Kirjan tarina: Urheiluseurojen sisäpiirissä- tarinat tunteen takana

Maaliskuussa 2016 puhelimeni soi. Soittaja oli ystäväni ja pitkäaikainen yhteistyökumppanini, Turun ammattikorkeakoulun urheilujohtamisen opinnoista vastaava, Jaakko Haltia. Jaakon korviin oli kantautunut huhu siitä, että vanha tuttavamme Tero Auvinen suunnittelee kirjaa suomalaisesta urheilujohtamisesta. Teron nimeen törmäsin ensimmäisen kerran hänen toimiessaan FC Hongan toimitusjohtajana. Sittemmin virittelimme pientä yhteistyötä Teron toimiessa Lentopalloliiton toimitusjohtajana.

Joka tapauksessa, olimme viritelleet melko suurella kirjoittajajoukolla jo pidemmän aikaa omaa oppikirjaprojektiamme urheilujohtamisesta. Matkalla oli eteen tullut muutama odottamaton muuttuja, ja näiden johdosta homma oli jäänyt hieman piippuun. Haudattu tuota projektia ei kuitenkaan missään nimessä edelleenkään ole. Olen itse asiassa tehnyt jokusen haastattelunkin kyseistä kirjaa varten, mutta noiden työstäminen jää nyt odottamaan hamaan tulevaisuuteen

Jaakko ja Tero sopivat pian palaverista kirjaprojektin teemoilta. Pelasimme puolin ja toisin avoimin kortein, ja vaikka Teron kirjan fokus erosikin jonkin verran meidän suunnitelmistamme, löysimme pian yhteisen sävelen ja hyppäsimme mukaan uuteen kirjaprojektiin. Itse asiassa Teron proggis oli jo niin pitkällä, että hän oli tehnyt kustannussopimuksen Talentumin kanssa. Näin ollen aikataulukin oli lyöty heti lukkoon. Käytännössä sovimme työnjaosta, jossa Tero haastattelisi lähes kaikki Suomen mielenkiintoisimmat urheiluseurat läpi. Mukaan otettaisiin tarinoita niin huikeista onnistumisista kuin karvaista epäonnistumisistakin. Ja keskittyisimme nyt nimenomaan seurojen taloudellisiin onnistumisiin, ei niinkään urheilullisiin. Joskin on itsestään selvää, että nämä kulkevat jossain määrin käsi kädessä. Seuratarinat tultaisiin kertomaan juuri sellaisena kuin seurajohtajat ne esittäisivät. Lajikirjosta muodostui todella laaja.Mukana on seuroja mm. jääkiekosta, jalkapallosta, pesäpallosta, lentopallosta, koripallosta, salibandysta ja jopa golfista.

Minun ja Jaakon rooliksi tulisi täydentää kirja analyyttisemmalla ja teoreettisemmalla näkökulmalla. Allekirjoittaneen vastuulle sovittiin erityisesti seurabrändeihin ja markkinointiin liittyvät osiot. 

Mitä helvettiä sä  kehität  urheilua,  jos  sä  et  siinä  rinnalla  kehitä brändiä, markkinointia, yleisö-  ja  ottelutapahtumia?  Jos se laahaa perässä, niin  mennään  perse  edellä  puuhun. (Pasi Peltola, Classic, Salibandy)

Aihepiiri oli hyvinkin tuttu jo entuudestaan, joten ei muuta kuin homma tulille. Helppo homma?

No, ei todellakaan. Tämän mittakaavan projekteissa sitä aina huomaa, ennemmin tai myöhemmin, uivansa melkoisen syvissä vesissä. Niin nytkin. Kun arkielämän yhtälöön kuuluu päivätyöt, perhe, ns. ylimääräiset luento- ja konsulttikeikat, lukuisia ideointivaiheessa olevia bisnesaihioita sekä yhden salibandyseuran pyörittäminen, niin pian sitä huomaakin pohtivansa, että mistä ihmeestä ne tunnit kirjahommalle nyt sitten kaivetaankaan? Nyt lukijakin voi jo arvata mitä tein kesälomallani ja syksyisinä yön tunteina. Valitettavasti Jaakko joutui vastaavista syistä luopumaan sittemmin projektista ja loppupeleissä kirjoitimme kirjan Teron kanssa kahdestaan. Alkuperäisessä kirjoittajatiimissä oli ollut vielä muutama muukin nimi.

