurassa matka taittui joutuisasti.
Heti alkuun on todettava että olen osallistunut vuosien varrella
vähintäänkin kymmeniin seminaareihin ja foorumeihin, mutta todennäköisesti kertaakaan
en ole tavannut yhtä montaa tuttua kasvoa kuin mitä tällä kertaa sain kunnian tavata. Foorumiin oli
ilmoittautunut yli 250 henkilöä ja arviolta parisen sataa henkeä myös tuli
paikalle. Seminaarisalin kapasiteetti muuten oli juurikin tuo 200 henkeä, joten
tunnelma oli sopivan tiivis. Osa oli herännyt ennen aamuviittä ehtiäkseen puolille
päivin Turkuun. Vahva signaali halusta kehittää itseään urheilubisneksen
saralla.
Koska löydät tallenteet koko päivän ohjelmasta
YouTubesta (https://www.youtube.com/watch?v=kpc2hUmuZfM
& https://www.youtube.com/watch?v=KX0ssrEEq04),
nostan tässä bloggauksessa esiin vain muutamia ajatuksia, joita päivän mittaan
heräsi. Kokonaisuudessaan päivän anti oli hieno. Vaikka olen, enemmän tai
vähemmän, pyöritellyt urheilubisnes ja urheilumarkkinointi teemoja kohta
vuosikymmenen, tarttui jälleen jokaisesta esityksestä ainakin jotain uutta
liiveihin.
Ensimmäinen erä: Mahdollisuusviestintää, urheilijanäkökulmaa sekä vähän tutkimustakin
Tapahtuman virallinen suojelija, todellinen turkulainen
legenda, Ike Kanerva oli joutunut rukkaamaan aikatauluaan, joten tilaisuuden
avasi Turun kaupungin edustajan ominaisuudessa tuore liikuntajohtaja Markus
Kalmari. Markus toi esiin mm. Kupittaan tarjoamia mahdollisuuksia Turulle. Ja
näitähän riittää, sillä urheilualueena Kupittaa on Suomessa omassa kastissaan.
Kivenheiton päässä keskustasta löytyy harrastusmahdollisuuksia lähes joka
lähtöön. Kun alueelle parhaillaan rakennetaan erittäin toimivalta kuulostavaa
palloiluhallia (ja suunnitellaan jättimäistä kampusta), niin lähistöllä asuvana
ei voi olla kuin tyytyväinen.
Markuksen jälkeen oli suomalaisen viestintämaailman eturintaman vaikuttajiin kuuluvan Kirsi Pihan vuoro ravistella
sporttiväkeä. On aina erittäin freesiä, kun joku urheilupiirien ulkopuolelta
tuo hieman erilaista näkemystä tuttuihin juttuihin. Piha korosti
puheenvuorossaan medianmuutosta ja erityisesti sen huimaa vauhtia. Tämä vauhti
on ollut niin kovaa, että moni yritys on kipuillut viestinnässään uuden
maailman edessä. Pihan mukaan kommunikaatio on jo ohittanut tiedon ja elämme
todella nopean kommunikaation aikakautta. Tällä hän tarkoitti sitä, että monet
väärinymmärryksetkin jättävät vahvoja muistijälkiä, vaikka sittemmin
uutisointia olisikin korjattu todenmukaisemmaksi.
Esimerkki vastaavasta
kehityksestä oli Alexander Stubbin some-tilin hakkerointi. Vaikka
homma saatiin nopeasti korjattua, oli vahinkoa jo ehtinyt tapahtua.
Organisaatiot täytyykin virittää viestinnän näkökulmasta hyvin ketteräksi.
Kuten Piha totesi, jos kriisi lähtee liikkeelle vaikkapa iltakymmeneltä, mutta
yritys reagoi tähän viestinnällisesti vasta seuraavana aamupäivänä, on se jo
auttamatta myöhässä. Somessa, kun
tapahtuu 24/7; Internet ei nuku, kuten klassinen toteamus kuuluu.
