Tarina Sinisestä Liekistä

Vuonna 2008 perustimme oman salibandyseuran (FBT Blue Flames), joka parhaimmillaan kipusi kakkosdivariin saakka. Tuolla tasolla kuitenkin resurssipula iski pahasti kasvoille. Vuonna 2017 fuusioimme seuran perinteikkääseen paraislaisseura Piffeniin. Kirjoittelin seuramme tarinan ylläpitämääni GM:n blogiin.  GM:n blogi nautti melkoista kulttisuosiota Turun Seudun alasarjasählyskenessä takavuosina. Sittemmin aika ja energiat kyseisen foorumin suhteen loppuivat ja viime vuodet päivittely oli hyvinkin epäsäännöllistä.

Ensimmäisenä vuorokautena tarinan oli lukenut jo lähes 1000 lukijaa.

http://fbtblueflames.blogspot.fi/2017/05/sinisen-liekin-on-aika-sammua.html

#UJT2017 lähestyy!

Urheilujohtamisen Tulevaisuus Foorumi 2017 lähestyy ja lippu kauppa käy hyvään tahtiin. Tervetuloa mukaan! Lippuja saat hankittua esimerkiksi verkkokaupastani tai ottamalla suoraan yhteyttä sähköpostilla (arto.kuuluvainen@gmail.com):
https://holvi.com/shop/urheilujohtaminen/ 

Tässä paikallislehden juttu Foorumiin liittyen:

URHEILUJOHTAMISEN TULEVAISUUS FOORUMI 2017 (PIEKSÄMÄKI)- Mistä oikein on kysymys?

Eletään 1990-lukua, kun (etenkin tuohon maailmanaikaan maan selkeästi vaikutusvaltaisin media) Helsingin Sanomat tekee jutun Pieksämäestä. Juttu ei varsinaisesti mairittele kaupunkia. Tutkimukseen perustuva juttu leimaa Pieksämäen Suomen onnettomimmaksi paikkakunnaksi. Tämä stigma palaa syvälle Pieksämäen orvasketoon. Niin syvään, että kaikuja tuosta jutusta kuulee vielä vuonna 2017. 

Mitä Pieksämäki sitten minulle merkitsee? Kesää, mökkiä, sukulaisia, huikean edullisia liikuntamahdollisuuksia, Pieksämäen Pallo-Seppoja (PiPS), Savon Palloa (SaPa), Pieksämäen Salibandya (Pisaba) ja tennisseura T-70:tä. Positiivisia juttuja. 

Niin. Vanhempani tekivät paluumuuton paikkakunnalle jokunen vuosi sitten. Pieksämäki on paikkakunta, joka on kulkenut mukana läpi elämäni, vaikken ole koskaan kaupungissa asunutkaan. Suuri osa sukuani sen sijaan on, jonka lisäksi kesäpaikkamme sijaitsee Pieksämäellä. Takavuosina myös urheilu kuljetti usein kaupunkiin, sillä Kuopion ja Pieksämäen junnujengit olivat usein samoissa lohkoissa. Sympatiseeraan siis Pieksämäkeä poikkeuksellisen vahvasti. Lisäksi olen hieman sparraillut paikallista lätkäseuraa (PiPS) esimerkiksi sosiaaliseen mediaan liittyen, joskin tuo on lähinnä ollut veljeni projekti.

Hiljattain olen ilolla pannut merkille Pieksämäeltä kaikuneet vahvat signaalit siitä, että kaupunkiin on palaamassa positiivinen vire. Jos pystyn jotenkin kaupunkia auttamaan, niin teen sen hyvin mielelläni. Koska ydinosaamiseni linkittyy vahvasti urheiluun ja urheilubisnekseen, niin olen tietenkin funtsinut Pieksämäen kaupunkibrändin kehittämistä tätä kautta. 

Hyväksi vertailukohdaksi voidaan ottaa vaikkapa samankokoinen Loimaa (Wikipedian mukaan Pieksämäellä asuu vajaat 19 000 asukasta, Loimaalla vajaat 16 500), jonka kaupunkibrändin rakentumisessa Hurrikaani ja Bisons ovat olleet selvästi pieksämäkeläisiä seuroja suuremmassa roolissa. Jos paikan brändääminen urheilun keinoin kiinnostaa, niin erittäin vahva suositus tälle Jaakko Haltian loistavalla bloggaukselle aiheesta: http://www.csb.fi/arvoa-urheilusta-hanke/loimaanlikat/

”Loimaalla ei ole enää kahta liigajoukkuetta, mutta useamman vuoden kestänyt ajanjakso sai aikaan jotain poikkeuksellista. Hurrikaani-Loimaan ja Bisonsien esitykset parketeilla ja joukkueiden saama mediahuomio ovat nostaneet suomalaisten tietoisuutta Loimaasta.

Loimaan yrityselämässä korostuvat vahvasti investoivat teknologiayritykset, mutta laajempaa tietoisuutta niiden olemassaolosta on vienyt eteenpäin urheiluseurojen kautta syntynyt mediajulkisuus.  Nykyisestä asuinpaikastaan riippumatta loimaalaiset ovat olleet piirun verran enemmän loimaalaisia kuin aiemmin.” -Jaakko Haltia

Jos puolestaan katsotaan Pieksämäkeä urheilukaupunkina, niin mitä tulee mieleen? Usein ensimmäisenä mainitaan suomalaista lentopalloa vuosikaudet suvereenisti aikanaan dominoinut Pieksämäen NMKY, ”Namika”.