Hommaa oli siis todella paljon, sillä jokainen haastattelunauha kesti vähintäänkin noin tunnin. Ja yhden nauhan läpikäymiseen tuli aina varata useampi tunti, koska tein samalla muistiinpanoja ja kelailin nauhoja suuntaan ja toiseen. Oppimiskokemus oli kuitenkin huikea ja mittaamattoman arvokas. Olen lähes koko elämäni ihmetellyt urheilujohtamisen maailmaa. Välillä lähempää ja välillä kauempaa. Olen luennoinut aiheesta, tutkinut, konsultoinut, sparrannut, viisastellut eri medioissa, myynyt ja tuonut maahan urheiluvälineitä, sekaantunut hieman agenttibisnekseen, kuunnellut varmasti satoja alan asiantuntijoiden puheenvuoroja ja tehnyt myös paljon todellista ”kädet savessa” seurajohtamista alasarjatasoilla. Uunituore hyppäykseni on liitto -ja järjestöpuoli, sillä minut valittiin juuri LiikU ry:n hallitukseen. Silti jokaisesta kuunnellusta haastattelusta tarttui kuitenkin jotain uutta matkaan. 

Jos harrastetaan pientä ”name droppingia”, niin haastatteluja kirjaan antoivat mm. seuraavat henkilöt: Juha Junno, Raimo Sarajärvi, Riku Kallioniemi, Sami Kapanen, Jukka Valtanen, Mika Eskola, Mikko Leinonen, Pasi Peltola, Teukka Ulander ja Juha Tanskanen. Sekä lisäksi pitkä lista muita meritoituneita seurajohtajia.

Tero painoi siis duunia niska limassa ja kiersi käytännössä koko Suomen haastatteluiden perässä. Ja bonuksena vielä vähän Espanjassakin, josta mukaan tarttui mm. La Liga -jengi Malagan johdon haastattelu. Yhteensä seuratarinoita saatiin kasaan kolmisenkymmentä. Ja millaisia tarinoita nauhalle tarttuikaan! Huikeita onnistumisia, karmeita epäonnistumisia. Ja todella rehellistä puhetta mukana olleilta seurajohtajilta. Ihan kaikkea tuskin voidaan julkaista, mutta 99 % haastatteluiden mielenkiintoisimmasta annista tulee päätymään kirjaan. Huomionarvoista on, että tasan yhden seuran johto kieltäytyi haastattelusta. Tästäkin seurasta haastattelu saatiin kuitenkin pitkäaikaiselta hallituksen jäseneltä. Hieman seurasta riippuen haastattelut tehtiin joko operatiiviselle johdolle tai hallituksen puheenjohtajalle.

Millaisia aiheita kirja sitten tulee avaamaan lukijalle? No, muutamia esimerkkejä mainitakseni kirja sisältää vastauksia mm. seuraaviin kysymyksiin:

• Miksi Oulun Kärpät tekee huikeaa taloudellista tulosta vuodesta toiseen?
• Mitä todella tapahtui FC Hongalle? 
• Miksi Loimaan Bisons, Mypa, KuPS Volley ja Espoon Blues syöksyivät taloudellisiin vaikeuksiin?
• Miten Lappeenrannan SaiPa nousi konkurssin partaalta menestyväksi Liigaseuraksi?
• Miten Jarkko Nieminen päätyi Salibandyliigaan?
• Mikä seura myi vain 19 pääsylippua eurocup-peliinsä?
• Mikä arvo sosiaalisella medialla on urheiluseuroille?
• Mistä urheiluseuran brändi rakentuu?
• Mitä voidaan pitää suomalaisen urheilubisneksen syöpänä?
• Mitä menestyvän seurajohtajan tulee ottaa huomioon?
• Miksi seura tekee päätöksiä, jotka saattavat kannattajan näkökulmasta olla järjettömiä?

Hyvän asian puolesta: Yhteistyö TPS Salibandyn ja Hope ry:n kanssa.

