torstai 14. kesäkuuta 2018

Espoo- tuo suomalaisen edustusurheilun ikuinen mysteeri

Mitä tulee mieleen espoolaisesta urheilusta? Lukematon määrä konkursseja ja totaalisia epäonnistumisia. Kyllä. Mutta myös loistavaa juniorityötä useissa lajeissa. Usein menestyvä edustustason urheilu kulkee vähintään jossain määrin käsi kädessä laadukkaan juniorityön kanssa. Espoossa näin ei kuitenkaan tunnu olevan. Miksi? Syitä löytyy varmasti useita.

Espoossa kaupunginosilla tuntuu olevan vahvemmat identiteetit kuin kaupungilla itsellään. Tämä juontanee juurensa siihen, että Espoo on kuitenkin nuorehko kaupunki, jonka asukkaiden juuret ovat usein muualla. Tämä vaikeuttaa yhteisöllisyyden syntyä, koska ei ole juurikaan yhteistä historiaa jota käyttää esimerkiksi viestinnällisenä tehokeinona. Kaikista merkittävin syy espoolaisen edustusurheilun heikolle jamalle löytyy kuitenkin pitkäjänteisyyden puutteesta.

Tutkitusti voidaan sanoa, että otollisin ikähaarukka lapsille kiinnittyä urheiluseuraan on siinä 7-8 vuoden tietämillä. Lisäksi on todettu, että yhden kannattajasukupolven kasvattaminen vie keskimäärin 10-15 vuotta. Hmmm. Katsotaanpas mitä Espoossa on tapahtunut vaikkapa parinkymmenen vuoden aikajanalla. Jääkiekossa oli Kiekko-Espoo, joka vaihtoi nimensä Bluesiksi, joka teki konkurssin. Tilalle tuli Espoo United, joka pyristeli pari vuotta ja ajautui konkurssiin.

Jalkapallossa? Pitkälti samanlainen stoori. Koripallossa? Sama juttu. Pointtinani on se, että miten ihmeessä yhteisöllistä kannattajakulttuuria edes voisi syntyä, jos seurojen nimet (ja itseasiassa myös koko seurat) vaihtuvat lajikohtaisestikin muutaman vuoden välein. Vastaus: Ei mitenkään. Samaan aikaan naapurissa on Helsinki, jonka seuroilla on erittäin vahvoja brändi-identiteettejä. Oletettavasti espoolaiset kannattavat paljon helsinkiläisiä seuroja, kuten HJK, HIFK ja Jokerit. Mutta kannattavatko helsinkiläiset espoolaisia seuroja? Eivät tietenkään.

Ja koska espoolaiseen lätkään järjettömät määrät omaa fyrkkaansa pumpannut Jussi Salonoja kritisoi espoolaisia yhteisöllisyyden puutteesta urheilun saralla, on espoolainen urheilu taas kerran ns. kuuma peruna. Tässä pari viime viikkoina medialle antamaani haastattelu asian tiimoilta:

Radio Helsinki (Espoo Talks)

Helsingin Sanomat

Jos tarinat espoolaisesta urheilusta kiinnostavat enemmänkin, niin suosittelen hankkimaan Urheiluseurojen Sisäpiirissä -kirjamme. Siinähän niitä seuratarinoita on avattu lukuisia ja monesta lajista.

Ja samasta aiheesta olen toki viisastellut Hesariin aiemminkin. Tästä linkki Tero Hakolan mainioon artikkeliin vuodelta 2017: https://www.hs.fi/urheilu/art-2000005190659.html

tiistai 22. toukokuuta 2018

Länsirannikon Salibandyfoorumi: Yhteisö kasvaa!

Maaliskuun alussa perustamani Turun Seudun Salibandyfoorumi muutti sittemmin nimensä Länsirannikon Salibandyfoorumiksi. Ensimmäisen 2,5 kuukauden aikana Facebook-ryhmä on houkutellut jäsenekseen jo noin 500 salibandy-ihmistä. Arviolta 90 % näistä asuu Turussa tai lähikunnissa. Eli alueellisesti foorumilla alkaa jo olla ihan kiva tavoitettavuus salibandyväen keskuudessa.

Ja hiljattain vietiin tätä harrastusta vielä hieman pidemmälle lanseeraamalla Länsirannikon Salibandyfoorumin oma Podcast. Co-hostina allekirjoittaneen seurana häärii Ossi Laine. Vakiopanelistiksi kiinnitettiin Jani Penttilä.



Ensimmäisen Podcastin pääteemana oli turkulaisen AFC Campuksen pelikausi 2005-2006. Voidaan sanoa, että tuolla kaudella turkulainen opiskelijaseura oli voiton päässä Salibandyliigasta.

https://soundcloud.com/arto-kuuluvainen/lansirannikon-salibandyfoorumi-podcast-episodi-1

https://soundcloud.com/arto-kuuluvainen/lansirannikon-salibandyfoorumi-tero-sinisalon-haastattelu-parempi-aanenlaatu

Miksi tätä tehdään? Siksi, että lajikulttuuri ei synny itsestään. Jonkun täytyy kääriä hihat ja jostain syystä itselläni on jonkinlainen sisäsyntyinen tarve puskea ideoitani käytäntöön hyvinkin rivakasti. Lisäksi koen tärkeäksi, että seuraavat lajisukupolvet oppivat tuntemaan lajihistorian. Salibandyssa historia on vielä sen verran lyhyt, että tällaiset tarinat on tässä vaiheessa vielä helppo taltioida.