Urheilua seuraava kansalainen mainitsee ehkä myös naisten lentopallon Mestaruusliigassa pelaavan Pieksämäki Volleyn. Joku osaa vielä yhdistää nykyisistä huippu-urheilijoista uimari Ari-Pekka Liukkosen ja rallikuski Esapekka Lapin juuret Pieksämäkeen. Saattaapa joku urheilutietäjä tiedostaa, että takavuosien urheilutähdistä esimerkiksi Tommi Kovanen sekä muuan Raimo Kuuluvainen olivat lähtöisin Pieksämäeltä. Voidaan kuitenkin väittää, että kaupungin suurimmat menestysvuodet urheilukaupunkina ajoittuvat vuosikymmenten taa.

Potentiaalia profiilinkohotukseen nimenomaisesti urheilu- ja liikuntakaupunkina Pieksämäelläkin kuitenkin on. Ja sitä on paljon. Harrastusmahdollisuudet kaupungissa ovat erittäin hyvät. Hiekanpään urheilualueella sijaitsevat vieri vieressä hyvä jäähalli, urheilutalo, uimahalli kuntosalilaitteineen, uusi hiekkatekonurmikenttä sekä mm. tennis- ja beach volley kenttiä. Lisäksi näyttää vahvasti siltä, että alueelle rakennetaan lähitulevaisuudessa vielä halli mm. palloilu- ja kamppailulajien käyttöön. 

Haluaisinkin todella nähdä, että tulevaisuuden Pieksämäki profiloituu nimenomaisesti urheilullisena ja liikunnallisena kaupunkina. Nämä kun ovat brändiattribuutteja, jotka korreloivat positiivisesti monen muunkin hyväksi koetun piirteen kanssa. Tämä taas on omiaan lisäämään kaupungin vetovoimaa, niin koulutetun työvoiman, tapahtumajärjestäjien kuin turistienkin silmissä.

#UJT2017- Miksi juuri Pieksämäki?

Ensimmäinen konkreettinen askel tätä visiota kohti otetaan 20.4.2017 Pieksämäen kulttuurikeskus Poleenissa. Tuolloin nimittäin järjestetään järjestyksessään kolmas Urheilujohtamisen Tulevaisuus Foorumi.

Juho Nenosen & Itä-Suomen yliopiston Joensuussa keväällä 2015 lanseeraamasta tapahtumasta on kasvamassa traditio, joka kerää suomalaisesta urheilubisneksestä kiinnostuneet ympäri maan verkostoitumaan ja kuuntelemaan timanttisia esiintyjiä. Edellisvuonna oltiin Turussa ja paikalla oli pyöreästi 150 henkeä. Bloggaukseni edellisvuoden seminaarista löydät täältä: http://kuuluvainen.blogspot.fi/2016/05/ujt2016-kovat-odotukset-viela-kovempi.html

Kisan vuoden 2017 foorumin järjestämisestä vei siis Pieksämäki. Muitakin vaihtoehtoja oli, mutta Pieksämäki tarttui selvästi aktiivisimmin asiaan ja lupasi tukea järjestelyjä kaupungin puolesta mm. tarjoamalla tilat tapahtumalle. Kaupungin kulttuurikeskus Poleeni sopiikin erinomaisesti tämänkaltaisen seminaarin tapahtumapaikaksi.

Ja onko se Pieksämäki syrjässä ja kaukana? No ei niinkään. Ensinnäkin kaupunki on tunnettu rautatiekaupunkina, joten VR kuljettaa oikein nätisti ihmiset paikalle ympäri Suomen. Jos taas haluat tulla autolla, niin alle 200 kilometrin päässä Pieksämäestä sijaitsevat mm. sellaiset kaupungit kuin Lahti ja Joensuu. Mikkelistä, Jyväskylästä, Kuopiosta ja Savonlinnasta taas matkaa Pieksämäelle on vajaat 100 kilometriä. Helsingistäkin alle 300 kilometriä. Junalla Stadista Pieksämäelle menee kolmisen tuntia.

Tsekkaa Pieksämäen tarkka sijainti Google Mapsista tästä: Pieksämäki kartalla

 

Millaisella ohjelmalla ollaan liikkeellä?

Tänäkin vuonna tapahtuman puhujalistaus on erittäin tasokas. Moni key note -puhujista osoitti tasonsa (viimeistään) viime vuoden foorumissa, mutta toki mukana on nyt myös uusia kasvoja. 

Vuoden 2017 puhujakokoonpanon muodostavat seuraavat nimet (oikeus muutoksiin pidätetään):

•  Suomen Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtaja Mika Kojonkoski
• Turun ammattikorkeakoulun lehtori (urheilujohtaminen) Jaakko Haltia
• European Fighting Challenge -vapaaotteluorganisaation toimitusjohtaja Jarno Kukila
• LähiTapiolan yhteiskuntasuhteista vastaava johtaja Arto Heinonen
• Suomen kaikkien aikojen menestynein taitoluistelija, maamme urheiluliiketoiminnan suurimpiin lupauksiin kuuluva Laura Lepistö.

Tilaisuuden juontaa allekirjoittanut.

Päivän aikana sivuttavia teemoja tulevat olemaan mm. sosiaalinen media, urheilumarkkinointi, kansainvälisen urheilubisneksen lanseeraus, yhteiskuntavastuu ja sen urheiluseuroille & järjestöille tarjoamat mahdollisuudet sekä ihmisten johtaminen ja motivointi. Tilaisuuden jälkeen järjestetään vielä verkostoitumistilaisuus myöhemmin tarkentuvassa paikassa.

