Vuosisadan #somerekrytarina (ainakin luulen niin...)

Jokainen tietää, että sosiaalinen media on vahva työkalu myös rekrytoinnin näkökulmasta. Tämä tuli todistettua omakohtaisesti jokunen viikko takaperin. Ilman sosiaalista mediaa ei nimittäin seuraavaa tapahtumasarjaa olisi koskaan tapahtunut ja maailma olisi ainakin työnantajani markkinointitutkimusyritys M3 Researchin näkökulmasta hieman erilainen paikka.

Tapahtui nimittäin niin, että allekirjoittanut sai bussimatkallaan Helsingistä Turkuun puhelinsoiton maajohtajaltamme. Puhelun sisältö oli hieman ikävä, sillä loistava projektipäällikkömme oli irtisanoutunut ja päättänyt vaihtaa kokonaan alaa. 

Mitä sitten? Ei muuta kuin rekry päälle ja uutta verta sisään? 

Tässä tapauksessa prosessi ei ollut ihan niin yksinkertainen. Suomenkielisen projektipäällikkömme sijoituspaikka on nimittäin Tanskan Odensessa, jonne M3 Researchin projektinhallinta on keskitetty. Odense puolestaan on suunnilleen Turun kokoinen kaupunki Etelä-Tanskassa, jonne nyt ei ihan ylen määrin suomalaisia eksy asumaan. Vertailun vuoksi jokainen voi miettiä kuinka helppoa olisi löytää Turkuun (nopealla aikataululla) markkinointitutkimusalalle soveltuva henkilö, joka puhuu äidinkielenään tanskaa ja vähintäänkin ymmärtää suomea. Lisäksi hänen tulee tietenkin puhua yrityksen virallisena kielenä toimivaa englantia hyvin sekä mielellään kommunikoida sujuvasti myös ruotsiksi.

Eli mitä käytännössä tarvitsimme? Suomea äidinkielenään puhuvan henkilön, jolla on englannin lisäksi ainakin jossain määrin hallussaan myös tanska ja ruotsi. Lisäksi optimikandidaatilla tulisi olla liiketaloustieteellinen tai tilastotieteellinen koulutus, vähintäänkin kohtuulliset tietotekniset taidot sekä kyky omaksua nopeasti uusia asioita. Nämä nyt tärkeimpinä kriteereinä.

Hetken asiaa pohdittuani aloitin osaltani potentiaalisten kandidaattien kartoituksen. Prosessi eteni kutakuinkin seuraavasti:

1. LinkedIn auki ja hakuja erilaisilla kriteereillä. Pian kävi selväksi, ettei tätä kautta taida tällä kertaa ainakaan pikaisesti apua löytyä. 
2. Samaan aikaan linkki rekryilmoitukseemme Twitteriin. Lupaavampaa, sillä sain pian kontaktin Köpiksessä asuvaan suomalaiseen, joka puolestaan suositteli tiettyjä foorumeita, joita maassa asuvat härmäläiset tapaavat seurata. Otin yhteyksiä näiden foorumien ylläpitäjiin. Toinen oli maksullinen, joten ajattelin ensin koettaa onneani muita reittejä. 
3. Seuraavaksi kaivoin esiin vanhoja muistiinpanojani edellisessä avoimessa rekryssämme hakeneista kandidaateista. Eräs kohtuullisen lupaava, Tanska-kontaktin omannut, nimi oli jäänyt tuosta rundista mieleeni. Pikainen tsekkaus kuitenkin paljasti (vähemmän yllättäen), että hän oli jo reilussa vuodessa työllistynyt muualle.

Näiden toimenpiteiden jälkeen päätin jättää asian hautumaan ja ryhdyin suorittamaan suhteellisen säännöllisesti tekemääni kilpailijaseurantaa. Tässä vaiheessa kuitenkin kohtalo puuttui todella isolla hanskalla peliin. Näpyttelin Googleen erilaisia markkinointitutkimukseen liittyviä hakusanayhdistelmiä, kunnes yhtäkkiä ruudulleni ilmestyi linkki, joka herätti välittömästi mielenkiintoni. Linkki nimittäin vei blogiin, jossa Odensessa asuva suomalaisnainen harmitteli bonganneensa unelmiensa työpaikan. Työpaikan, jossa etsittiin suomenkielistä markkinointitutkimuksen osaajaa. Työpaikan jonka kriteerinä kuitenkin oli mainittu korkeakoulututkinto, jota hän ei ollut vielä saanut suoritettua loppuun. Selailin blogia hieman tarkemmin ja vakuutuin siitä, että koulutustausta natsasi muuten oikein hyvin kriteereihimme. 

WordPress made my day.

Mitä tästä seurasi?

1. Tohtori Kuuluvainen reagoi välittömästi postaamalla blogin kommenttikenttään yksiselitteisen kannustuksen hakea työpaikkaa välittömästi.
2. Potentiaalinen kandidaatti kuittasi lähes välittömästi näin tekevänsä.
3. Bussini saapui Turkuun (tähän asti kaikki oli siis tapahtunut kahden tunnin bussimatkan aikana).
4. Parin päivän päästä Odensesta ilmoitettiin, että erittäin hyvä hakemus projektipäällikön pestiin on saapunut.
5. Meni pari viikkoa ja Tanskasta tuli viesti siitä, että meille on palkattu Odenseen uusi, suomalainen, projektipäällikkö.
6. Case closed. Everybody’s happy.

Näin. Jos joskus kyllästyn tutkimus- & myyntihommiin, niin taidanpa koettaa uraa headhunterina. Vakavammin puhuen, tiedostan varsin hyvin, että tässä rekrytoinnissamme kävi kyllä aivan käsittämätön tuuri. Oikea hillopulla. 

Joka tapauksessa, taas kerran sosiaalinen media näytti voimansa. Some tuo todellakin oman lisänsä ainakin potentiaalisten kandidaattien spottaamiseen. Jokainen voi miettiä miten tällainen prosessi olisi edennyt vaikkapa vain 10 vuotta takaperin. Työnhakija ei olisi todennäköisesti koskaan hakenut avointa paikkaa ja luulenpa, että etsisimme edelleenkin sopivaa suomalaista Tanskan pääkonttorillemme.

Isommassa kuvassa allekirjoittanut mahdollisesti jopa hieman ylikorostaakin sosiaalisen median merkitystä. Koska digitaalisuus on päivätyöni ytimessä, niin pidän jopa hieman epäilyttävänä, jollei alaamme edes jollain tavalla liippaavalta henkilöltä löydy minkäänlaista digijalanjälkeä tai some-profiilia. Löytyyhän lähes kaikilta asiantuntijatehtävissä toimivilta sukulaisiltani ja kavereiltanikin tänä päivänä vähintään LinkedIn- profiilit.