Jos et jaksa kuunnella koko 45 minuutin settiä, niin alla Podcastin suuntaa-antava rakenne:

00.00-13:00 Esittelyt + keskustelua viime aikojen tapahtumista alueella

13:00-31:25 Jonnet ei muista -osio:
AFC Campus 2005-2006
- Mitä tekijöitä oli Campuksen Liigakarsintoihin johtaneen kauden taustalla?
- Mitä Campuksen treeneissä tehtiin?
- Mitä oli campuslainen antisalibandy?
- Mikä tarkoittaa porilainen salibandygeeni?
- Miten Campus varautui kulisseissa mahdolliseen liiganousuun?
- Millä katsomoita täytettiin?
- Miten nimimerkki ”Urheilutoimittaja” liittyy Campus-ilmiöön?
- Miksi vantaalaisessa pukukopissa oli pullollinen ulostuslääkettä?

31:25-45:40 Ensi kausi
- Mitä odotuksia SB Hirvensalolla ja SC Toivolla on ensi kauteen liittyen?
- Millainen kaupunkisarja on suunnitteilla Turkuun?
- Mikä on optimaalinen rosterin koko III-divariin?

AC HaKi -manageri Tero Sinisalon muistelot karsintasarjasta omana bonus trackinaan. Kesto 7,5 minuuttia.

Enjoy!

Ja jos yhteistyö Länsirannikon Salibandyfoorumin kanssa kiinnostaa, niin ota yhteyttä.

perjantai 2. maaliskuuta 2018

Turun Seudun Salibandyfoorumi- Miksi tällainen tarvitaan?

Facebook ja maailmahan on täynnä erilaisia foorumeja ja keskustelupalstoja. Miksi tarvitaan taas yksi lisää? Ajatus Turun Seudun Salibandyfoorumi -ryhmän perustamisesta lähti siitä, kun tässä joku viikko sitten jälleen kerran tuskailimme maalivahtitilanteemme kanssa. Jokainen varmasti tunnistaa tilanteen, jossa treenit lähestyvät ja tulossa on vain yksi maalivahti. Jos sitäkään. Sitten soitat/viestität sen perus 8-10 veskarin ringin läpi, josta kukaan ei pääse niin kireällä aikataululla tuuraamaan. Lopulta vedin itse veskan kamat niskaan ja menin kyykkimään tunniksi maalille.

Olen ollut yli 20 vuotta salibandyssa mukana ja saman veskariongelman kanssa on painittu lähes jokaisessa jengissä, jossa olen pelannut. Ringissä on yleensä maksimissaan 3 maalivahtia ja kun nämä kaikki sattuvat olemaan esteellisiä, niin siinä sitä aina ihmetellään. Erityisesti keväällä ilmiö laajenee yleensä koskemaan myös kenttäpelaajia. Esimerkiksi Piffenissä meillä on ollut tasan yksissä peliviikkojen ulkopuolisissa treeneissä koko kevätkaudella yli 10 kenttäpelaajaa paikalla.

Funtsinkin, että voisi olla fiksumpaa pyrkiä saamaan mahdollisimman suuri joukko Turun alueen salibandyjengiä samaan Facebook-ryhmään. Tänne voisi sitten ilmoitella kerralla suuremmalle joukolle, kun tarvitaan lisää pelaajia vuorolle. Samalla seurat voisivat hyödyntää foorumia esimerkiksi otteluja ja turnausilmoittelussaan ja viestinnässään. Keväällä lähes jokainen seura etsii myös uusia pelaajia. Nyt noita ilmoituksia julkaistaan lähinnä seurojen omilla sivuilla. Esimerkiksi muualta Turun seudulle muuttavalle on sitten aikalailla sattumasta kiinni minkä seuran sivuille päätyy. Itse aikanaan päädyin ensimmäisiksi Turun vuosiksini Phantomsiin puhtaasti sen takia, että seuralla oli ilmoitus Pelaajapörssissä.



Olisipa hienoa jos saataisiin seurat myös jakamaan otteluraportteja, videokoosteita ja muuta sisältöään myös Salibandyfoorumille. Voi olla, että aika on kullannut muistot, mutta fiilis on että vajaat kymmenen vuotta sitten ainakin alemmissa sarjoissa seurat (RIP Sonics, Flames jne.) olivat aktiivisempia laatimaan otteluraportteja ja luomaan muutenkin sisältöjä. Tai sitten se oli vain meillä Flamesissa, kun otteluraportit olivat lähes poikkeuksetta vielä samana iltana eetterissä ja tuon päälle vielä lähes jokaisesta matsista julkaistiin videokoosteet. Analytiikka kertoi muuten, että Flamesin tarinan kertonut bloggaukseni viime keväältä tavoitti yli tuhat lukijaa. Jengiä siis edelleen tuntuu kiinnostavan myös alasarjasalibandyn generoimat tarinat.

Ehkä tällainen foorumi saisi hieman aktivoitua tätä puolta. Allekirjoittanut ainakin tykkää edelleen lueskella otteluraportteja alemmistakin divareista. Todella harva seura noita valitettavasti enää julkaisee. Ja tässä kohtaa kättä pystyyn virheen merkiksi. Myöskin omat resurssit ovat loppuneet lähes tyystin ja tällä kaudella tuli väsättyä vain muutamista Piffenin matseista Facebookiin pientä raporttia. Toki johtuu osittain siitäkin, että kausi on mennyt urheilullisesti totaalisen vihkoon. Selityksenä siis rajalliset aikaresurssit ja motivaation puute...

Ja minun puolestani ryhmässä voidaan julkaista myös kaupallista twistiä sisältävää sisältöä. Kunhan se vain linkkaa jotenkin salibandyyn ja on hyvän maun mukaista. Itsekin todennäköisesti tulen jakamaan sisältöä myös CoPlaysiin liittyen. Niille, jotka eivät vielä tiedä mikä on CoPlays, niin kyseessä on valmennusappi joka mullistaa palloilulajien valmennuksen ;). Futiksen, lätkän ja koriksen lisäksi mukana on myös salibandy. Tsekkaa tarkemmin vaikkapa: http://www.mynewsdesk.com/fi/pressreleases/suomalainen-startup-yritys-digitalisoi-joukkuelajien-valmennuksen-taustajoukoissa-entinen-nhl-pelaaja-ex-liigapomo-ja-jalkapallomaajoukkueen-dot-dot-dot-2324285

Pestasin alkuun moderointiin mukaan muita PIF Floorballin hallituksen jäseniä. Täydellisessä maailmassahan moderointia ei tarvittaisi, mutta jos ryhmä lähtee kasvamaan niin eiköhän sitä omat trollit ja höyrypäät tähänkin ryhmään saada messiin. Toki toivon, että jengi osaa pitää keskustelun ja ilmoittelun asiallisena.