Kirjabisneshän ei ole ainakaan minun tapauksessani todellakaan mikään kultakaivos. Päässäni on kuitenkin jo pidemmän aikaa kytenyt ajatus siitä, miten voisin osaltani kantaa oman pienen korteni kekoon lasten ja nuorten hyvinvoinnin parantamiseksi. Kuuntelin hiljattain lääkintöneuvos Sakari Alhopuron esitelmän, jossa hän kertoi näkevänsä yrittäjyyskasvatuksen yhtenä kanavana nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä. Ja näin varmasti onkin. Työ tarjoaa merkittävää sisältöä elämään ja tulevaisuudessa työpaikat tulevat syntymään yhä enemmän mikroyrityksiin. Alhopuron mukaan yksi syrjäytynyt maksaa yhteiskunnalle noin 1.5 miljoonaa euroa. Syrjäytymisen hinta on siis todella korkea.

Olen hiljattain keskustellut useammissa yhteyksissä liikunnan ja urheilun tarjoamista mahdollisuuksista yritysten yhteiskuntavastuun toteuttamiselle. Kiitokset näistä keskusteluista nyt esimerkiksi Jaakko Haltialle, Jaska Kuneliukselle, Harri Piriselle, Kimmo J. Lipposelle ja Vesa Karjalaiselle. Näissä samoissa keskusteluissa olemme pohtineet mm. sitä, miten seurakenttä voisi ottaa suurempaa roolia yhteiskunnallisessa keskustelussa ja tätä myöten myös pönkittää omaa yhteiskunnallista asemaansa. Tämä tulisi pitkässä pelissä näkymään myös monellakin tapaa paremmin voivina seuroina. Toivon todella, että esimerkiksi Liikkuva koulu -hankkeet tuovat uusia tuulia tähän kenttään ja, että seurat myös osaavat ja uskaltavat tarttua syntyviin mahdollisuuksiin.

Olen käytännössä koko ikäni harrastanut joukkueurheilua. Koenkin, että urheilu, ja erityisesti salibandy, on antanut minulle todella paljon. Nyt on aika antaa edes hieman takaisin. Olen sopinut TPS Salibandyn toiminnanjohtajan Juha Kiviniemen kanssa, että lahjoitan jokaisesta ennakkoon myydystä kirjasta 5 euroa TPS Salibandyn ja Hope ry:n projektiin, jossa tarjotaan mahdollisuus vaikeammista lähtökohdista tuleville lapsille aloittaa salibandyn harrastaminen. Arvioimme Juhan kanssa, että mikäli saan verkkokauppani myytyä parisataa kirjaa ennakkoon, mahdollistamme tällä kahdeksalle lapselle salibandyharrastuksen vuodeksi TPS Salibandyn salibandykerhoissa. Jos tätä kautta saadaan ehkäistyä yhdenkin lapsen syrjäytyminen, niin olemme oikealla tiellä.

Mistä sitä kirjaa nyt sitten saa?  

TÄÄLTÄ: https://holvi.com/shop/urheilujohtaminen/

Lienee syytä alleviivata, että TPS:n ja Hope ry:n kanssa toteutettava kampanja on voimassa vain oman verkkokauppani kautta tehtyjen ennakkotilausten osalta. Muut kirjaa myyvät kanavat eivät ole minun hallinnassani. Kirjan hinta on 39 euroa (ALV 10%) ja päälle tulee 4,90 euroa posti- ja pakkauskuluja. Jos haluat tilata isomman määrän kerrallaan, niin voit olla yhteyksissä sähköpostitse jo etukäteen, niin katsotaan mahdollisia määräalennuksia.

Huom! Kirjan ilmestymispäivä tulee olemaan maaliskuun puolessavälissä. Tulen postittamaan ennakkotilaukset heti, kun kirja vain saapuu varastoon.

Jos haluatte tietää jotain muuta kirjaprojektista, niin allekirjoittaneen tavoittaa helpoiten osoitteesta:arto.kuuluvainen@gmail.com

Viisi näkökulmaa sponsorointiin

Blogin päivitystiheys on ollut vuoden 2016 loppupuolella todella verkkaista. Suurin syy tähän on kirjaprojektimme, joka on vienyt todella paljon aikaa. Ja noita muitakin projekteja on päivätöiden lisäksi riittänyt enemmän kuin tarpeeksi. Turha kuitenkaan valittaa, kun mielenkiintoisia juttuja on tarjolla enemmän kuin pystyy tekemään. Voisi olla toisinkin päin. Nyt kirjan käsikirjoitus on kuitenkin toimitettu kustantajalle (Talentum), joten blogiakin voisi pyrkiä päivittelemään hieman useammin.