Mikä sitten jäi Kirsi Pihan presiksestä
päällimmäisenä mieleen? Esimerkkejä ainakin
riitti. Finlayson brändin fantastinen turnaround-case on toteutettu vahvoilla
kannanotoilla. Doven #SpeakBeautiful –somekamppis oli huikea menestys ja niin edelleen. Piha myös
painotti, että hyvässä mahdollisuusviestinnässä ei pelätä keskustelua. Brändien
tulee siis olla rohkeita ja käydä keskustelua seuraajiensa (& muiden
sidosryhmien) kanssa. Itselleni tuli heti mieleen Orklan fantastinen ”Ei
haittaa meitä” – Twitter-reagointi taannoisessa rasismi-casessa.
Ja mites se urheilun konteksti? Tämä jäi
tosiaan hieman pienemmälle huomiolle, mutta Pihan silmiin urheilussa
negatiivinen uutisointi on selvästi positiivista uutisointia monipuolisempaa.
Toki hän korosti myös urheilun ja tunteen vahvaa liittoa ja totesi osuvasti,
että aina jos tunne on mukana, on kyseessä jotain arvokasta. Sosiaalista mediaa
taitavasti käyttävistä urheilija- ja urheilubrändeistä Piha kävi läpi mm. Ari
Vallinin, Kaisa Mäkäräisen, Ellun Kanojen sponsoroiman Petra Ollin sekä Makwan
Amirkhanin caset. Lisäksi taustavaikuttajista analyysiin pääsi Valavuoren
Aleksi. Mitä sitten ovat sellaiset urheilusta kumpuavat sisällöt, jotka
kiinnostavat seuraajia? Rankasti yksinkertaistaen voidaan esiin nostaa mm. viihdyttävyys,
monipuolisuus, kannanotot, muiden urheilijoiden tsemppaaminen, itseironia sekä
personnallinen tyyli esiintyä somessa.
Erittäin mielenkiintoinen case liittyi myös
urheilun ja seksuaalivähemmistöjen väliseen suhteeseen. Perinteisesti lähes
tabuna pidetty aihe on viime vuosina ollut melko säännöllisesti pinnalla myös
kotimaassa, mutta Pihan esimerkki oli Tukholmasta. Pari vuotta sitten
suurseurat Hammarby ja AIK osoittivat tukensa seksuaalivähemmistöille
osallistumalla paikalliseen Pride-kulkueeseen. Tämä sai huomiota myös
kansainvälisessä mediassa. Seuraavana vuonna AIK kuitenkin vetäytyi kulkueesta,
mutta samaan aikaan taas IFK Göteborg päätti lähteä siihen mukaan. AIK on hyvä
esimerkki seurasta joka usein osoittaa rohkeutta ja myös käyttää
mahdollisuuksiaan vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Melko tuore esimerkki
löytyisi Ruotsin maahanmuuttokeskustelusta. AIK oli ensimmäisiä seuroja, joka
otti turvapaikanhakijoita siipiensä alle. Jalkapalloon liittyvien teemojen
lisäksi seuran kannattajat mm. tarjosivat pakolaisnuorille kieliopetusta.
Pride-kulkueessa seuran rohkeus kuitenkin ilmeisesti loppui negatiivisten
kommenttien takia. Markkinoinnin näkökulmasta nämä ovat haastavia teemoja.
AIK:n brändiäkään kun ei usein yhdistetä pehmeisiin arvoihin. Päinvastoin.
"Kommunikaatio on ohittanut tiedon” - Kirsi Piha
Pihan tykityksen jälkeen vuoron sai Suomen
kaikkien aikojen menestyksekkäin taitoluistelija Laura Lepistö. Ekonomin
analyyttisyydellä, ja omiin kokemuksiinsa peilaten, Laura avasi hienosti
urheilijanäkökulmaa sponsorointiin.
Eräs teema nousi vahvasti esiin Lauran
esityksestä. Niin suoraan kuin rivien välistäkin. Tämä oli luottamus. Uransa
aikana Laura piti huolen, että tieto muutoksista meni aina ensin kumppaneille.