Katsotaan lähteekö homma lentoon. Monessa muussa kaupungissa homma näyttäisi toimimaan ja vastaavia ryhmiä löytyy jo lähes kaikista suurimmista kaupungeista.

torstai 15. helmikuuta 2018

SPOT:ON -Konferenssin antia: Mitä Manchester United opettaa meille sponsoroinnista?



Olen työurallani osallistunut varmastikin useampaan sataan konferenssiin, seminaariin, workshopiin,  round table- keskusteluun tai miksi näitä tapahtumia kulloinkin kutsutaankin. Olen nähnyt erittäin hyviä konferensseja ja totaalisen surkeita konferensseja. 
Kööpenhaminassa järjestetty SPOT:ON Activation -sponsorointikonferenssi menee heittämällä ensimmäiseen kategoriaan. Liiviin tarttui tällä kertaa oikein mukava määrä uusia ajatuksia sekä monia mielenkiintoisia tuttavuuksia kansainvälisistä sponsorointiosaajista. Suomalaisia olisi mahtunut mukaan enemmänkin kuin nyt nähdyt neljä, vaikka laatu toki korvasi tässäkin tapauksessa määrää. 
Itselleni osallistuminen oli lähes itsestäänselvyys, sillä työnantajani markkinointitutkimusyritys Bilendi oli yksi tapahtuman virallisista partnereista. Linkki Bilendin ja SPOT:ONin väliltä löytyy läheltä, sillä tanskalainen SponsorOptimizer-yhteistyökumppanimme Gersdorff Research oli toinen tahoista tapahtuman taustalla. Olemme muuten parhaillaan keräämässä vuoden 2018 SponsorOptimizer- dataa Suomesta. Jos kiinnostaa keskustella konseptista tarkemmin, niin kerron toki mielelläni. Jos olet onnistunut missaamaan mistä SponsorOptimizerissa on kyse, niin tsekkaa tarkemmin vaikkapa täältä: Case SponsorOptimizer- julmetun pitkä matka kohti tehokkaampaa sponsorointia.
Päivään mahtui monia erinomaisia esityksiä Volvon ja Zlatanin yhteistyöstä eSportsin kaupallisiin kuvioihin. Tämä bloggaus keskittyy kuitenkin vain yhteen; Manchester Unitedin lokaaleja ja globaaleja sponsorointimalleja käsitellyt puheenvuoro oli nimittäin erinomainen ja osui allekirjoittaneen intresseihin äärimmäisen hyvin. ManUn edustajana tilaisuudessa esiintyi Head of Financial Services & Travel partnerships -tittelillä operoiva Simon Hoppe. Tekijämies sponsoroinnin saralla, kuten pieni googlaus osoittaa. Tämä blogiteksti yhdistelee Hoppen esityksen antia omiin kokemuksiini ja muihin vuosien varrella vastaan tulleisiin ManU esimerkkeihin. Idea ja runko siis on peräisin konferenssista, mutta olen laajentanut ajatuksia omalla pohdinnallani sekä muilla vastaan tulleilla esimerkeillä.

Suosittelen toki tsekkaamaan myös muiden suomalaisten yhteenvetoja/bloggauksia samasta tapahtumasta. Harri Jalonen ja Laura Peltonen valaisevat myös päivän muuta antia:

Harrin yhteenveto löytyy täältä: 

Lauran puolestaan täältä:



Manchester United- jalkapallojättiläinen

Manchester United on seura, joka ei jätä futiksen seuraajia kylmäksi. Globaalisti jalkapalloseuroista suurinta liikevaihtoa pyörittävä ManU on hieman karrikoiden sekä rakastetuin että vihatuin futisseura planeetallamme. Tosin Manchesterin punaiset ovat saaneet ”vihatuin seura” -kategoriassa hiljattain muutamia vahvoja haastajia. Etunenässä Chelsean. Toki myös Red Bullin operoima Bundesliigan RB Leipzig tekee kovaa nousua tällä listalla, mutta globaalisti Bundesliiga ei pysty haastamaan Valioliigaa suosiossa. Niin tai näin, hyvät brändit herättävät aina tunteita. 
Vielä, ennen etenemistä itse asiaan, haluan tehdä jo perinteisen huomautuksen: tässäkin blogauksessa käsitellään pääosin esimerkkejä ns. Suuresta Maailmasta. Tällä kertaa pääosin Valioliigasta.  Monet näistä sponsoroinnin malleista ovat kuitenkin skaalattavissa myös Suomeen. Toki menestyksekäs aktivointi vaatii osaamista, hieman resurssejakin, mutta ennen kaikkea luovuutta. Kuten Santanderin Nordic Marketing Director Jeppe Madsbad Lauritzen omassa SPOT:ON -esityksessään korosti: meillä pohjoismaissa on hyvin harvoin käytettävissämme lähes rajattomia resursseja sponsoroinnin aktivointiin. Ehkä juuri nämä rajalliset resurssit kuitenkin ruokkivat luovuutta, joka eskaloituu parhaimmillaan maailmanluokan toteutuksiin. Hyvä esimerkki tällaisesta oli samaisessa tilaisuudessa esitelty Zlatanin ja Volvon -case. Mutta se on jo toinen tarina se.