Piletit kustantavat 50 euroa (ALV 24%) ja tuotot tullaan ohjaamaan pieksämäkeläisen junioriurheilun hyväksi. Opiskelijat saavat lipuista -30 % alennuksen koodilla "opiskelija".

Osallistujat voivat lippua ostaessaan ohjata suoraan 10 euroa haluamalleen pieksämäkeläiselle seuralle. Tämän lisäksi mahdollisilla tapahtumatuotoilla pyritään rahoittamaan alueellista junioriurheilua. Huom! Mikäli seurakohtainen summa jää alle 50 euron, siirretään summa seminaarin kokonaistuottoihin, joilla pyritään merkittävämpään alueelliseen vaikuttavuuteen juniorityön näkökulmasta. Henkilökohtaisesti allekirjoittanut haluaisi nähdä, että tuotot käytetään nimenomaisesti juniorivalmentajien koulutukseen ja/tai vanhempien kouluttamiseen ns. reilun pelin sääntöihin liittyen.

Sen verran tohtori Kuuluvainen ottaa omaa riskiä kannettavakseen Pieksämäen hyväksi, että henkilökohtainen break-even pisteeni menee noin 90-100 osallistujassa. Pieksämäen kaupungilla, puhumattakaan seuroista, ei siis ole minkäänlaista taloudellista riskiä. Minulla (tai omistamallani Hockey Tiger Oy:lla) sen sijaan on :) En kuitenkaan epäile hetkeäkään, ettemmekö saisi tuota määrää porukkaa häkkiin. Suurempi markkinointimyllytys käynnistellään tammikuun kuluessa. Kiitokset jo tässä vaiheessa avusta Pieksämäen kaupungin suuntaan Kari Koistisella ja Antti Nousiaiselle. Erityiskiitos myös Tiina Stenille jeesistä tapahtumaposterien kanssa. #Respect.

Lippuja tapahtumaan voit ostaa täältä (samasta osoitteesta löydät myös tarkempaa tietoa tapahtumasta): https://holvi.com/shop/urheilujohtaminen/

Jos olet kiinnostunut yhteistyöstä UJT2017-Foorumiin liittyen, ota yhteyttä allekirjoittaneeseen. Voin jo tässä ilmoittaa, ettemme ole juurikaan ostamassa ulkopuolelta palveluita tilaisuuteen liittyen. Erilaiset barter-/vaihtokauppaideat sen sijaan ovat toki aina tervetulleita.

Lipun lunastaneet saavat tilausvahvistuksen mukana myös alennuskoodin, jolla voi hankkia maaliskuussa julkaistavan ”Urheiluseurojen sisäpiirissä”- kirjamme alennetulla hinnalla.

Tarkoitus on selvitellä mahdollisia majoituspaketteja sun muita. Jos haluat yöpyä kaupungissa, niin laitelkaa viestiä vaikka allekirjoittaneelle (arto.kuuluvainen@gmail.com), niin kartoitan mahdollisuuksia alennettuihin hintoihin.

TERVETULOA PIEKSÄMÄELLE 20.4.2017!

Mitä urheilubisneksessä tapahtuu vuonna 2017? Kohti virtuaalitodellisuutta ja biometristä tunnistamista

Aloitetaan vuosi 2017 kliseemäisellä katsauksella urheilubisneksen lähitulevaisuuteen. Vaikken olekaan varsinainen teknologia-asiantuntija, niin teknologisten innovaatioiden siirtäminen urheilun kontekstiin on erittäin kiehtova aihepiiri, joka tulee määrittämään niin urheilumarkkinoinnin kuin valmennuksenkin tulevaisuutta.

Tässä bloggauksessa keskitymme virtuaalitodellisuuden (VR) urheilulle tarjoamiin mahdollisuuksiin. Kolikkoa katsotaan niin urheilijoiden kuin kannattajienkin perspektiivistä. Bloggauksen lopuksi luodaan pieni katsaus myös biometrisen tunnistamisen urheilulle tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Käännetäänpä siis jälleen kerran katseet kohti Pohjois-Amerikan markkinoita. No niin… Siellä joku yskii, että luvassa on jälleen kovin kaukaiselta tuntuvaa suuren maailman meininkiä. Isojen poikien leikit erikseen, sillä eihän meillä tällaiseen ole resursseja. Eikä varmaan osaamistakaan. Väärin! En allekirjoita.

Koska suomalainen urheilu tulee kuitenkin vain hieman perässä ns. suurta maailmaa, niin mitä todennäköisimmin lähivuosina myös suomalaiset seurat ja penkkiurheilijat nauttivat tässä bloggauksessa esitellyistä teknologioista. Toki pian esiteltävät ratkaisut voivat vielä tällä hetkellä olla kotimaisen urheilun toimijoille pääosin liian kalliita toteutettavaksi. Teknologialla on kuitenkin tapana skaalautua hyvin nopeasti, ja hinnat painuvat pian siedettävälle tasolle. Esimerkiksi VR:lle haaste on toistaiseksi ollut se, että monet applikaatiot vaativat laadukkaasti toimiakseen kalliit headsetit ja tehokkaat tietokoneet. Valmistajat hakevat kuitenkin koko ajan edullisempia ratkaisuja, sillä jokainen ymmärtää, että tämä on avaintekijä koko VR-ilmiön todellisen läpilyönnin näkökulmasta. Kun homma piakkoin alkaa toimia laadukkaasti halvemmilla kuulokkeilla ja älypuhelimilla, virtuaalitodellisuuden läpimurto alkaa olla jo hyvin lähellä.