Oli tärkeää, että kumppanit tiesivät muutoksista ennen mediaa. Lisäksi
kumppanien kanssa pidettiin säännöllisesti yhteyttä ja palloteltiin erilaisia
ideoita. Erityisen onnistuneena yhteistyönä esiin nousi Lauran ja Fonectan
välinen kumppanuus. Molemmat osapuolet olivat tuolloin aktiivisia ja Fonectan
asiakkaille pystyttiin tarjoamaan todellisia elämyksiä. Itse asiassa niin kovia
juttuja, että Fonecta maksoi omasta tahdostaan Lepistölle sopimukseen
lukeutuvat mitalibonukset tuplana. Ei varmasti ole muuten sattumaa, että
tuolloin Fonectalla vaikutti maan kovimpiin sponsorointiosaajiin lukeutuva
Jukka-Pekka Vuori.
Lepistö nosti myös vahvasti esiin suomalaisen
urheilun suuriin herrasmiehiin kuuluvan Erkki Alajan, joka toimi Lauran
managerina. ”Ykköskorin äijä”, niin kuin veljeni jo jokunen vuosi sitten
allekirjoittaneelle Ekistä totesi. Voisin kuvitella, että Ekillä on myös ollut
hyvinkin merkittävä rooli siinä, että Laura on päätynyt sittemmin myös itse
manageroimaan muita urheilijoita.
”Jätetään passiiviset sponsoroinnit” - Laura Lepistö
Ennen taukoa vielä kotijoukkue Turun
ammattikorkeakoulun puolesta pitivät puheenvuoron tilaisuuden isännät Jaakko Haltia
& Harri Jalonen. Jaakon ja Harrin esitys keskittyi Arvoa urheilusta –hankkeen
tuloksiin. Vähemmän yllättäen allekirjoitan herrojen ydinajatukset.
Suomalaiselta urheilulta on usein unohtunut ideologia, joka on kaikessa
urheilubisneksessä kovinta ydintä; kaikki rakentuu yhteisöjen ja
yhteisöllisyyden varaan.
Kuten Jaakko ja Harri totesivat, urheilua ei
voi mitata normaaleilla mittareilla. Urheilun tuoma arvo on jotain enemmän kuin
pelkästään se mitä uusin tilinpäätös näyttää. Tästä päästään näppärällä
aasinsillalla keskusteluun urheilun ja yhteiskuntavastuun suhteesta. Fakta toki
on se, että urheilun luoman arvon generointi konkreettisiksi numeroiksi on
vähintäänkin haastavaa, käytännössä lähes mahdotonta.
 |
| Päivän isännät: Haltia & Jalonen |
Harri nosti esiin myös pohdinnan aiheesta,
joka viimeisen vuoden on ollut lähes päivittäin läsnä päivätyössäni. Urheilijalla/kohteella
ja sponsorilla tulee olla hyvä ”match” (tai ”kongruenssi”, jota Harri samasta
ilmiöstä käytti). Tämä korostuu
erityisesti milleniaalien kohdalla, jotka ovat hyvin kriittisiä ns. päälle liimatun
sisällön suhteen. Toisaalta milleniaalit ovat usein hyvin ahkeria tuottamaan
omia sisältöjä. Urheilunkin pitää antaa tälle siis mahdollisuus. Oma
mielipiteeni on, että ainakin toistaiseksi seurat ovat vielä usein olleet
hieman hukassa tämän ilmiön kanssa. Esimerkiksi Kokkolan Tiikerit joutui joku
kuukausi sitten miettimään kantaansa Periscopen käyttöön otteluissaan. Minkä
verran (ja minkä tasoista kuvaa) saa striimata tapahtumasta ilman, että se
synnyttää konfliktin esimerkiksi seuran omien (maksullisten) tuotantojen
kanssa?
”Yhteiskuntavastuussa on kyse nimenomaan uusasiakashankinnasta” - Jaakko Haltia
”Mikä arvo on sillä, että maksaa 200 euroa kausikortista?” - Harri Jalonen
Iso maailma, isot puitteet
Tarpeellisen jaloittelutauon jälkeen siirryttiin
kotimaan kentiltä isommille estradeille.
Ensimmäisenä irti päästettiin hyvin
ajankohtainen herrasmies; juuri julkistetun eurooppalaisen vapaaottelupromootio
European Fighting Challengen mainio toimitusjohtaja Jarno Kukila. Valtaosa
kamppailu-urheilusta hiemankin kiinnostuneista suomalaisista on todennäköisistä
jo törmännyt EuroFC:hen, joka aloittaa Euroopan valloituksensa lokakuussa
Espoosta. Konseptiin kuuluu, että hommaa lähdetään alusta asti tekemään
rohkeasti ja isosti. Jatkossa liikevaihdosta tulee Suomesta arviolta 5 %.