B2C: Manchester United = Globaali Media
Toistasataa miljoonaa seuraajaa sosiaalisessa mediassa houkuttelevan Manchester Unitedin sponsorointistrategia on globaaleille brändeille tyypillisen monitasoinen. Seuralla on globaalin tason pääkumppaneiden lisäksi myös alueellisia kumppanuuksia. Ensimmäinen tällainen solmittiin vajaa kymmenen vuotta sitten, kun Smirnoff vodkasta tuli seuran ”responsible drinking partner” Aasian ja Tyynenmeren alueella. Esimerkiksi Malesiassa ManUn puhelinoperaattoripartnerina on ollut TM, kun taas Saudeissa se on ollut STC, Pakistanissa Zong, Bahrainissa Viva, Nigeriassa Globacom ja niin edelleen. 
Manchester United on ollut tällaisissa lokalisoiduissa diileissä edelläkävijä ja tämä on tuonut seuralle kymmenien miljoonien kasvun sponsorituloihin. Viralliset kumppanuudet on viety niin pitkälle, että seuralla on jopa oma nuudelipartneri: Nissin Food Groups. Samassa hengessä ManU myös lokalisoi sisältöä sosiaalisessa mediassa. Eli Aasiassa seuran somekanavat eivät tietenkään ole identtisiä vaikkapa eurooppalaisten kanavien kanssa. Sisällössä korostuu visuaalisuus (kuvat) ja lyhyet videot.
Kantarin globaalin jalkapallotutkimuksen (54 000 vastaajaa 39 maasta) mukaan ManUlla oli vuonna 2013 659 miljoonaa seuraajaa. Hieman karrikoiden voidaan siis sanoa, että lähes 10 % maapallon väestöstä seurasi tuolloin Manchester Unitedia. Toki tutkimustulosta myös kyseenalaistettiin. Aiheesta. Lähinnä kyse lienee siitä mitä vastaajan linkillä Manchester Unitediin tarkoitettiin. Kuten usein tutkimushommissa käy, tulosten viestinnässä vedettiin todennäköisesti hieman mutkia suoraksi. Seuraaminen jollain tasolla ei siis tarkoita yksiselitteisesti seuran kannattamista. Aiheen tarkempi tonkiminen paljasti mm. sen, että ManU on myöhemmin täsmentänyt, että näistä 659 miljoonasta seuraajasta 277 miljoonaa ilmoitti ManUn suosikkijoukkueekseen.  Jos spekulointi tutkimustulosten ja -asetelman ympärillä kiinnostaa, niin lisää mm. täältä: http://www.sportingintelligence.com/2012/06/07/manchester-united-659-million-people-can%E2%80%99t-be-wrong-can-they-070601/


Seuran globaalista luonteesta kertoo se, että Kantarin tutkimuksen mukaan lähes puolet seuraajista oli Aasiasta (325 miljoonaa) ja pelkästään Kiinasta tuli 108 miljoonaa seuraajaa. Toiseksi seuratuin seura kyseisessä tutkimuksessa oli Real Madrid, jolla arvioitiin olleen noin 300-350 miljoonaa seuraajaa. Niin tai näin, kukaan ei ole kyseenalaistanut sitä, etteikö ManU olisi maapallon seuratuin futisseura.  On siis selvää, että Manchester United toimii brändeille loistavana alustana erityisesti tunnettuuden kasvattamisessa.
Huomattavaa on, että Manchester United on siitä onnellisessa asemassa, että se pääsee pitkälti valitsemaan kumppaninsa. Suurimmat, globaalit, kumppanuudet tehdään eksklusiivisina toimialakohtaisesti. Toisin sanoen, Manchester Unitedin autobrändikumppani on Chevrolet. Se ei siis tee samanaikaisesti diiliä vaikkapa Mersun kanssa, ei edes lokaalisti. Toki se, että pääsee ManUn kumppaniksi edellyttää, että firmalla on ns. pinkka rautaisessa kunnossa, kuten Chevyn paitamainoksen arvo osoittaa (kts. kuva alta).

Puolentoista miljardin euron arvoiseksi arvioitua maailman arvokkainta futisseurabrändiä halutaan tietenkin varjella mainetappioilta, joten ennen uusien kumppanuuksien solmimista seura arvioi huolella jokaiseen kumppanuuteen liittyvät riskit ja mahdollisuudet. Tämä nousi esiin konferenssissa yleisön haastaessa puhujaa Aeroflot- lentoyhtiön kanssa tehdystä sponsorointidiilistä. Vuonna 2013 Aeroflot korvasi Turkish Airlinesin ManUn virallisena lentoyhtiökumppanina ja lentoyhtiöstä tuli seuran ensimmäinen venäläinen sponsori. Takavuosina kyseistä lentoyhtiötä pidetiin Suomessakin hyvin onnettomuusalttiina. Taustalla lienee osittain myös se, että ManUn arvion mukaan sillä oli jo tuolloin Venäjällä noin 16 miljoonaa kannattajaa.
 Useimmilla suomalaisillakin lienee edelleen skeptinen suhtautuminen Aeroflotin laadukkuuteen, mutta ManUn mukaan tämä mielikuva perustuu pitkälti yrityksen onnettomuusherkkään historiaan. Sittemmin Aeroflot onkin voittanut toimialallaan erilaisia palkintoja laadukkaasta tekemisestään ja on jättänyt turvallisuusmittauksissa ajoittain taakseen esimerkiksi SAS:n ja Air Francen. Aeroflotin mielikuva on tutkimusten mukaan parantunut huomattavasti Manchester Unitedin kannattajien keskuudessa yhteistyön aloittamisen jälkeen. Samalla Aeroflot on noussut selvästi ylemmäs ManU fanien harkintajoukossa.