Ehkä jo joulukuussa 2017 tilanne on siis vallan toisenlainen. Suomalaisittain mielenkiintoista on muuten myös se, että muuan Nokia hamuaa mukaan VR-kisaan.

Urheilun VR-pioneerit

Urheilu ei globaalistikaan ole ollut mikään pioneeri uusien teknologien omaksumisen suhteen, mutta VR:n suhteen etenkin Pohjois-Amerikassa on oltu hyvin hereillä. Voidaankin väittää, että vuonna 2016 virtuaalitodellisuus alkoi jo tehdä jonkinasteista läpimurtoa urheilun parissa, sillä erilaisia ottelu- ja kilpailusimulaatioita hyödynnetään jo laajalti harjoittelun tukena. Esimerkiksi useat NFL-seuroista ovat aloittaneet yhteistyön virtuaalitodellisuuteen erikoistuneiden yritysten kanssa. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa Arizona Cardinals, joka yhteistyössä Stanfordin yliopistosta lähtöisin olevan STRIVR Labsin (http://www.strivrlabs.com/) kanssa, on luonut maailman, jossa pelinrakentajat Oculus Rift -virtuaalilaseja käyttäen harjoittelevat erilaisia pelitilanteita. Tällainen treeni auttaa mm. ennaltaehkäisemään harjoitustilanteissa tapahtuvia loukkaantumisia. NHL-seuroista ainakin Washington Capitals hyödyntää samaa teknologiaa. Tarkemmin aiheesta voit lukea esimerkiksi täältä: http://www.espn.com/blog/arizona-cardinals/post/_/id/18836/cardinals-use-of-virtual-reality-technology-yields-record-season

MLB:ssä (Baseball) jo yli puolet seuroista käyttää EON Sportsin VR-teknologiaa, joka auttaa lyöjiä valmistautumaan erilaisten syöttäjien kohtaamiseen. Myös Japanissa, jossa baseball on erittäin suuri laji, sama teknologia on jo käytössä, kuten vaikkapa tämä video osoittaa: https://youtu.be/Hq1Hlcb8F3E?t=9m54s

Mitä virtuaalitodellisuus sitten voi tuoda urheilufaneille? Usein fanit haluavat päästä mahdollisimman lähelle kannattamaansa joukkuetta. He haluavat nähdä ja kokea sen mitä pelaajat ja valmentajat kokevat niin ottelun alla, sen aikana kuin sen jälkeenkin. Tähän VR tarjoaa ratkaisuja. Jo nyt virtuaalitodellisuus on mahdollistanut otteluiden seuraamisen ikään kuin sivurajalta tai vaihtopenkiltä. Voidaankin nähdä, että virtuaalitodellisuuden ratkaisut ikään kuin muuntavat katsojat tapahtuman osallistujiksi.

Täytyy kuitenkin muistaa, että vaikka VR-teknologiat kehittyvät hurjaa vauhtia, ollaan vielä kaukana valmiista. Ensinnäkin, 360°-lähetysten laatu on toistaiseksi ollut parempi sisällä kuin ulkona tehdyissä lähetyksissä. Tässä vaiheessa on syytä mainita, että käynnissä on myös debatti siitä edustavatko 360°-videot edes oikeaa virtuaalitodellisuutta, koska katsoja ei näissä videoissa varsinaisesti pääse liikkumaan stadionilla, hallissa tai kilpailupaikalla. Toistaiseksi ”oikeaa” VR:a edustavat teknologiat tuntuvat vielä perustuvan tietokoneella luotuihin graafisiin ratkaisuihin (kts. esim. Ajaxin ja PSV:n kanssa yhteistyötä tekevä Beyondsports; http://beyondsports.nl/). 

Asiantuntijoiden valistunut arvio tuntuu olevan, että menee vielä reilut viisi vuotta, kunnes kamerateknologia saavuttaa tason, jota ”oikeat” VR-ratkaisut vaativat toimiakseen laadukkaasti. Kun tämä tapahtuu, voimme siis kävellä kentällä ja seurata otteluita ihan mistä päin stadionia tahansa.

Urheilun kontekstissa virtuaalitodellisuutta on kritisoitu erityisesti siitä, että se vie pois urheilun sosiaalista ulottuvuutta. Matsikokemukseen, kun kuuluu usein olennaisesti sen katsominen yhdessä ystävien tai sukulaisten kanssa. Toki sosiaalisen median sekä VoIP-teknologioiden integrointi tulee tarjoamaan tähän dilemmaan omia ratkaisujaan.

VR tuo mukanaan haasteita myös oikeuksien omistajille. Ilmiö, ja koko markkina, on niin uusi, ettei VR-oikeuksien arvottaminen ole ihan yksioikoista. Myös juridisesta näkökulmasta tästä voi vielä nousta haasteita. Oma aihepiirinsä on esimerkiksi se miten paljon yleisön puhetta voi nauhoittaa ja lähettää ilman katsojien lupaa. Yksityisyyden suojan rajoja tullaan varmasti koettelemaan.