Tällä kertaa bloggaukseni käsittelee erilaisia lähestymistapoja sponsorointiin. Ajatus tähän tekstiin syntyi lentomatkalla Kööpenhaminaan. Matkalukemiseksi olin varannut Toni Nikuselta lainaamani opuksen ”Sponsorship in marketing”. Kirjan on kirjoittanut Oregonin yliopiston markkinoinnin professori Bettina Cornwell, joka on jo vuosia ollut yksi akateemisen sponsorointikeskustelun kärkinimiä. Ja voin kertoa, että todellakin ehdin kirjaan syventyä, sillä jokainen tuon reissun lennoistani oli myöhässä ja toki tähän päälle vielä Arlanda-Turku lentoni peruttiin viime metreillä. Loppupeleissä tuli sitten vedettyä samoilla silmillä 23,5 tuntia ennen kuin mies pääsi kotiin. Huh huh. Itse kirja osoittautui kuitenkin oikein hyväksi paketiksi. Suosittelen!

Kirjassaan Cornwell esittelee Ryanin & Fahyn (2012) kirjallisuuskatsaukseen perustuvat luokittelun, joka tarkastelee sponsoroinnin historiallista kehitystä ideologisella tasolla. Mielestäni tällaiselle jaottelulle on paikkansa alan keskustelussa, sillä esimerkiksi Suomessa ihmiset voivat mieltää sponsoroinnin hyvinkin eri tavoin. Esimerkkinä voidaan käyttää iänikuista pyörittelyä siitä kuvaako modernia lähestymistapaa ilmiöön paremmin termi ”yhteistyö” kuin ”sponsorointi”. Todettakoon vain, että ymmärrän varsin hyvin jälkimmäisen termin mukanaan kantamaa temaattista taakkaa (vrt. hyväntekeväisyys). Kansainvälisessä kirjallisuudessa en ole kuitenkaan ”sponsorship”-termin ympäriltä vastaavaa arvolatausta tunnistanut. Tässä hengessä on paikallaan tutkailla mistä eri näkökulmista sponsorointia voi lähestyä. Kronologisesti tutkijat ovat keskittyneet pääosin 1980-luvulta 2010-luvulle.

Ryanin ja Fahyn jaottelu menee (vapaasti suomentaen) seuraavasti:

Hyväntekeväisyysnäkökulma

Ennen 1980-lukua sponsorointi miellettiin lähinnä lahjoituksena (”Sponsorship as a gift”) ja sen nähtiin tuovan yrityksille lähinnä PR-/Goodwill -arvoa. Sponsoroinnissa ei juurikaan ollut tunnistettavissa strategisia ulottuvuuksia valintakriteereineen, vaan sponsorointikohteet valikoituivat lähinnä ylimmän johdon mieltymysten mukaan. 

Markkinakeskeinen näkökulma

1980- ja 1990-luvuilla sponsorointi alettiin hiljalleen mieltää jo investoinniksi. Brändin tunnettuus oli vahvasti sponsoroinnin keskiössä ja yritykset odottivat saavansa sponsorointi-investoinneilleen myös vastiketta. Käytettyjä mittareita olivat usein sponsoroinnin kautta saavutettuun medianäkyvyyteen liittyvät tekijät.

Markkinakeskeinen lähestymistapa on edelleen vahvasti läsnä esimerkiksi suomalaisessa sponsoroinnissa. Huolimatta siitä, että saavutetun medianäkyvyyden roolia kuluttajien ostopäätösten taustalla on myös suhteellisen usein kyseenalaistetty. Toisaalta kohteiden näkökulmasta näkyvyyttä on helpoin myydä, ja sitä suomalaisetkin yritykset ovat tottuneet ostamaan. Kirjaa varten tekemissämme haastatteluissa kävi ilmi esimerkiksi se, että jokunen vuosi sitten erään keskisuuren Veikkausliigaseuran peliasun mainosten arvo oli 200 000- 250 000 euroa. Puhutaan siis suurista rahoista. Eikä kansainvälisestikään peliasumainosten arvo ole ainakaan laskussa. Olkoonkin, että urheiluvälinevalmistajille nämä peliasudiilit tuottavat rahaa suoraan. Toisin kuin esimerkiksi rahapeliyhtiöiden tai lentoyhtiöiden kohdalla voi olla. Kansainvälisten suurseurojen paitasponssien arvoja voit ihmetellä vaikkapa tästä linkistä: http://www.totalsportek.com/football/expensive-kit-contracts/