B2B: Manchester United = fasilitaattori & motivaattori

Myös B2B- sponsoreilla on ManUn kumppanuuksista merkittävä siivu. Toki näillekin näkyvyydellä on arvonsa, mutta sponsoroinnin vaikutus myynnin kasvuun on usein vielä kuluttajamarkkinoitakin haastavampaa todentaa. Manchester United pystyy kuitenkin tuomaan selkeää lisäarvoa myös B2B-sektorille mm. kumppaniverkostonsa kautta. Miksi esimerkiksi konsulttifirma, erityisesti vakuutusmeklarinabisneksestään tunnettu Aon investoi satoja miljoonia dollareita ManUn sponsorointiin?
Yritys halusi kehittää brändinsä tunnettuutta erityisesti kehittyvillä markkinoilla, kuten Koreassa ja Brasiliassa. Lisäksi yritys käytti kumppanuutta motivoimaan ja sitouttamaan henkilöstöään. Sponsorointi HR:n tukitoimena nousi itse asiassa esiin useammassa SPOT:ON -konferenssin puheenvuorossa. Käytännön esimerkki Aonin sisäisistä aktivoinneista oli sellainen, jossa yritys lennätti kolme pelipalloa Manchesterista eteläisimpiin toimistoihinsa. Pallot matkasivat Etelä-Amerikkaan, Etelä-Afrikkaan ja eteläiseen Australiaan. Näistä toimistoista pallot lähtivät sitten Aonin henkilöstön kuljettamina takaisin kohti Iso-Britanniaa. Henkilöstö myös tuotti yrityksen kanaviin asiakkaita koukuttavaa sisältöä matkansa varrelta. Tempaus rakensi siis samaan aikaan sekä yhteisöllisyyttä että markkinointina.
Suomessakin on vielä paljon sponsoroinnin B2B- potentiaalia käyttämättä. Täytyy kuitenkin ymmärtää, että myös meidän seuramme ovat alustoja, jotka keräävät ympärilleen erilaisia toimijoita ja tarjoavat mahdollisuuden hedelmällisten bisnessuhteiden syntymiselle. Mittakaava on toki täysin eri kuin vaikkapa Manchesterissa, mutta sama ideologia on suht helposti jalkautettavissa myös Suomeen. Toki ensimmäiset seurat ja liitot ovat tähän jo aikaa sitten heränneet. Esimerkiksi Jokerien Aasia-kuvioissa on samaa henkeä havaittavissa.
Toistaiseksi omat kokemukseni esimerkiksi seurojen järjestämistä verkostoitumistilaisuuksista ovat kuitenkin melko vaisuja. Valitettavasti olen itse osallistunut esimerkiksi tilaisuuksiin, jossa sponsorit ajautuvat täysin sattumanvaraisesti pöytiin. Markkinointitutkimusyrityksen on hyvin vaikea löytää yhteisiä bisnesaihioita vaikkapa pyöräkorjaamon kanssa. Ei vaatisi kovinkaan suurta ponnistusta, jos joku seuran edustajista kävisi hieman etukäteen läpi osallistujalistaa ja suorittaisi jonkinnäköistä plaseerausta jo valmiiksi. Tai sitten hyödynnettäisiin, vaikka Brellan kaltaisia työkaluja, jolloin osallistujat voisivat sopia keskenään tapaamisia seuran tapahtumiin.
B2B -firman olisi selvästi mutkattomampaa sponsoroida seuraa, jos meillä olisi faktaa siitä, että saamme seuran kautta vuosittain vähintäänkin tietyn määrän kontakteja potentiaalisiin asiakkaisiin.
On selvää, että useimpien suomalaisten seurojen sponsorointiverkostot ovat hyvin paikallisia. Verkostoitumisnäkökulmasta seurojen olisikin fiksua järjestää sponsoreilleen verkostoitumistilaisuuksia myös vierasotteluiden yhteyteen. Sponsorit mukaan vierasotteluun ja paikanpäällä etukäteen valmisteltu ja fasilitoitu tilaisuus, jossa ainakin jollain asteella potentiaaliseksi ”matcheiksi” tunnistettuja yrityksiä törmäytetään toisiinsa.
Olen tätä mallia ehdottanut lukuisille suomalaisille seuroille viimeisten parin vuoden aikana. Sittemmin korviini on kantautunut, että ainakin jokunen kotimainen seura on tätä jo testannutkin. Käsittääkseni myös tulokset ovat olleet positiivisia.
Omalta osaltani uskallan sanoa, että jos tällaisesta tilaisuudesta löytyisi vaikkapa pari uutta asiakkuutta, niin aivan varmasti olisimme valmiit investoimaan seuraavana vuonna sponsorointiin merkittävämmän summan. Loppupeleissä urheiluseuran rooli on siis B2B:ssa toimia ikään kuin koordinaattorina, joka jakaa tietoa ja yhdistää potentiaalisia kumppaneita. Tuskin on sattumaa, että monet ManUn sponsoreista tekevät isoa bisnestä myös keskenään.



Sponsoroinnin prosessi

Manchester Unitedin sponsorointia ohjaa selkeä prosessi. Tämä lähtee siitä, että seuran täytyy aina ensin ymmärtää mitä asiakas oikein haluaa partneruuden kautta saavuttaa. Tämän jälkeen asetetaan tavoitteet ja KPI:t sekä aletaan suunnitella aktivointeja, joilla nämä tavoitteet voidaan saavuttaa. Prosessiin toki kuuluu jatkuva seuranta, arviointi ja viilaus.  



