Mitä urheilubisneksessä tapahtuu vuonna 2017? Kohti virtuaalitodellisuutta ja biometristä tunnistamista

Aloitetaan vuosi 2017 kliseemäisellä katsauksella urheilubisneksen lähitulevaisuuteen. Vaikken olekaan varsinainen teknologia-asiantuntija, niin teknologisten innovaatioiden siirtäminen urheilun kontekstiin on erittäin kiehtova aihepiiri, joka tulee määrittämään niin urheilumarkkinoinnin kuin valmennuksenkin tulevaisuutta.

Tässä bloggauksessa keskitymme virtuaalitodellisuuden (VR) urheilulle tarjoamiin mahdollisuuksiin. Kolikkoa katsotaan niin urheilijoiden kuin kannattajienkin perspektiivistä. Bloggauksen lopuksi luodaan pieni katsaus myös biometrisen tunnistamisen urheilulle tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Käännetäänpä siis jälleen kerran katseet kohti Pohjois-Amerikan markkinoita. No niin… Siellä joku yskii, että luvassa on jälleen kovin kaukaiselta tuntuvaa suuren maailman meininkiä. Isojen poikien leikit erikseen, sillä eihän meillä tällaiseen ole resursseja. Eikä varmaan osaamistakaan. Väärin! En allekirjoita.

Koska suomalainen urheilu tulee kuitenkin vain hieman perässä ns. suurta maailmaa, niin mitä todennäköisimmin lähivuosina myös suomalaiset seurat ja penkkiurheilijat nauttivat tässä bloggauksessa esitellyistä teknologioista. Toki pian esiteltävät ratkaisut voivat vielä tällä hetkellä olla kotimaisen urheilun toimijoille pääosin liian kalliita toteutettavaksi. Teknologialla on kuitenkin tapana skaalautua hyvin nopeasti, ja hinnat painuvat pian siedettävälle tasolle. Esimerkiksi VR:lle haaste on toistaiseksi ollut se, että monet applikaatiot vaativat laadukkaasti toimiakseen kalliit headsetit ja tehokkaat tietokoneet. Valmistajat hakevat kuitenkin koko ajan edullisempia ratkaisuja, sillä jokainen ymmärtää, että tämä on avaintekijä koko VR-ilmiön todellisen läpilyönnin näkökulmasta. Kun homma piakkoin alkaa toimia laadukkaasti halvemmilla kuulokkeilla ja älypuhelimilla, virtuaalitodellisuuden läpimurto alkaa olla jo hyvin lähellä.

Ehkä jo joulukuussa 2017 tilanne on siis vallan toisenlainen. Suomalaisittain mielenkiintoista on muuten myös se, että muuan Nokia hamuaa mukaan VR-kisaan.

Urheilun VR-pioneerit

Urheilu ei globaalistikaan ole ollut mikään pioneeri uusien teknologien omaksumisen suhteen, mutta VR:n suhteen etenkin Pohjois-Amerikassa on oltu hyvin hereillä. Voidaankin väittää, että vuonna 2016 virtuaalitodellisuus alkoi jo tehdä jonkinasteista läpimurtoa urheilun parissa, sillä erilaisia ottelu- ja kilpailusimulaatioita hyödynnetään jo laajalti harjoittelun tukena. Esimerkiksi useat NFL-seuroista ovat aloittaneet yhteistyön virtuaalitodellisuuteen erikoistuneiden yritysten kanssa. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa Arizona Cardinals, joka yhteistyössä Stanfordin yliopistosta lähtöisin olevan STRIVR Labsin (http://www.strivrlabs.com/) kanssa, on luonut maailman, jossa pelinrakentajat Oculus Rift -virtuaalilaseja käyttäen harjoittelevat erilaisia pelitilanteita. Tällainen treeni auttaa mm. ennaltaehkäisemään harjoitustilanteissa tapahtuvia loukkaantumisia. NHL-seuroista ainakin Washington Capitals hyödyntää samaa teknologiaa. Tarkemmin aiheesta voit lukea esimerkiksi täältä: http://www.espn.com/blog/arizona-cardinals/post/_/id/18836/cardinals-use-of-virtual-reality-technology-yields-record-season