Näkyvyysperusteinen sponsorointi jakaa mielipiteitä

Kuluttajakeskeinen näkökulma

1990-luvulla sponsorointiin hivuttautui myös merkityksellisyyden korostaminen. Nyt keskustelu alkoi siirtyä jo myös kuluttajakäyttäytymiseen. Mielenkiinto kohdistui siihen, miten kuluttajat kokevat sponsoroinnin. Tämä näkökulma heijastelee siis jo muutosta medianäkyvyyslähtöisestä ajattelutavasta kohti kuluttajien syvempää ymmärrystä. Pohdinnat alkoivat käsitellä jo mm. kohteen ja sponsorin sopivuutta ("fit"/"kongruenssi") sekä imagon siirtoa kohteelta sponsorille.

Kuluttajakeskeinen lähestymistapa sponsorointiin on edelleen hyvinkin pinnalla. Suomessa tähän näkökulmaan on itse asiassa heräilty todenteolla vasta aivan viime vuosina. Tähän kenttään olemme (=M3 Research) tuomassa itsekin uusia tutkimustyökaluja.

Strateginen näkökulma

1990-luvun loppupuolella sponsorointia alettiin tarkastella myös kilpailuedun lähteenä. Brändit heräsivät siihen, että pidemmällä tähtäimellä menestyksekäs sponsorointi vaati jotain uutta. Katseet alkoivat kääntyä brändien ja kohteiden aidon yhteistyön, co-creationin, suuntaan lisäarvon lähteenä. Tähän saakka tällainen näkökulma oli ollut hieman paitsiossa. Strateginen yhteistyö vaatii tietenkin jo pidempiaikaista suhdetta. Malliesimerkki Suomesta lienee HIFK:n ja Koffin klassinen yhteistyö, joka on jatkunut jo vuosikymmeniä. Tuossa tapauksessa nimenomaisesti yhteistyön pitkäjänteisyys on varmasti rakentanut molempien brändien arvoa.

Suhde- ja verkostonäkökulma

2000-luvulla sponsorointia alettiin tarkastella myös verkostojen ja osapuolten välisen kanssakäymisen/interaktion kautta. Tämä lähestymistapa sisältää itseasiassa kaksi eri tasoa. Ensimmäinen taso keskittyy sponsorin ja kohteen väliseen keskinäiseen suhteeseen (dyadiin). Jälkimmäinen puolestaan katsoo suurempia verkostoja. Näissä sponsorin ja kohteen välinen suhde on vain yksi lukuisista suhteista, jotka yhdessä punovat valtavan verkoston. Tämän ajatuksen ympärille rakentuvat monet B2B-sponsoroinnin konseptit. Tällöin urheilu nähdään verkostoitumisalustana, joka auttaa potentiaalisia bisneskumppaneita löytämään toisensa luontevalla tavalla. Aihetta on akateemisesti tutkittu mm. F1-maailmasta (kts. Cobbs 2011). Käytännössä sponsori lunastaa investoinnillaan pääsylipun verkostoon, jossa vaikuttavat muut yritykset se kokee liiketoiminnallisesta näkökulmasta mielenkiintoisiksi.

Lopuksi on syytä alleviivata, että luonnollisesti edellä esitellyt näkökulmat esiintyvät jatkuvasti päällekkäin. Vahvojen teoreettisen raja-aitojen rakentaminen olisi siis yksinkertaisesti järjetöntä. Esimerkiksi hiljattain tässäkin blogissa esittelemäni esimerkkicase FC Kööpenhaminan ja rahapeliyhtiö Unibetin välisestä yhteistyöstä sisälsi piirteitä useammasta luokasta. Luokittelu auttaa kuitenkin jäsentämään sponsorointia ilmiönä.

Mihin suuntaan sitten ollaan menossa? Artikkelissaan Ryan ja Fahy toteavat, että markkinakeskeinen näkökulma oli tuolloin (2012) hiipumassa. Hyväntekeväisyysnäkökulma puolestaan teki uutta tulemista. Tämä varmasti pitääkin paikkansa, sillä näkökulma kulkee käsikädessä yritysten yhteiskuntavastuun korostumisen kanssa.