Jos katsotaan lajeja, niin korkealaatuisinta kuvaa voidaan tällä hetkellä tuottaa esimerkiksi vapaaottelusta, koripallosta, jääkiekosta tai nyrkkeilystä. Toisaalta esimerkiksi maksutelevisiojätti Sky on jo tuottanut yhteistyössä Formula One Managementin ja Williamsin F1- tallin kanssa VR-lähetyksiä formuloiden testeistä. Formulafanit ovatkin päässeet jo mukaan mm. Williamsin ohjaamoon sekä varikolle. Nämä lähetykset ovat olleet tarjolla ainakin Facebook 360 Videon ja Oculuksen kautta. Skyllä, kuten monella muullakin mediayhtiöllä, on oma applikaationsa VR-lähetyksiä varten.  Skyn ja Williamsin 360°- videon löydät vaikkapa täältä: https://www.jauntvr.com/title/452d091d2b

VR tulee- Onko urheilu valmis?

Miten mediayhtiöt ovat valmistautuneet virtuaalitodellisuuden läpimurtoon?

Esimerkiksi NBC tarjosi jo Rion Olympialaisista 360°-lähetyksiä. Nämä lähetykset tosin olivat katsottavissa vain tietyillä Samsungin älypuhelimilla ja VR-headseteillä sekä julkaistiin pääosin vasta jälkilähetyksinä. Pihvinä kuitenkin se, että kyseessä lienee ensimmäinen suuremman mittakaavan VR-testaus globaalissa urheilutapahtumassa.

NBC on myös sopinut NextVR -nimisen yrityksen kanssa siitä, että seuraava Kentucky Derby tullaan tuottamaan myös VR-lähetyksenä. Tämä tulee käsittääkseni olemaan ensimmäinen hevosurheilusta toteutettava VR-lähetys. NBC:n lisäksi samainen NextVR on sopinut Fox Sportsin kanssa useiden eri urheilulähetysten VR-toteutuksista. Näiden joukossa ovat mm. Nascarin Daytona 500 -autokisa sekä Saksan Bundesliigan otteluita. Yritys on hiljattain kerännyt 80 miljoonan dollaria uutta pääomaa lähinnä aasialaisilta sijoittajilta. Edellisellä rahoituskierroksella NextVR:n yli 30 miljoonan dollarin pääomapotti rakentui lähinnä yhdysvaltalaisten sijoittajien sijoituksista. Rahasummat antavat osviittaa siitä, että VR:n kaupallisiin mahdollisuuksiin todella uskotaan globaalilla tasolla.

Myös Nokia on siis lähtenyt mukaan VR-teknologia markkinoille. Tähän liittyy hauska anekdootti. Annoin kesäkuussa haastattelun urheilumarkkinoinnista Kauppalehdelle: http://www.kauppalehti.fi/uutiset/urheilumarkkinoinnin-seuraava-mullistus-on-vr---testissa-jo-em-kisoissa/gE4Ac2TT. 

Olin tuolloin bongannut brittilehdestä pienen maininnan siitä, että UEFA teki EM-kisojen yhteyksissä testausta Nokion OZO-kameralla (OZOn avulla pystytään tekemään suoraa kolmiulotteista lähetystä 360°-videolla). Kerroin tästä Kauppalehden toimittajalle (Micke Suopuro), joka tiedusteli asiaa suoraan Nokialta. Nokia kieltäytyi tuolloin kuitenkin kommentoimasta asiaa millään tavoin.

Tuleeko VR sitten syrjäyttämään perinteisemmät tavat kuluttaa urheilua? Ei varsinaisesti. Valtaosa asiantuntijoista tuntuisi näkevän, että VR ennemminkin täydentää tarjontaa. Pian katsoja voi esimerkiksi puoliajalla analyysien katsomisen sijaan vaikkapa käydä ottelun maaleja läpi eri pelaajien perspektiivistä. Toisaalta samainen katsoja voi päättää haluavansa seurata koko matsin nimenomaisesti suosikkiurheilijansa kypärän sisältä. Kyseessä voi siis olla ikään kuin ”Second Screen 2.0”.

Kyseessä on siis ilmiö, joka tavallaan lähestyy jo scifistä tuttua teleportaatiota. Toisaalta, on myös lajeja, kuten golf ja voimistelu, joissa VR:n ei uskota välttämättä lyövän läpi. Ainakaan vielä lähitulevaisuudessa.

Joka tapauksessa, esimerkiksi Miami Dolphinsin markkinointijohtaja Jeremy Walls visioi hiljattain, että parinkymmenen vuoden päästä seura myy erillisiä VR-kausikortteja. Tällainen kehitys avaisi kokonaan uuden markkinan seuroille. Käytännössä Dolphinsillakin voisi siis jatkossa olla tällaisen VR-kausikortin haltijoita vaikkapa Suomen Turussa.

Biometrinen tunnistaminen- keino kannattajakokemuksen kehittämiseksi?

Biometrinen tunnistaminen on ollut jo vuosia käytössä mm. lentokentillä ja puhelimissa. Käytännössä tällä siis tarkoitetaan silmän iiristunnistukseen tai sormenjälkitunnistukseen perustuvia menetelmiä. 

Mitä biometrisella tunnistamisella sitten on tekemistä urheilun kanssa? Jokainen varmasti allekirjoittaa väitteen, että jonottaminen on suurimpia urheilutapahtumaan liittyviä asiakaskokemuksen pilaajia.