MLB:ssä (Baseball) jo yli puolet seuroista käyttää EON Sportsin VR-teknologiaa, joka auttaa lyöjiä valmistautumaan erilaisten syöttäjien kohtaamiseen. Myös Japanissa, jossa baseball on erittäin suuri laji, sama teknologia on jo käytössä, kuten vaikkapa tämä video osoittaa: https://youtu.be/Hq1Hlcb8F3E?t=9m54s

Mitä virtuaalitodellisuus sitten voi tuoda urheilufaneille? Usein fanit haluavat päästä mahdollisimman lähelle kannattamaansa joukkuetta. He haluavat nähdä ja kokea sen mitä pelaajat ja valmentajat kokevat niin ottelun alla, sen aikana kuin sen jälkeenkin. Tähän VR tarjoaa ratkaisuja. Jo nyt virtuaalitodellisuus on mahdollistanut otteluiden seuraamisen ikään kuin sivurajalta tai vaihtopenkiltä. Voidaankin nähdä, että virtuaalitodellisuuden ratkaisut ikään kuin muuntavat katsojat tapahtuman osallistujiksi.

Täytyy kuitenkin muistaa, että vaikka VR-teknologiat kehittyvät hurjaa vauhtia, ollaan vielä kaukana valmiista. Ensinnäkin, 360°-lähetysten laatu on toistaiseksi ollut parempi sisällä kuin ulkona tehdyissä lähetyksissä. Tässä vaiheessa on syytä mainita, että käynnissä on myös debatti siitä edustavatko 360°-videot edes oikeaa virtuaalitodellisuutta, koska katsoja ei näissä videoissa varsinaisesti pääse liikkumaan stadionilla, hallissa tai kilpailupaikalla. Toistaiseksi ”oikeaa” VR:a edustavat teknologiat tuntuvat vielä perustuvan tietokoneella luotuihin graafisiin ratkaisuihin (kts. esim. Ajaxin ja PSV:n kanssa yhteistyötä tekevä Beyondsports; http://beyondsports.nl/). 

Asiantuntijoiden valistunut arvio tuntuu olevan, että menee vielä reilut viisi vuotta, kunnes kamerateknologia saavuttaa tason, jota ”oikeat” VR-ratkaisut vaativat toimiakseen laadukkaasti. Kun tämä tapahtuu, voimme siis kävellä kentällä ja seurata otteluita ihan mistä päin stadionia tahansa.

Urheilun kontekstissa virtuaalitodellisuutta on kritisoitu erityisesti siitä, että se vie pois urheilun sosiaalista ulottuvuutta. Matsikokemukseen, kun kuuluu usein olennaisesti sen katsominen yhdessä ystävien tai sukulaisten kanssa. Toki sosiaalisen median sekä VoIP-teknologioiden integrointi tulee tarjoamaan tähän dilemmaan omia ratkaisujaan.

VR tuo mukanaan haasteita myös oikeuksien omistajille. Ilmiö, ja koko markkina, on niin uusi, ettei VR-oikeuksien arvottaminen ole ihan yksioikoista. Myös juridisesta näkökulmasta tästä voi vielä nousta haasteita. Oma aihepiirinsä on esimerkiksi se miten paljon yleisön puhetta voi nauhoittaa ja lähettää ilman katsojien lupaa. Yksityisyyden suojan rajoja tullaan varmasti koettelemaan.

Jos katsotaan lajeja, niin korkealaatuisinta kuvaa voidaan tällä hetkellä tuottaa esimerkiksi vapaaottelusta, koripallosta, jääkiekosta tai nyrkkeilystä. Toisaalta esimerkiksi maksutelevisiojätti Sky on jo tuottanut yhteistyössä Formula One Managementin ja Williamsin F1- tallin kanssa VR-lähetyksiä formuloiden testeistä. Formulafanit ovatkin päässeet jo mukaan mm. Williamsin ohjaamoon sekä varikolle. Nämä lähetykset ovat olleet tarjolla ainakin Facebook 360 Videon ja Oculuksen kautta. Skyllä, kuten monella muullakin mediayhtiöllä, on oma applikaationsa VR-lähetyksiä varten.  Skyn ja Williamsin 360°- videon löydät vaikkapa täältä: https://www.jauntvr.com/title/452d091d2b

VR tulee- Onko urheilu valmis?

Miten mediayhtiöt ovat valmistautuneet virtuaalitodellisuuden läpimurtoon?