Kansainvälisestä liiketoiminnasta väitelleenä mieleeni hiipiikin termi: ”born
global”.
EuroFC on jo asiakkaani (=M3 Researchin asiakas), joten minulle on
syntynyt jo hieman kuvaa siitä millä ammattitaidolla hommaa tehdään. Analyyttisyys
ja huolellisuus ovat alusta saakka olleet maailmanluokkaa, joten lähtökohdat
menestystarinalle ovat oikein lupaavat. Kun Jarnolta kysyttiin kohderyhmää,
niin demografiat (ydinkohderyhmä taisi olla 18-34 vuotiaat miehet) tippuivat
kuin apteekin hyllyltä. Toki rikastettuna myös kohderyhmän muilla kiinnostuksen
kohteilla (mm. YouTubesta ja pelaamisesta kiinnostuneet).
 |
| M3 Research on ylpeästi mukana EuroFC:n partnerijoukossa |
Toimialan bisnesmalli rakentuu muutaman
tulovirran varaan. Nämä ovat tapahtumien lipunmyynti, sponsoritulot sekä
erityisesti lajille ominainen sisältöjen digijakelu. Skaalautuvuus tulee
nimenomaisesti striimeistä, joiden Kukila näkee olevan tärkein yksittäinen
elementti. UFC:n ennätys on muuten 1,5 miljoonaa myytyä tilausta (PPV) yhdelle
tapahtumalle. Jos hinta per tilaus on vaikkapa 5 euroa, niin pieni kertolasku
antaa suuntaa mittakaavasta, jossa liikutaan. Edellä mainittujen tulovirtojen
päälle tulee sitten vielä oheistuotemyynti.
Jos joku suomalainen konsepti halutaan
lanseerata isosti, niin EuroFC on malliesimerkki siitä miten homma tulee
hoitaa. Berliinin lanseerauksessa oli paikalla mediaa yhdeksästä eri maasta.
Vuorokauden sisällä lanseerauksesta noin 300 eri nettisivulla oli ollut jo juttua
tapahtumasta. Arvio näiden tavoittavuudesta (reach) on noin 100 miljoonaa
henkilöä. Foorumipäivänä tuo reach oli jo kivunnut 200 miljoonaan henkeen ja
lisää tulee joka päivä. Kova juttu on se, että näissä luvuissa ei edes ole
sosiaalinen media mukana.
Yleisöstä toki, kunnon seminaari-/foorumihenkeen
sopivasti, myös hieman haastettiin puhujaa. Kuvioon liittyy luonnollisesti
riskejä, kuten esimerkiksi se, että vapaaottelu kiellettäisiin jossain maassa
tai joku sheikki Lähi-idästä päättää tehdä vastaavan kuvion vielä isommin. Nämä
skenaariot ovat kuitenkin melko epärealistisia. Myös UFC on ilmeisesti
suhtautunut uuteen tulokkaaseen positiivisesti, sillä organisaatiossa nähdään
että lajin uudet seuraajat satavat myös heidän laariinsa.
Vaikka en ole vapaaottelua vielä kovinkaan
pitkään seurannut, niin olen huomannut, että Suomessakin vaikuttaa jo useampia
eri promootioita. EuroFC:n näkökulmasta paikalliset pelurit ja ruohonjuuritaso
ovat erittäin tärkeitä. Isossa kuvassa on lajin tulevaisuudelle tärkeää saada
yhä isompia massoja mukaan seuraamaan tapahtumia ja tässä paikalliset
tapahtumat ovat suureksi avuksi.
”Vaatimustason on oltava valtavan kova” - Jarno Kukila
Seuraavaksi estradin otti haltuun Uplausen
Veli-Pekka Marin. Yrityksen bisnes perustuu kannattajien paremman osallistamisen
mahdollistaviin teknologioihin. Brändit, jotka aktivoivat
sponsorointi-investointejaan nimittäin muistatetaan Marinin mukaan noin
kymmenen kertaa paremmin.