Olin syksyllä puhumassa henkilöbrändeistä ja sosiaalisesta mediasta Liigan kaudenavausinfossa. Samassa tilaisuudessa esiteltiin HIFK:n toteuttamaa palvelumuotoiluprojektia. Päällimmäisenä mieleeni tuosta esityksestä jäi nimenomaisesti jonojen ja ruuhkien muodostamat haasteet ottelutapahtumalle. Usein ihmiset ärsyyntyvät ruuhkissa. Tämän lisäksi jonottaminen myös syö suoraan ottelutapahtuman tuottoja. Yrittäkääpä esimerkiksi ostaa Stadin Derbyn puoliajalla olutta. Kun saat vihdoin tuopin käteesi, matsi onkin taas alkanut.

Nykymaailmassa myös mm. terroristiuhkan mukanaan tuomat tiukentuneet turvamääräykset näkyvät pidentyneinä jonotusaikoina. Pohjois-Amerikassa ensimmäiset seurat ovatkin jo ottaneet käyttöön biometrisen tunnistamisen seurojen kausikorttilaisille. Ensimmäisten joukossa olivat MLB:n San Francisco Giants ja NBA:n Miami Heat. Seurat maksavat biometrisen tunnistamisen mahdollistavista teknologioista usein lisenssimaksun. Kannattajille palvelu ei maksa mitään.

Käytännössä homma toimii niin, että seura varaa 1-2 omaa linjaa biometrisesti tunnistautuville kannattajilleen. Näissä linjoissa on asennettuna laitteet, jotka päästävät esimerkiksi sormenjälkitunnisteella kausikorttilaisen suoraan sisään stadionille. Samalla seurat voivat kerätä huikeat määrät dataa kannattajiensa kuluttajakäyttäytymisestä, olkoonkin että yksityisyydensuojaan liittyvät tekijät ovat tältäkin osin vielä hieman vaiheessa.

Markkinointitutkimuksen ammattilaisena en kuitenkaan malta olla herkuttelematta tällaisten teknologioiden tarjoamilla tutkimuksellisilla mahdollisuuksilla. Käytännössä seurat saavat tietoa mm. siitä miten ajoissa kukin kannattaja tulee otteluihin, missä otteluissa jonottamista helpottaville palveluille on suurin kysyntä ja millaiset kannattajat näitä palveluja käyttävät.

Kuulostaa hienolta, mutta näilläkin teknologioilla on vielä matkaa todelliseen läpilyöntiin. Marraskuun lopussa Miami Heatin ja Memphis Grizzliesin välisessä NBA-matsissa vain muutamakymmenen kannattajaa käytti palvelua. Ottelun yleisömäärä oli kuitenkin peräti 19 600. Silmän iiristunnistuksen osalta homma on vielä enemmän lapsenkengissä. NBA:ssa Indiana Pacers on ottanut teknologian käyttöönsä, mutta se valvoo tämän kautta vain henkilöstönsä ja pelaajiensa kulkua kotihalliin. Myös Argentiinassa homma on viety melko pitkälle, sillä jalkapalloseura Tigre tarjoaa kannattajilleen mahdollisuutta asentaa kausikorttia vastaava mikrosiru ihonsa alle. Näin he pääsevät jonottamatta sisään stadionille. http://www.abc.net.au/news/2016-04-27/argentine-club-tigre-launches-microchip-for-fans/7361506

Kuten todettua, teknologiat liki kaiken tässä bloggauksessa esitellyn toteuttamiseksi ovat jo olemassa. Itse asiassa ne ovat jo pääosin käytössäkin, mutta matka tavallisen urheilunkuluttajan hyppysiin on vielä pitkä. Vai onko sittenkään?

Jos haluat lukea hienoja tarinoita suomalaisesta urheilubisneksestä, niin en malta olla suosittelematta maaliskuussa ilmestyvän kirjamme ("Urheiluseurojen sisäpiirissä- tarinat tunteen takana") hankkimista. Kun hankit opuksen ennakkoon verkkokauppani kautta, lahjoitat samalla 5 euroa Hope ry:n ja TPS Salibandyn -projektiin jolla mahdollistamme heikommista lähtökohdista tuleville lapsille salibandyn harrastamisen. 

Kirjamme voit tilata täältä:

https://holvi.com/shop/urheilujohtaminen/product/3c0275699ebfd0b298c10369dd3d355d/

Kirjan tarina: Urheiluseurojen sisäpiirissä- tarinat tunteen takana

Maaliskuussa 2016 puhelimeni soi. Soittaja oli ystäväni ja pitkäaikainen yhteistyökumppanini, Turun ammattikorkeakoulun urheilujohtamisen opinnoista vastaava, Jaakko Haltia. Jaakon korviin oli kantautunut huhu siitä, että vanha tuttavamme Tero Auvinen suunnittelee kirjaa suomalaisesta urheilujohtamisesta. Teron nimeen törmäsin ensimmäisen kerran hänen toimiessaan FC Hongan toimitusjohtajana. Sittemmin virittelimme pientä yhteistyötä Teron toimiessa Lentopalloliiton toimitusjohtajana.