Esimerkiksi NBC tarjosi jo Rion Olympialaisista 360°-lähetyksiä. Nämä lähetykset tosin olivat katsottavissa vain tietyillä Samsungin älypuhelimilla ja VR-headseteillä sekä julkaistiin pääosin vasta jälkilähetyksinä. Pihvinä kuitenkin se, että kyseessä lienee ensimmäinen suuremman mittakaavan VR-testaus globaalissa urheilutapahtumassa.

NBC on myös sopinut NextVR -nimisen yrityksen kanssa siitä, että seuraava Kentucky Derby tullaan tuottamaan myös VR-lähetyksenä. Tämä tulee käsittääkseni olemaan ensimmäinen hevosurheilusta toteutettava VR-lähetys. NBC:n lisäksi samainen NextVR on sopinut Fox Sportsin kanssa useiden eri urheilulähetysten VR-toteutuksista. Näiden joukossa ovat mm. Nascarin Daytona 500 -autokisa sekä Saksan Bundesliigan otteluita. Yritys on hiljattain kerännyt 80 miljoonan dollaria uutta pääomaa lähinnä aasialaisilta sijoittajilta. Edellisellä rahoituskierroksella NextVR:n yli 30 miljoonan dollarin pääomapotti rakentui lähinnä yhdysvaltalaisten sijoittajien sijoituksista. Rahasummat antavat osviittaa siitä, että VR:n kaupallisiin mahdollisuuksiin todella uskotaan globaalilla tasolla.

Myös Nokia on siis lähtenyt mukaan VR-teknologia markkinoille. Tähän liittyy hauska anekdootti. Annoin kesäkuussa haastattelun urheilumarkkinoinnista Kauppalehdelle: http://www.kauppalehti.fi/uutiset/urheilumarkkinoinnin-seuraava-mullistus-on-vr---testissa-jo-em-kisoissa/gE4Ac2TT. 

Olin tuolloin bongannut brittilehdestä pienen maininnan siitä, että UEFA teki EM-kisojen yhteyksissä testausta Nokion OZO-kameralla (OZOn avulla pystytään tekemään suoraa kolmiulotteista lähetystä 360°-videolla). Kerroin tästä Kauppalehden toimittajalle (Micke Suopuro), joka tiedusteli asiaa suoraan Nokialta. Nokia kieltäytyi tuolloin kuitenkin kommentoimasta asiaa millään tavoin.

Tuleeko VR sitten syrjäyttämään perinteisemmät tavat kuluttaa urheilua? Ei varsinaisesti. Valtaosa asiantuntijoista tuntuisi näkevän, että VR ennemminkin täydentää tarjontaa. Pian katsoja voi esimerkiksi puoliajalla analyysien katsomisen sijaan vaikkapa käydä ottelun maaleja läpi eri pelaajien perspektiivistä. Toisaalta samainen katsoja voi päättää haluavansa seurata koko matsin nimenomaisesti suosikkiurheilijansa kypärän sisältä. Kyseessä voi siis olla ikään kuin ”Second Screen 2.0”.

Kyseessä on siis ilmiö, joka tavallaan lähestyy jo scifistä tuttua teleportaatiota. Toisaalta, on myös lajeja, kuten golf ja voimistelu, joissa VR:n ei uskota välttämättä lyövän läpi. Ainakaan vielä lähitulevaisuudessa.

Joka tapauksessa, esimerkiksi Miami Dolphinsin markkinointijohtaja Jeremy Walls visioi hiljattain, että parinkymmenen vuoden päästä seura myy erillisiä VR-kausikortteja. Tällainen kehitys avaisi kokonaan uuden markkinan seuroille. Käytännössä Dolphinsillakin voisi siis jatkossa olla tällaisen VR-kausikortin haltijoita vaikkapa Suomen Turussa.

Biometrinen tunnistaminen- keino kannattajakokemuksen kehittämiseksi?

Biometrinen tunnistaminen on ollut jo vuosia käytössä mm. lentokentillä ja puhelimissa. Käytännössä tällä siis tarkoitetaan silmän iiristunnistukseen tai sormenjälkitunnistukseen perustuvia menetelmiä. 

Mitä biometrisella tunnistamisella sitten on tekemistä urheilun kanssa? Jokainen varmasti allekirjoittaa väitteen, että jonottaminen on suurimpia urheilutapahtumaan liittyviä asiakaskokemuksen pilaajia.