Case: Manchester United & Santander (Norja)

Rahoitusalalla toimiva Santander tunnetaan Suomessa parhaiten Ferrarin F1- tallin pääsponssina. Joskin pitkä diili loppui juuri ja jatkossa Santander panostaa erityisesti Mestarien liigaan.
Pohjoismaihin yritys tuli isommin jokunen vuosi sitten ostamalla GE Moneyn liiketoiminnan. Tunnettuus on kuitenkin vielä täälläpäin maailmaa suhteellisen pientä, vaikka erityisesti autorahoituksesta yrityksellä on jo merkittävä siivu. SponsorOptimizer -tutkimuksemme mukaan esimerkiksi suomalaisista vajaat 40 % ei kuitenkaan tuntenut vielä vuonna 2017 lainkaan kyseistä yritystä. SponsorOptimizer osaa myös kertoa esimerkiksi sen, että Santander nähdään suomalaisten silmin hyvin kansainvälisenä ja määrätietoisena brändinä. Tätä mielikuvaa F1-kumppanuus varmasti vahvisti.
Vuonna 2012 yritys solmikin Norjassa alueellisen, viisivuotisen, kumppanuuden Manchester Unitedin kanssa. Yksi merkittävä tekijä diilin taustalla oli se, että Norjan Manchester Unitedin kannattajakerho on yksi suurimmista virallisista kerhoista maailmassa. Tuolloin kerhoon kuului noin 45 000 jäsentä. Vuonna 2017 kumppanuus laajentui myös Ruotsiin ja Tanskaan.
Yksi kumppanuuden näkyvimmistä aktivoinneista oli ManU-brändätyn luottokortin julkistaminen. Ajatuksena on se, että luottokortin hankkivat kannattajat saavat käyttöönsä merkittävän määrän eksklusiivisia etuja. Tyypillisesti nämä ovat erilaisia tarjouksia fanituotteista, ManU -aiheisia kilpailuja sekä alennuksia Old Traffordilla. Lisäksi luottokortin mukana saa etuosto-oikeuden matsilippuihin.
Manchester Unitedin kyvystä verkottaa kumppaneitaan käy hyväksi esimerkiksi se, että Santanderin ManU-kortin haltijat saavat alennuksia seuran toisen partnerin, Adidaksen, tuotteista. Tämänkin kuvion kautta kaikki osapuolet saavat konkreettisia hyötyjä. Ajatuskulku voi mennä esimerkiksi näin: Manchester United lisää kumppaniensa tyytyväisyyttä ja saa lisää brändinäkyvyyttä kannattajien hankkiessa Adidaksen kautta seuratuotteita. Adidas saa lisämyyntiä. Santander saa lisää tapahtumia luottokorteilleen. Tämä nostaa myös luottokorteilla tehtyjen keskiostosten arvoa ja lisää tätä kautta myös Santanderin tuloja.

Ensimmäisen kuukauden aikana Norjan Santander sai reilut 1100 hakemusta Manchester United -luottokortistaan. Tähän mennessä hakemuksia on tullut reilut 18 000 ja näistä yli 5000 on aktivoitunut tiliksi saakka. Itselleni jäi hieman auki miksi konversioprosentti on näinkin maltillinen. Tosin en tunne Norjan käytäntöjä esimerkiksi luottokelpoisuuden arvioinnin suhteen.
Santander ja ManU seuraavat myös näiden tilien keskimääräisiä arvoja ja korttien luomien transaktioiden lukumääriä. Tietenkin yhteistyöhön panostetaan myös resursseja. Käytännössä kampanjassa integroitui niin norjalaisille Manchester United -kannattajille suunnattu maksettu Facebook-mainonta, sähköpostimarkkinointi kuin puhelinmarkkinointikin.
Tällaisen taktisemman, myyntipainotteisen, aktivoinnin lisäksi Santander hyödyntää Manchester Unitedia tietenkin myös brändinrakennuksessaan. Käytännössä firma hyödyntää viestinnässään esimerkiksi seuran luomaa sisältöä ja järjestää paljon ManU -aiheisia tapahtumia hyödyntäen mm. seuralegendojen vierailuja. Lisäksi Santander ja ManU järjestävät yhdessä CSR-henkisiä jalkapallokouluja lapsille.
B2B-puolella Santander on mm. järjestänyt sekä norjalaiselle henkilöstölleen että asiakkailleen tilaisuuksia Old Traffordilla. ManU pelasi myös näytösottelun norjalaista Vålerengaa vastaan Oslossa.
Tarinankerronnallisista aktivoinneista paras onnistuminen Norjassa lienee oheinen filmi, jossa Santander vie elinikäisen ManU-fani Arildin ensi kertaa elämässään Old Traffordille. Pätkä keräsi paljon huomiota ilmestyessään ja varmasti paransi Santanderin tunnettuutta Pohjoismaissa.
Näitä vastaavia tarinoita on hyödynnetty urheilumarkkinoinnissa ja sponsoroinnissa ympäri maailmaa ja ne tuntuvat tehoavan lähes joka kerta. Jos Arildin ”The Supporter” -tarina kiinnostaa, niin se löytyy mm. täältä:https://www.facebook.com/santandernorge/videos/449248458572676



Yhteenvetona; Manchester Unitedilla on vähemmän yllättäen sponsorointihommat viimeisen päälle hanskassa. On aina hienoa kuulla miten strategista sponsorointi on maailman absoluuttisella huipulla.

Hyvän puheenvuoron tunnistaa siitä, että se jättää vahvan muistijäljen ja huomaat palaavasi pohtimaan oppimiasi asioita vielä seuraavallakin viikolla. Näin tapahtui myös tämän ManU -casen kohdalla. Tästä ajatusrallistani jalostuu varmasti vielä malleja jaettavaksi suomalaisillekin sponsorointikohteille.

Ja loppuun toki vielä pakollinen promopuhe; jos haluat sparrailla sponsorointi- tai urheilumarkkinointi asioissa tai kuulla tarkemmin SponsorOptimizer- konseptimme mahdollisuuksista, niin ole yhteyksissä ja jeesaan mielelläni. 

tiistai 16. tammikuuta 2018

torstai 14. joulukuuta 2017

Radio Rockin Korporaatio: Puolituntia puhetta urheilumarkkinoinnista ja Urheilutähtien sisäpiirissä -kirjasta

Vedettiin jälleen pirteä puolituntinen Radio Rockin Korporaatiossa. Sivuttuja teemoja olivat mm. urheilumarkkinointi, sponsorointi, urheilijabrändit sekä toki myös legendaarinen henkilöbrändi nimeltään Seppo Räty. 