Joka tapauksessa, olimme viritelleet melko suurella kirjoittajajoukolla jo pidemmän aikaa omaa oppikirjaprojektiamme urheilujohtamisesta. Matkalla oli eteen tullut muutama odottamaton muuttuja, ja näiden johdosta homma oli jäänyt hieman piippuun. Haudattu tuota projektia ei kuitenkaan missään nimessä edelleenkään ole. Olen itse asiassa tehnyt jokusen haastattelunkin kyseistä kirjaa varten, mutta noiden työstäminen jää nyt odottamaan hamaan tulevaisuuteen

Jaakko ja Tero sopivat pian palaverista kirjaprojektin teemoilta. Pelasimme puolin ja toisin avoimin kortein, ja vaikka Teron kirjan fokus erosikin jonkin verran meidän suunnitelmistamme, löysimme pian yhteisen sävelen ja hyppäsimme mukaan uuteen kirjaprojektiin. Itse asiassa Teron proggis oli jo niin pitkällä, että hän oli tehnyt kustannussopimuksen Talentumin kanssa. Näin ollen aikataulukin oli lyöty heti lukkoon. Käytännössä sovimme työnjaosta, jossa Tero haastattelisi lähes kaikki Suomen mielenkiintoisimmat urheiluseurat läpi. Mukaan otettaisiin tarinoita niin huikeista onnistumisista kuin karvaista epäonnistumisistakin. Ja keskittyisimme nyt nimenomaan seurojen taloudellisiin onnistumisiin, ei niinkään urheilullisiin. Joskin on itsestään selvää, että nämä kulkevat jossain määrin käsi kädessä. Seuratarinat tultaisiin kertomaan juuri sellaisena kuin seurajohtajat ne esittäisivät. Lajikirjosta muodostui todella laaja.Mukana on seuroja mm. jääkiekosta, jalkapallosta, pesäpallosta, lentopallosta, koripallosta, salibandysta ja jopa golfista.

Minun ja Jaakon rooliksi tulisi täydentää kirja analyyttisemmalla ja teoreettisemmalla näkökulmalla. Allekirjoittaneen vastuulle sovittiin erityisesti seurabrändeihin ja markkinointiin liittyvät osiot. 

Mitä helvettiä sä  kehität  urheilua,  jos  sä  et  siinä  rinnalla  kehitä brändiä, markkinointia, yleisö-  ja  ottelutapahtumia?  Jos se laahaa perässä, niin  mennään  perse  edellä  puuhun. (Pasi Peltola, Classic, Salibandy)

Aihepiiri oli hyvinkin tuttu jo entuudestaan, joten ei muuta kuin homma tulille. Helppo homma?

No, ei todellakaan. Tämän mittakaavan projekteissa sitä aina huomaa, ennemmin tai myöhemmin, uivansa melkoisen syvissä vesissä. Niin nytkin. Kun arkielämän yhtälöön kuuluu päivätyöt, perhe, ns. ylimääräiset luento- ja konsulttikeikat, lukuisia ideointivaiheessa olevia bisnesaihioita sekä yhden salibandyseuran pyörittäminen, niin pian sitä huomaakin pohtivansa, että mistä ihmeestä ne tunnit kirjahommalle nyt sitten kaivetaankaan? Nyt lukijakin voi jo arvata mitä tein kesälomallani ja syksyisinä yön tunteina. Valitettavasti Jaakko joutui vastaavista syistä luopumaan sittemmin projektista ja loppupeleissä kirjoitimme kirjan Teron kanssa kahdestaan. Alkuperäisessä kirjoittajatiimissä oli ollut vielä muutama muukin nimi.

Hommaa oli siis todella paljon, sillä jokainen haastattelunauha kesti vähintäänkin noin tunnin. Ja yhden nauhan läpikäymiseen tuli aina varata useampi tunti, koska tein samalla muistiinpanoja ja kelailin nauhoja suuntaan ja toiseen. Oppimiskokemus oli kuitenkin huikea ja mittaamattoman arvokas. Olen lähes koko elämäni ihmetellyt urheilujohtamisen maailmaa. Välillä lähempää ja välillä kauempaa. Olen luennoinut aiheesta, tutkinut, konsultoinut, sparrannut, viisastellut eri medioissa, myynyt ja tuonut maahan urheiluvälineitä, sekaantunut hieman agenttibisnekseen, kuunnellut varmasti satoja alan asiantuntijoiden puheenvuoroja ja tehnyt myös paljon todellista ”kädet savessa” seurajohtamista alasarjatasoilla. Uunituore hyppäykseni on liitto -ja järjestöpuoli, sillä minut valittiin juuri LiikU ry:n hallitukseen. Silti jokaisesta kuunnellusta haastattelusta tarttui kuitenkin jotain uutta matkaan. 

Jos harrastetaan pientä ”name droppingia”, niin haastatteluja kirjaan antoivat mm. seuraavat henkilöt: Juha Junno, Raimo Sarajärvi, Riku Kallioniemi, Sami Kapanen, Jukka Valtanen, Mika Eskola, Mikko Leinonen, Pasi Peltola, Teukka Ulander ja Juha Tanskanen. Sekä lisäksi pitkä lista muita meritoituneita seurajohtajia.

Tero painoi siis duunia niska limassa ja kiersi käytännössä koko Suomen haastatteluiden perässä. Ja bonuksena vielä vähän Espanjassakin, josta mukaan tarttui mm. La Liga -jengi Malagan johdon haastattelu. Yhteensä seuratarinoita saatiin kasaan kolmisenkymmentä. Ja millaisia tarinoita nauhalle tarttuikaan! Huikeita onnistumisia, karmeita epäonnistumisia. Ja todella rehellistä puhetta mukana olleilta seurajohtajilta. Ihan kaikkea tuskin voidaan julkaista, mutta 99 % haastatteluiden mielenkiintoisimmasta annista tulee päätymään kirjaan. Huomionarvoista on, että tasan yhden seuran johto kieltäytyi haastattelusta. Tästäkin seurasta haastattelu saatiin kuitenkin pitkäaikaiselta hallituksen jäseneltä. Hieman seurasta riippuen haastattelut tehtiin joko operatiiviselle johdolle tai hallituksen puheenjohtajalle.

Millaisia aiheita kirja sitten tulee avaamaan lukijalle? No, muutamia esimerkkejä mainitakseni kirja sisältää vastauksia mm. seuraaviin kysymyksiin:

• Miksi Oulun Kärpät tekee huikeaa taloudellista tulosta vuodesta toiseen?
• Mitä todella tapahtui FC Hongalle? 
• Miksi Loimaan Bisons, Mypa, KuPS Volley ja Espoon Blues syöksyivät taloudellisiin vaikeuksiin?
• Miten Lappeenrannan SaiPa nousi konkurssin partaalta menestyväksi Liigaseuraksi?
• Miten Jarkko Nieminen päätyi Salibandyliigaan?
• Mikä seura myi vain 19 pääsylippua eurocup-peliinsä?
• Mikä arvo sosiaalisella medialla on urheiluseuroille?
• Mistä urheiluseuran brändi rakentuu?
• Mitä voidaan pitää suomalaisen urheilubisneksen syöpänä?
• Mitä menestyvän seurajohtajan tulee ottaa huomioon?
• Miksi seura tekee päätöksiä, jotka saattavat kannattajan näkökulmasta olla järjettömiä?

Hyvän asian puolesta: Yhteistyö TPS Salibandyn ja Hope ry:n kanssa.

Kirjabisneshän ei ole ainakaan minun tapauksessani todellakaan mikään kultakaivos. Päässäni on kuitenkin jo pidemmän aikaa kytenyt ajatus siitä, miten voisin osaltani kantaa oman pienen korteni kekoon lasten ja nuorten hyvinvoinnin parantamiseksi. Kuuntelin hiljattain lääkintöneuvos Sakari Alhopuron esitelmän, jossa hän kertoi näkevänsä yrittäjyyskasvatuksen yhtenä kanavana nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä. Ja näin varmasti onkin. Työ tarjoaa merkittävää sisältöä elämään ja tulevaisuudessa työpaikat tulevat syntymään yhä enemmän mikroyrityksiin. Alhopuron mukaan yksi syrjäytynyt maksaa yhteiskunnalle noin 1.5 miljoonaa euroa. Syrjäytymisen hinta on siis todella korkea.

Olen hiljattain keskustellut useammissa yhteyksissä liikunnan ja urheilun tarjoamista mahdollisuuksista yritysten yhteiskuntavastuun toteuttamiselle. Kiitokset näistä keskusteluista nyt esimerkiksi Jaakko Haltialle, Jaska Kuneliukselle, Harri Piriselle, Kimmo J. Lipposelle ja Vesa Karjalaiselle. Näissä samoissa keskusteluissa olemme pohtineet mm. sitä, miten seurakenttä voisi ottaa suurempaa roolia yhteiskunnallisessa keskustelussa ja tätä myöten myös pönkittää omaa yhteiskunnallista asemaansa. Tämä tulisi pitkässä pelissä näkymään myös monellakin tapaa paremmin voivina seuroina. Toivon todella, että esimerkiksi Liikkuva koulu -hankkeet tuovat uusia tuulia tähän kenttään ja, että seurat myös osaavat ja uskaltavat tarttua syntyviin mahdollisuuksiin.

Olen käytännössä koko ikäni harrastanut joukkueurheilua. Koenkin, että urheilu, ja erityisesti salibandy, on antanut minulle todella paljon. Nyt on aika antaa edes hieman takaisin. Olen sopinut TPS Salibandyn toiminnanjohtajan Juha Kiviniemen kanssa, että lahjoitan jokaisesta ennakkoon myydystä kirjasta 5 euroa TPS Salibandyn ja Hope ry:n projektiin, jossa tarjotaan mahdollisuus vaikeammista lähtökohdista tuleville lapsille aloittaa salibandyn harrastaminen. Arvioimme Juhan kanssa, että mikäli saan verkkokauppani myytyä parisataa kirjaa ennakkoon, mahdollistamme tällä kahdeksalle lapselle salibandyharrastuksen vuodeksi TPS Salibandyn salibandykerhoissa. Jos tätä kautta saadaan ehkäistyä yhdenkin lapsen syrjäytyminen, niin olemme oikealla tiellä.

Mistä sitä kirjaa nyt sitten saa?  

TÄÄLTÄ: https://holvi.com/shop/urheilujohtaminen/

Lienee syytä alleviivata, että TPS:n ja Hope ry:n kanssa toteutettava kampanja on voimassa vain oman verkkokauppani kautta tehtyjen ennakkotilausten osalta. Muut kirjaa myyvät kanavat eivät ole minun hallinnassani. Kirjan hinta on 39 euroa (ALV 10%) ja päälle tulee 4,90 euroa posti- ja pakkauskuluja. Jos haluat tilata isomman määrän kerrallaan, niin voit olla yhteyksissä sähköpostitse jo etukäteen, niin katsotaan mahdollisia määräalennuksia.

Huom! Kirjan ilmestymispäivä tulee olemaan maaliskuun puolessavälissä. Tulen postittamaan ennakkotilaukset heti, kun kirja vain saapuu varastoon.

Jos haluatte tietää jotain muuta kirjaprojektista, niin allekirjoittaneen tavoittaa helpoiten osoitteesta:arto.kuuluvainen@gmail.com