Olin syksyllä puhumassa henkilöbrändeistä ja sosiaalisesta mediasta Liigan kaudenavausinfossa. Samassa tilaisuudessa esiteltiin HIFK:n toteuttamaa palvelumuotoiluprojektia. Päällimmäisenä mieleeni tuosta esityksestä jäi nimenomaisesti jonojen ja ruuhkien muodostamat haasteet ottelutapahtumalle. Usein ihmiset ärsyyntyvät ruuhkissa. Tämän lisäksi jonottaminen myös syö suoraan ottelutapahtuman tuottoja. Yrittäkääpä esimerkiksi ostaa Stadin Derbyn puoliajalla olutta. Kun saat vihdoin tuopin käteesi, matsi onkin taas alkanut.

Nykymaailmassa myös mm. terroristiuhkan mukanaan tuomat tiukentuneet turvamääräykset näkyvät pidentyneinä jonotusaikoina. Pohjois-Amerikassa ensimmäiset seurat ovatkin jo ottaneet käyttöön biometrisen tunnistamisen seurojen kausikorttilaisille. Ensimmäisten joukossa olivat MLB:n San Francisco Giants ja NBA:n Miami Heat. Seurat maksavat biometrisen tunnistamisen mahdollistavista teknologioista usein lisenssimaksun. Kannattajille palvelu ei maksa mitään.

Käytännössä homma toimii niin, että seura varaa 1-2 omaa linjaa biometrisesti tunnistautuville kannattajilleen. Näissä linjoissa on asennettuna laitteet, jotka päästävät esimerkiksi sormenjälkitunnisteella kausikorttilaisen suoraan sisään stadionille. Samalla seurat voivat kerätä huikeat määrät dataa kannattajiensa kuluttajakäyttäytymisestä, olkoonkin että yksityisyydensuojaan liittyvät tekijät ovat tältäkin osin vielä hieman vaiheessa.

Markkinointitutkimuksen ammattilaisena en kuitenkaan malta olla herkuttelematta tällaisten teknologioiden tarjoamilla tutkimuksellisilla mahdollisuuksilla. Käytännössä seurat saavat tietoa mm. siitä miten ajoissa kukin kannattaja tulee otteluihin, missä otteluissa jonottamista helpottaville palveluille on suurin kysyntä ja millaiset kannattajat näitä palveluja käyttävät.

Kuulostaa hienolta, mutta näilläkin teknologioilla on vielä matkaa todelliseen läpilyöntiin. Marraskuun lopussa Miami Heatin ja Memphis Grizzliesin välisessä NBA-matsissa vain muutamakymmenen kannattajaa käytti palvelua. Ottelun yleisömäärä oli kuitenkin peräti 19 600. Silmän iiristunnistuksen osalta homma on vielä enemmän lapsenkengissä. NBA:ssa Indiana Pacers on ottanut teknologian käyttöönsä, mutta se valvoo tämän kautta vain henkilöstönsä ja pelaajiensa kulkua kotihalliin. Myös Argentiinassa homma on viety melko pitkälle, sillä jalkapalloseura Tigre tarjoaa kannattajilleen mahdollisuutta asentaa kausikorttia vastaava mikrosiru ihonsa alle. Näin he pääsevät jonottamatta sisään stadionille. http://www.abc.net.au/news/2016-04-27/argentine-club-tigre-launches-microchip-for-fans/7361506

Kuten todettua, teknologiat liki kaiken tässä bloggauksessa esitellyn toteuttamiseksi ovat jo olemassa. Itse asiassa ne ovat jo pääosin käytössäkin, mutta matka tavallisen urheilunkuluttajan hyppysiin on vielä pitkä. Vai onko sittenkään?

Jos haluat lukea hienoja tarinoita suomalaisesta urheilubisneksestä, niin en malta olla suosittelematta maaliskuussa ilmestyvän kirjamme ("Urheiluseurojen sisäpiirissä- tarinat tunteen takana") hankkimista. Kun hankit opuksen ennakkoon verkkokauppani kautta, lahjoitat samalla 5 euroa Hope ry:n ja TPS Salibandyn -projektiin jolla mahdollistamme heikommista lähtökohdista tuleville lapsille salibandyn harrastamisen. 

Kirjamme voit tilata täältä:

https://holvi.com/shop/urheilujohtaminen/product/3c0275699ebfd0b298c10369dd3d355d/