Linkki podcastiin: http://www.radiorock.fi/#!/post/5a2e40a5afa44b040061d197

Löytyy myös mm. Suplasta.

Sukellus Startup-maailmaan- aika disruptoida palloilulajien valmennus?


Sosiaalisen median kanaviani seuranneet ovat varmastikin jo huomanneet, että olen jo jonkin aikaa autellut pienenä sivuprojektinani suomalaista startup-yritystä nimeltään CoPlays. Palloilulajien valmennusalustaa (jääkiekko, jalkapallo, salibandy, koripallo) kehittävän yrityksen ympärille on kehittymässä huikea tiimi eri alojen osaajista ja tähtäin ei voi olla muualla kuin ripeässä kansainvälisessä kasvussa. Vahva joukko teknologia- ja rahoitusosaajia sai juuri vahvistusta jääkiekkomaailmasta hyvinkin tunnetuista nimistä, Tony Salmelaisen & J-P Vuorisen liittyessä mukaan. Mukana on myös useamman muun lajin valmennuksen huippuosaajia (mm. Martti Kuusela). Toivottavasti saadaan keväällä julki vielä pari muutakin urheilupiireissä hyvinkin tunnettua nimeä. Lue lisää tiimistä esimerkiksi tästä lehdistötiedotteesta.

Mitä CoPlays sitten tekee? Yritys taklaa mobiililla valmennusalustallaan ongelmaa, jonka kanssa olen itsekin tuskaillut vuosia. Uskon, että seuraava tilanne on monelle muullekin palloilulajien valmennuksessa mukana olevalle tuttu:

Kello on noin 20.30. Olen saanut vihdoinkin päivän työ- ja kotihommat siihen malliin, että voin suhteellisen hyvällä omalla tunnolla starttailla Toyotani moottoria ja ottaa suunnaksi Turun sählypyhätön Leaf Areenan. Saan nauttia hyvästä omatunnostani noin kahden minuutin euforisen hetken. Aivoni lähettävät nimittäin pian tutun signaalin. Et ole taaskaan suunnitellut valmentamani salibandyjoukkueen treenejä käytännössä lainkaan. Aikaa tähän prosessiin on nyt noin 25 minuuttia ja samalla pitää siis ajaa treenipaikalle. Keskittyminen ei muutenkaan ole huipussaan, johtuen kello 06.10 alkaneesta sähinästä.

Miten nämä tilanteet on sitten käytännössä hanskattu? Muistikapasiteetissani on se reilut 10 erilaista drilliä, joita on sitten toisteltu vuosikausia. Uudistumista ei ole juurikaan nähty ja pääosin nämä ovat peruja omilta junnuvuosiltani. Eli parinkymmenen vuoden takaa. Uusia drillejä ei ole siis tullut juurikaan opeteltua. Ei siksi, ettenkö olisi kokenut tarvetta uudistaa harjoitusten sisältöä, vaan pitkälti olosuhteiden pakottamana. Esimerkiksi valmentajakoulutus näissä ruuhkavuosissa on täysin epärealistinen haavekuva. 





Miten CoPlays sitten voi auttaa valmentajia?

Ensinnäkin, alustan kautta tulee olemaan tarjolla kymmeniä, pian satoja, erilaisia animoituja harjoitteita. Näitä voi hankkia CoPlaysin kirjastosta. Voin siis jatkossa poimia eri teemojen ympärille rakennettuja drillejä käyttööni. Monet näistä ovat ammattivalmentajien laatimia. Esimerkiksi jalkapallon drilleistä löytyy jo muuan Martti Kuuselan harjoitepankista siirrettyjä treenejä.
Vaihtoehtona on myös se, että seuran valmentajat piirtävät kosketusnäyttöpohjaisella piirtotyökalulla drillejä ja jakavat näitä keskenään. Tämä lienee usein jopa valmiita drillejä suositeltavampaa. Näin seura saa rakennettua juuri omanlaisensa pelillisen identiteetin.

Seuratasolla CoPlays antaa mahdollisuuksia aiempaa kokonaisvaltaisempaan, läpi ikäluokkien kulkevaan, valmennuksen suunnitteluun jota vaikkapa valmennuspäällikön on sitten helpompi seurata ja johtaa. 

Toisekseen, valmennus voi jatkossa suunnitella treenit valmiiksi vaikkapa ruokatunnilla tai bussimatkan aikana. Kun treenit ovat valmiit, ne voi lähettää yhdellä painalluksella pelaajien ja muiden koutsien tutustuttavaksi. Näin näille jää runsaasti aikaa tutustua ja omaksua treenit hyvissä ajoin ennen illan harjoituksia. Uskallan väittää, että tämä tehostaa selvästi kalliin treeniajan käyttöä. Oma kolmekymmenvuotinen kokemus palloilulajeista on osoittanut, että käytännössä aina kun olemme käyneet fläppitaululla läpi kokonaan uusia harjoitteita, on ensimmäisillä kerroilla tuhraantunut paljon aikaa siihen, että jengi yrittää omaksua nämä uudet drillit. Joku vetää aina jonkun liikeradan tai syötön vihkoon, jolloin harjoite joko keskeytyy tai joudutaan aloittamaan alusta. Nyt pelaajat voivat käydä uudet harjoitteet läpi animaationa, jonka tueksi voidaan liittää esimerkiksi videoita, ääntä tai kirjallisia ohjeita. Pätevä koutsi tietenkin avaa pelaajille myös mitä harjoitteella haetaan ja mitä tulee erityisesti ottaa huomioon sitä suoritettaessa.