Marinin setti oli hyvä johdatus siihen mitä
lähitulevaisuudelta on odotettavissa. Urheilua seurataan pääosin kolmessa
paikassa. Stadionin ja kodin lisäksi puhutaan third venuesta. Suomeksi
esimerkiksi ravintoloista. Haaste urheiluseuroille on se, että kotikokemus on
nykyään jo niin hyvä, että se luo suurta painetta tapahtuman järjestämiselle.
Toisin sanoen, on helppo ratkaisu jäädä kotiin ja katsoa matsia kotisohvalta,
koska lähetysten laatu on jo niin kovalla tasolla. Tämä on yksi tekijä sen
taustalla, että esimerkiksi NFL:ssä on käytetty rajoitusta jonka mukaan matsia
ei televisioida (ainakaan tietyn alueen sisällä) mikäli häkki ei ole vähintäänkin
lähelle täynnä.
Marin maalaili kuvaa siitä, että jatkossa
stadioneista saatetaan tehdä nykyistä pienempiä, sillä yhä suurempi määrä
katsojia seuraa matseja muutoin kuin paikan päällä. Tämä luo lisätilausta
erilaisille fan parkeille, joihin ihmiset kokoontuvat katsomaan matseja
jättiskriineiltä. Näitähän on jo vuosia ollut jokaisen suurtapahtuman
yhteydessä. Jatkossa tulee myös mahdollisesti urheiluteattereita, jotka
mahdollistavat katsojille virtuaalisesti 360 asteen stadion kokemuksen.
 |
| Tulevaisuuden stadikat voivat näyttää vaikkapa tältä |
Tällainen kehitys olisi toisaalta helppo nivoa
yhteen sen kanssa, että jo nyt monissa kaupungeissa stadionien yhteyteen on
rakennettu ostoskeskuksia ja ravintolakeskittymiä. Jatkossa samaan yhteyteen
voi syntyä mahdollisesti myös esimerkiksi huvipuistoja. Asuin vuonna 2004
Lissabonissa ja jo silloin EM-kisoja varten rakennettujen stadionien yhteydessä
oli erilaisia ostoskeskusratkaisuja. Samaahan toki mietitään esimerkiksi Helsingin
(=HIFK:n) uuden hallin kohdalla.
Jos Marinin maalaama visio toteutuu, niin
jatkossa hi-tech stadioneilla pelattavien matsien katsomisesta paikan päällä joutuisi
maksamaan nykyistä suurempaa lipunhintaa (niukkuuden laki). Itse asiassa tämä
keskustelu oli sellainen, joka herätti hyvinkin paljon mielipiteitä
jälkipeleillä. Kolikon toinen puoli kun
on se, että kalliimmat liput pudottaisivat stadioneilta todennäköisesti pois
paljon HC-kannattajia, jotka taas luovat tapahtuman tunnelman. Tällä taas on
ratkaisevankin tärkeä vaikutus urheilutapahtuman elämyksellisyyden
näkökulmasta.
Presiksen aikana kuultiin myös
mielenkiintoisia nostoja urheilun TV-diilien tulevaisuudesta. Ilmassa on
signaaleja siitä, että eksklusiiviset ja pitkät TV-diilit tulevat murtumaan.
Tämä näyttää jopa todennäköiseltä nyt, kun Twitterin, Facebookin ja Amazonin
kaltaiset jättiläiset ovat hypänneet mukaan urheiluviihdebisnekseen. Koska
esimerkiksi Facebookin ydinbisnes keskittyy käytännössä käyttäjätietoon, sen
jalostamiseen ja myymiseen eteenpäin, niin tämä näkynee urheilun seuraajille
niin, että FB tulee tarjoamaan urheilulähetyksiä ilmaiseksi. Toisaalta seurat
tulevat tulevaisuudessa myös striimaamaan yhä enemmän itse. Näiden tekijöiden
seurauksena Marin ennusti maksukanaville kuolemaa.