Tässä yhteydessä on kuitenkin painotettava, että esimerkiksi allekirjoittanut haluaisi jälleen kerran painottaa sitä, että yhteiskuntavastuu ja kaupallisuus eivät missään nimessä ole toisiaan poissulkevia jatkumon ääripäitä. Ennemminkin näkisin niin, että mikäli vain mahdollista, kannattaa yhteiskuntavastuu rakentaa sisään lähes kaikkeen sponsorointiin. Yksi hienoimmista esimerkeistä tällaisesta löytyy Oulusta. Kärppien pääomistajana toimiva Kärppä-Säätiö on perustettu tukemaan Pohjoissuomalaista juniorityötä. Näin ollen yhteiskuntavastuu on erittäin syvällä Kärppien DNA:ssa. Kärpät on myös siitä harvinainen seura, että se tekee lähes poikkeuksetta hienoa taloudellista tulosta. Merkittävä osa seuran osinkotuotoista jyvitetään edelleen pohjoissuomalaisille junioriseuroille esimerkiksi varustehankintoihin tai vähävaraisten perheiden tukemiseen. Tämä taas vahvistaa kuin mekaanisesti Kärppien brändin ytimessä vaikuttavaa arvoa, pohjoissuomalaisuutta. Nerokasta.

Ei ole sattumaa, että ”Social Impact” termi on noussut markkinoinnin ytimeen jo vuosia sitten. Yritys voi siis todellakin tavoitella taloudellista voittoa ja vaikuttaa samaan aikaan ympäröivään yhteiskuntaan positiivisesti, luoden näin merkityksiä olemassaololleen. Ja urheilu tarjoaa hienon alustan yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle. Jo pelkästään yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle reilusti päälle miljoona euroa. Kuinka monta tällaista nuorta urheilu voi pitää kiinni yhteiskunnassa ja millainen rooli yrityksillä voi tällaisissa yhteistyöaihioissa olla? Odotan mielenkiinnolla millaisia mahdollisuuksia seuroille aukeaakaan, kun sosiaalinen vaikuttavuus vaikuttavuusinvestointeineen todella lyö läpi yhteiskunnassamme.

Vaikkei nyt ihan suoraan tähän kenttään uppoakaan (koska yritystä ei ollut tässä casessa suoraan mukana), niin yksi viime kuukausien suosituimmista twiiteistäni koski Tampereen Ilveksen hyvää tekoa yksinäistä kannattajaansa kohtaan. Ihmiset todella tykkäävät jakaa hyviä asioita sosiaalisessa mediassa. Mikä voi olla seuran ja yrityksen yhteistyölle tehokkaampaa markkinoinnillista sisältöä kuin ympäröivän yhteisön sponsorointi seuran mahdollistaman alustan kautta?

Artikkelissaan Ryan ja Fahy myös toteavat, että verkostonäkökulma sponsorointiin on vielä kehittymätön. Tutkijat perustelevat tätä sillä, että sponsoroinnin ympärille syntyneet erilaiset välikädet (kuten managerit ja toimistot) ovat mutkistaneet entisestään toimintaympäristöä. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että Cornwell viittaa tässä yhteydessä ex-kollegani, Turun kauppakorkeakoulun markkinoinnin professori Aino Halisen ja legendaarisen Kristian Möllerin klassikoksi nousseeseen artikkeliin yritysverkostoista ja suhdemarkkinoinnista.  Kyseinen artikkeli toimiikin edelleen hyvänä lähtökohtana yritysverkostojen analyysille.

Kirjaprojektin aikana syntyi monia bloggausaihioita. Seuraava teksti näkeekin todennäköisesti päivänvalon jo piakkoin. Siihen asti pieni "Save the Date" -ilmoitus: 20.4.2017 (torstai) järjestämme kevään timanttisimman sporttibisnes-seminaarin. Tällä kertaa mennään Savoon. Luvassa jälleen loistavia esiintyjiä ja mahtava alusta verkostoitumiseen. Tarkempaa tietoa tapahtumasta tulee viimeistään tammikuussa.

Lähteet: 

Joe B. Cobbs, "The dynamics of relationship marketing in international sponsorship networks", Journal of Business & Industrial Marketing, (2011) Vol. 26 Iss: 8, pp.590 - 601

Cornwall, B. 2014 Sponsorship in Marketing: Effective Communication through Sports, Arts and Events.

Ryan, A & Fahy, J 2012, 'Evolving priorities in sponsorship: from media management to network management' Journal of Marketing Management, vol 28, no. 9-10, pp. 1132-1158.