Kolmanneksi, CoPlaysin alusta edesauttaa vuorovaikutteisuutta joukkueen sisällä. Ainakin meidän kaltaisemme III-divisioonaporukka tulee usein viime tipassa treeneihin ja poistaa välittömästi niiden jälkeen. Siinä ei hirveästi jää aikaa palautteenannolle, jos ei tähän sitten halua tuhlata maksullista harjoitusaikaa. Palautteenanto on kuitenkin oppimisprosessien kovinta ydintä. Applikaation avulla koutsit voivat antaa palautetta yksittäiselle pelaajalla, koko joukkueelle tai toisilleen. Kaikkea ei siis tarvitse käydä läpi harjoitusten yhteydessä tai kasvokkain. Koutsi voi siis antaa rakentavaakin kritiikkiä CoPlaysin kanssa, ilman että esimerkiksi yksittäiselle pelaajalle tulee fiilis siitä, että hänet heitetään nyt ns. bussin alle koko joukkueen edessä. Lisäksi palautteeseenkin voi liittää esimerkiksi videoklippejä tai animaatiota havainnollistamaan tiettyjä pelitilanteita. Pelaajat voivat myös alustan kautta sopia pelikuvioita keskenään. Tämä, jos mikä, heijastaa modernia ja pelaajalähtöistä lähestymistä valmentamiseen.

Tällainen alusta on sitten varmasti todella kallis? Ei mielestäni. Hinta vaihtelee 20-30 euron kuukausilisenssin välillä per joukkue. Riippuu vähän mitä herkkuja lisenssiinsä haluaa. Käytännössä esimerkiksi meidän jengissämme hintaa tulee reilut euro per pelaaja per kuukausi. Menee budjettiimme.

Uusia ominaisuuksia kehitetään koko ajan ja käyttäjien toiveita kuunnellaan tarkalla korvalla. Jos et ole vielä testannut CoPlaysia, niin suosittelen antamaan tälle uudelle valmennustyökalulle mahdollisuuden. Ilmainen koejakso kestää 14 päivää, eikä vaadi edes luottokortin tietoja. Voit siis rauhassa tsekkailla helpottaako ja parantaako applikaatio myös sinun tai seurasi elämää. Itselläni kesti noin 15 minuuttia oivaltaa piirtotyökalun logiikka. Toki tässä olisi helpottanut, jos olisin malttanut keskittyä kunnolla käyttöä opastaviin videoihin… Ja suosittelen piirtämiseen tabletin käyttämistä. Onnistuu älypuhelimellakin, mutta pienellä näytöllä on haastavampaa hommaa. Ainakin näillä nakkisormilla.

Applikaatio löytyy tietty esim. Google Playsta tai App Storesta.


Startupin ilmakuopat

Vaikka CoPlaysin ympärillä onkin hyvää pöhinää, on toki ilmakuoppia mahtunut tämänkin startupin lentomatkalle. Vaikka tässä todella ollaankin vasta alkukiihdytyksessä, niin monia haasteita on jo tullut vastaan. Itse en ole yrityksen jokapäiväisessä tekemisessä kuitenkaan mukana, joten suurin osa näistä haasteista on varmasti ollut sellaisia, etten ole niistä edes kuullutkaan. Softa ei todellakaan ole yksinkertainen, mutta onneksi tiimissä on mukana myös kovemman luokan koodareita. Ei voi kuin hattua nostaa.

Omasta näkökulmastani, CoPlaysin suurimpia haasteita on kuitenkin se, että yrityksen täytyy käytännössä itse luoda markkinansa. Vastaavia tuotteita ei ole aiemmin juurikaan ollut tarjolla. Ja nekin jotka ovat toimineet edes jotenkin samalla kentällä, ovat lähinnä tehneet hallaa. Useampi seura on kritisoinut näitä huonosta käytettävyydestä ja puuttuvista ominaisuuksista. Ei CoPlayskaan varmasti vielä täydellinen ole, mutta uskallan väittää, että se on genressään todella hyvä.

CoPlays myös pelaa kentällä, joka on ollut hidas omaksumaan modernin teknologian tarjoamia mahdollisuuksia. Tietenkin FC Barcelonan kaltaiset jättiläiset hanskaavat tämänkin homman, mutta vaistoan, että tuolla jossain on valtavat markkinat, joita ei kukaan ole vielä tosissaan kyennyt kutittelemaan.

Tietenkin erilaista valmennusteknologiaa on ollut tarjolla jo pitkän aikaa, mutta näissä ratkaisuissa on ollut suurien asiakasvolyymien näkökulmasta pari perustavanlaatuista haastetta. Ne ovat olleet joko liian kalliita, tai niiden käytettävyys tyypillisen junnu-/alasarjakoutsin näkökulmasta on siis ollut heikkoa. Ei keskimääräistä valmentajaa kiinnosta niinkään itse teknologia, kuin se lisäarvo jonka nämä ratkaisut tarjoavat arkeen. Ja tätä lisäarvoa CoPlays pyrkii siis tarjoamaan. Helppoa täysin uudenlaisen tuotteen myynti ei tietenkään ole. Jo nyt on monta kertaa törmätty siihen, että valmentaja ei ole valmis käyttämään sitä 10-15 minuuttia applikaation opetteluun. Ei, vaikka se auttaisi säästämään vähintäänkin tunteja aikaa per vuosi, rakentaisi treenikirjastoa sekä edesauttaisi monellakin tapaa aiempaa laadukkaampaa valmentamista. Usein CoPlaysin pojat ovatkin juosseet seuroissa opastamassa applikaation käyttöön. Tämä on varmasti tehokkain tapa, joskin sitoo resursseja.

Toki yrityksen vastuulla on rakentaa markkinointinsa ja viestintänsä niin päteväksi, että se riittää vakuuttamaan valmentajat muutoksen hyödystä. Tyypillisen startupin tapaan tähän ei budjettia juurikaan ole, joten luovuudelle ja pelisilmälle on todellakin käyttöä.