Lopuksi Marin vielä nosti esiin klassikkocasen
Red Bullista (tästä bloggaukseeni ko. ilmiöstä: http://kuuluvainen.blogspot.fi/2015/03/tarina-punaisesta-harasta-miten-red.html) sekä avasi hieman e-sportsin
räjähdysmäistä kasvua. Keskustelin muuten joku viikko sitten Urheilulehden
mainion Jukka Rönkän kanssa elektronisesta urheilusta. Jaoimme yhteisen
näkemyksen siitä, ettei e-sportsin läpimurto ole enää aikoihin ollut heikko
signaali. Aihetta onkin käsitelty lähes jokaisessa sporttibisnestapahtumassa,
johon olen viimeisen vuoden aikana osallistunut. Globaalit kasvuluvut ovat
jäätävän kovat ja Marin visioikin, että parhaat pelaajat tulevat tienaamaan
tulevaisuudessa enemmän kuin Lionel Messi nyt. Jenkkiyliopisto ovat alkaneet jo
myöntää stipendejä e-sports lupauksille.
”Somessa kaikki on mitattavaa. Miksi ei sisällytetä sponsseihin? -Veli-Pekka Marin
Seminaaripäivän viimeisenä key notena esiintyi
espanjalainen Pedro Duarte. Kaverin ansioluettelo on melkoisen kova, sillä
Pedro on toiminut digipomona seuroissa kuten FC Barcelona, Real Madrid ja AC
Milan. Tässä valossa oli hauskaa, että kaveri avasi puheenvuoronsa
ilmoittamalla, ettei itse asiassa pidä lainkaan futiksesta.
Duarte nosti esiin mm. sen, miten
jalkapalloseurassa työskentely eroaa ns. normaalibisneksessä työskentelystä.
Futiksessa viimeisimmän ottelun tuloksella on erittäin merkittävä rooli siihen
miten seura viestii seuraavalla viikolla. Huono peli muuttaa viestinnän tyylin
kokonaan, sillä seura tietää saavansa kannattajiltaan äärimmäisenkin kriittistä
palautetta lähipäivinä. Seuran on siis parasta näyttäytyä nöyrempänä kuin mitä
se tekee taas voitetun matsin jälkeen.
 |
| Ohjenuorat sisällöntuotantoon |
Suurseuroissa on myös kiinnitettävä paljon
huomiota viestin lokalisointiin. Viestejä ei voi kääntää suoraan sanasta sanaan
vaan myös kulttuurillinen konteksti täytyy ymmärtää. On merkittäviä
maakohtaisia eroja siinä, paljonko pelaajien yksityiselämää käsittelevää
sisältöä voidaan julkaista tai millä tyylillä kannattajille voidaan puhua. Duarte
myös korosti, ettei sisältö voi olla liian päälle liimattua. Kannattajat ovat
hyvin herkkiä tunnistamaan liian kaupalliset sisällöt. Tällaisista sisällöistä seuraa
vain hylkivä reaktio, sillä kannattajat kokevat, että heistä pyritään vain
hyötymään. Olen joskus aiemmin käyttänyt
vastaavasta esimerkkinä casea, jossa muistaakseni Rio Ferdinand ja Snickers
tekivät liian kaupallisen yhteistyön. Tämä kääntyi lopulta brändiä vastaan,
eikä Rionkaan henkilöbrändi ainakaan parantunut kyseisen kamppiksen
seurauksena.
 |
| Katsaus sportin digirooleihin |
Duarte painotti, että sosiaalisen median
täytyy pystyä tarjoamaan kannattajille uusia kokemuksia ja että kannattajien ja
seurojen välinen suhde on emotionaalinen, ei rationaalinen. Kannattajille ei
saa yrittää suoraan myydä mitään, jos haluaa saada näistä sitoutuneempia seuraa
kohtaan. Tämä pohdinta linkkautui hyvin Harri Jalosen nostoihin
milleniaaleista, joita myös Duarte sivusi esityksessään. Toisaalta Pedron
esityksessä oli yhteneväisyyksiä juuri ennen häntä esiintyneen Veli-Pekka
Marinin nostoihin maksutelevision haasteisiin ja suoratoistopalveluiden nousuun.
Lopuksi Duarte toki esitteli vielä edustamansa Sportacamin palveluita.
"I don't like football at all" -Pedro Duarte
Summasummarum, oli mahtava päivä. Hienoja
ihmisiä, loistavia puhujia. Pakkohan tälle on saada jatkoa, joten eiköhän ensi
vuonna nähdä hashtagin #UJT2017 merkeissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti